Tämä Kauppapolitiikka-lehden päätoimittajan homma on yksi niistä ulkoministeriön tehtävistä, jossa saa pitää vuoden työnsä konkreettisesti käsissään. Mitä kaikkea näihin lehtiin kätkeytyykään, mikä määrä työtä ja uusia kokemuksia, jänniä käänteitä ja kohtaamisia pienelle toimituksellemme. Ja paljon kovaa asiaa!
Onhan mennyt vuosi ollut hurja niin kauppapolitiikalle kuin Kauppapolitiikalle. Jos aloitetaan jälkimmäisestä: Lehteä alkoi vuoden alussa tehdä ihan uusi porukka, itseni mukaan lukien. Toimitusneuvosto toki jatkoi vakaasti lehden pitkän linjan varjelemista mutta paljon silti muuttui: Lehti on vuoden aikana saanut uuden ilmeen, sisältö lisää särmää, osa palstoista on muuttunut. Lehden verkkosivut on uusittu ja ne ovat alkaneet elää lehtijuttujen lisäksi myös teksteistä, joita kirjoittavat kauppapolitiikkaa tuntevat ulkoministeriön virkamiehet ja -naiset.
Muutokset ovat saaneet paljon myönteistä palautetta, olemme toimituksessa ihan liikuttuneet. Näkyvimmän tunnustuksen saimme kansainvälisessä kisassa, josta irtosi kunniamaininta lehden visuaalisen ilmeen uudistuksesta. Kiinnostus Kauppapolitiikkaan (ja kauppapolitiikkaan!) on lisääntynyt tasaisesti, mikä näkyy kaikissa sosiaalisen median kanavissamme seuraajien määrän tasaisella kasvulla.
Sitten se kauppapolitiikka, jonka vuosi oli vaikea. Kiinan ja USA:n välinen kauppasota kärjistyi, WTO:n riitojenratkaisumenettely ajautui umpikujaan, brexit on vienyt voimia ja huomiota EU:n muulta työltä ja aiheuttanut epävarmuutta ja huolta yrityksille, ilmastotoimet eivät ole edenneet lainkaan sillä tavalla, mitä hälyttävä tilanne vaatisi.
Silti tapahtui myös edistystä, joka voi jäädä vaikeuksien varjoon mutta vaikuttaa niitä enemmän: Syntyi alustava sopu maailman suurimmasta vapaakauppa-alueesta, kun EU:n ja Mercosur-maiden välinen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin. Voimaan astuivat vapaakauppasopimukset EU:n ja Japanin sekä EU:n ja Singaporen välillä.
Tästä myönteisestä olemme päättäneet jatkaa uuden vuosikymmenen ensimmäisessä lehdessä. On tärkeää luottamuksen kannalta, että maailma ei alkaisi näyttää pelkästään kauppasotien määrittelemältä taistelukentältä, jolla kaupan rajoitteet lisääntyvät ja epävarmuus kasvaa. Haluammekin seuraavassa lehdessä tuoda esiin kaikkea sitä, mitä päinvastoin ”kaupparauha” juuri tälläkin hetkellä mahdollistaa.