Mikä mättää WTO-neuvotteluissa ja mitä pitäisi tehdä?

1

Joulukuussa järjestettiin Buenos Airesissa Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization, WTO) yhdestoista ministerikokous, joka päättyi tuloksettomana. Kun seurasi vuoden mittaan kokouksen valmisteluja Genevessä, kokouksen päättyminen ilman sopua jatkotyöstä ei ollut yllätys kenellekään.

WTO:n ministerikokous Buenos Airesissa joulukuussa 2017. Kuva: Pasi-Heikki Vaaranmaa
WTO:n ministerikokous Buenos Airesissa joulukuussa 2017. Kuva: Pasi-Heikki Vaaranmaa

Siemen kylvettiin jo pari vuotta aiemmin Nairobissa pidetyssä ministerikokouksessa, jonka julistuksessa tunnustettiin virallisesti ensimmäisen kerran WTO:n jäsenkunnan keskuudessa olevat syvät, eriävät näkemykset Dohan kauppaneuvottelukierroksen (DDA) jatkamisen tarkoituksenmukaisuudesta sekä tarpeesta päivittää järjestön neuvotteluagenda.

Kehittyneet jäsenet, kuten EU, ovat vaatineet, että WTO:n pitäisi paremmin vastata ajankohtaisiin liike-elämän ja teollisuuden arkipäivän haasteisiin, joita ovat muun muassa sähköinen kauppa, investoinnit sekä sääntelyn avoimuus ja läpinäkyvyys.

Jäsenkunnan polarisoituminen on ollut jo pitkään käynnissä, mutta vasta Nairobin kokouksessa se näkyi aiempaa selvemmin ja johti Buenos Airesissa avoimeen välirikkoon.

Vastakkain ovat yhtäältä kehittyneiden maiden tavoitteet päivittää asialistaa ja toisaalta suurin osa Afrikan maista sekä Intia, jotka haluavat keskittyä DDA-kierroksen läpivientiin. Pinnan alla kytee ennen kaikkea kysymys siitä, tuleeko WTO:n edistää ensisijaisesti kehitys- vai kauppapoliittisia päämääriä. Neuvotteluagendan uudistamista eivät helpota myöskään Kiinan ja Yhdysvaltojen kahdenväliset kiistat.

Uskottavuus vaakalaudalla

Tilanne on WTO:n uskottavuuden ja toimintakyvyn kannalta vakava, eikä sitä helpota järjestöä tällä hetkellä vaivaava johtajuuden puute.

Yhdysvallat on perinteisesti vastannut poliittisesta johtajuudesta, mutta aloitteentekijän rooli on nyt jäähyllä Yhdysvaltain hallinnon politiikkalinjausten täyskäännöksen vuoksi. EU sitä vastoin on ollut hyvä tukija ja fasilitaattori, joka hoiti tonttinsa hyvin Buenos Airesissakin.

Yhdysvallat on jo pitkään, mukaan lukien Obaman kaudella, korostanut sitä, että DDA-neuvottelujen jatkaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Vuosi presidentti Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltojen sitoutuminen WTO-työhön on edelleen arvailujen varassa. Yhdysvallat ei näytä olevan kiinnostunut edistämään uusia aloitteita, eikä se ole suostunut konkretisoimaan, miten se uudistaisi WTO:n valituselimen toimintaa.

Yhdysvaltojen toiminnan ohella Buenos Airesin kokousta varjosti Kiinan näkymättömyys ja passiivisuus. Kiinaa on jo pitkään arvosteltu niin sanotusti ”leadershipin” puutteesta, ottaen huomioon maan talouden koko ja merkitys kansainvälisessä kaupassa.

Yhdysvaltojen ja Kiinan sapelien kalistelusta on saatu WTO:ssa nauttia aiemminkin, mutta se on noussut taas uusille kierroksille. Tämä ei ole voinut vaikuttaa Kiinan kompromissihalukkuuteen.

Mitä käy WTO:lle?

Buenos Airesin tuloksettomuus ei merkitse WTO:n loppua – päinvastoin. Kokouksessa hyväksytyt julkilausumat antavat uskoa siihen, että merkittävä osa jäsenkunnasta haluaa edistää muun muassa sähköistä kauppaa tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia asioita. Nämä ja muut aiheet, kuten palvelut ja investoinnit, voivat johtaa uusiin aloitteisiin.

Isot neuvottelukierrokset ovat tulleet jo aikaa sitten tiensä päähän, sillä näin heterogeenisen jäsenkunnan kanssa on mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen kohtuullisessa ajassa. Liian laajat agendat ovat raskaita ja aikaa vieviä konsensusta edellyttävässä päätöksentekojärjestelmässä.

Markkinoiden avaamista pienemmissä piireissä on harrastettu ennenkin, esimerkkeinä muun muassa julkiset hankinnat sekä informaatioteknologia-, paperi- ja kemiantuotteiden tullisopimukset.

Eritahtisuus ei ole uusi asia ja jos sillä saadaan ”boostia” WTO:n neuvotteluagendaan, mikä sen parempi kansainväliselle kauppajärjestelmälle. Plurilateralismi ei ole multilateralismin vihollinen, vaan ystävä, joka auttaa vastamäessä.

Plurilateraaliraide ei ole mikään helppo tie onneen, kuten ympäristöteknologianeuvottelut osoittivat ja pienissäkin neuvotteluryhmissä yhteisen nimittäjän löytäminen on haasteellista. WTO-liitännäisyys on keskeistä sektorialoitteissakin.

Eritahtinen eteneminen on yksi mahdollinen ulospääsy nykyisestä pattitilanteesta, jonka DDA on synnyttänyt. Nyt vaadittaisiin poliittista tahtoa ja proaktiivista otetta monilta sellaisilta WTO-jäseniltä, jotka ovat aiemmin asettuneet peesaajan tai kriitikon asemaan.

Haluavatko jäsenmaat olla vaikuttamassa ytimessä vai sivustaseuraajina?

Kommentit

Tarja Reponen 2 vuotta sitten

Trumpin Davosin puhe nyt kuultu. Mitä johtopäätöksiä siitä vedätte ? Siellähän vilahteli vanhoja tuttuja termejä ! IPRt ja investoinnit, fair trade yms !

Leave a Reply