Osallistuin viime viikolla elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren johtamalle Team Finland – matkalle Vietnamiin ja Kiinaan. Vietnamissa delegaation mukana oli kolmisenkymmentä yritysedustajaa. Kiinassa päätavoitteena oli investointien houkutteleminen Suomeen. Valtiovallan mukanaolo on molemmissa maissa edellytys sille, että paikalliset päättävät tahot saadaan saman pöydän ääreen.
Kiina ja Vietnam ovat kooltaan ja kehitysasteiltaan erilaiset. Niitä yhdistää kuitenkin yksi asia: ne ovat keskusjohtoisia. Tästä syystä ministerivetoiset matkat ovat tärkeitä. Asiat etenevät vain mikäli niillä on poliittisen tason siunaus. Tämän jälkeen on yritysten vuoro. Heidän on tehtävä työnsä ja myytävä tuotteensa tai palvelunsa. Valmiiksi avatun oven läpi on kuitenkin huomattavasti helpompi ja miellyttävämpi kulkea, kuin suljetun.
Ministeri Vapaavuori totesi yritysedustajille onnistuneen matkan mittarin olevan, että jälkeenpäin pystyy hyvällä omallatunnolla kirjoittamaan matkalaskun. Tämä tuskin tulee tuottamaan osallistujille unettomia öitä. Sen verran paljon konkreettisia tuloksia, yhteistyöasiakirjojen ja sopimusten muodossa, saavutettiin jo matkana aikana.
Turhasta synkistelyn ilmapiiristä, joka välillä tuntuu Suomessa vallitsevan, olikin innostavaa päästä keskelle pk-yrittäjiä, jotka eivät ainoastaan puhuneet kansainvälistymisestä. He olivat tekemässä sitä.
Suomalaisuus valttina Vietnamissa
Suomen maine Vietnamissa on erinomainen. Tapaamisissa muistettiin kiitellä Suomen tukea jo Vietnamin sodasta lähtien. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittiin 40 vuotta sitten. Vesiprojektit ovat luoneet maahan käsitteen ”suomalainen vesi”. Pohjan tälle on luonut pitkäaikainen kumppanuus kehitysyhteistyön kautta.
Vastaus Vietnamista Suomessa käynnissä olevaan keskusteluun kehitysyhteistyön hyödyistä on siis varsin selvä. Suomea ei tarvitse myydä, vaan sillä on jo mainio pohja, jonka avulla kasvattaa ja laajentaa kauppa- ja taloussuhteita. Urheilumiehenä kuvailisin sitä 100-metrin juoksuksi, jolle päästään lähtemään 20-metrin etumatkalta.
Rahoituksen osalta sen sijaan annamme turhaan tasoitusta kilpailijamaille. Tämä olikin ainoa asia josta matkalla mukana olleet pk-yritykset antoivat kielteistä palautetta. Korkotukiluottojen loppuessa, annamme etua muille. Kyse ei ole vain Japanista ja Etelä-Koreasta, vaan rakkaasta naapuristamme Tanskastakin.
Kilpailutilanteessa, jossa toinen maa tarjoaa rahasäkkiä, jää suomalainen tuote ja teknologia, vaikka maailman parasta onkin, väistämättä kakkoseksi. Tämä on asia joka Team Finlandin puitteissa tulee saada nopeasti kuntoon, jottei siitä muodostu ratkaisevaa estettä pk-yritystemme kansainvälistymiselle.
Ratkaisukin on mielestäni varsin selvä: kaikki valtiolliset rahoitusinstrumentit tulee saattaa yhteen ja saman sateenvarjon alle. Instrumentteja voi olla monia, mutta päällekkäisyyksien välttämiseksi, sekä synergiaetujen ja näkyvyyden lisäämiseksi, on tärkeätä tuoda ne yhteen.
Silkkitiellä Kiinassa
Kiinassa kävi selväksi, että nöyristelyn aika on ohi. Kiinalainen IT- ja mobiilijätti Huawei, (joka tarkoittaa ”kohti parempaa Kiinaa”), ei puoli vuotta sitten valmistuneessa hulppeassa marmoripalatsissaan peitellyt kunnianhimonsa tasoa. Yhtiön tavoitteena on olla maailman ykkönen niin verkko-, yrityspalvelu-, kuin kuluttajamarkkinoillakin.
Suomen tavoitteena on paitsi myydä puhtaan teknologian osaamista Kiinaan, jolle kasvavien ympäristöongelmien kanssa kamppailevassa maassa on huutava tarve, myös houkutella investointeja Suomeen.
Teollisuusministeriössä meille kerrottiin kiinalaisten investointien Suomeen olevan vain 100 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Hollantiin on vertailun vuoksi investoitu 7 miljardia dollaria. Muutosta tähän ei yhdellä ministerimatkalla saada. Siihen tarvitaan paljon työtä ja ennen kaikkea menestyviä suomalaisia yrityksiä.
Seuraava mahdollisuus ja näyteikkuna maailmaan on marraskuussa järjestettävä Slush. Hullusta ideasta menetystarinaksi kasvanut tapahtuma on esimerkki juuri siitä mitä tarvitsemme. Ennakkoluulottomasta asenteesta ja uskosta, että kaikki on meille mahdollista. Suomella on tarjota ratkaisuja, joilla on kysyntää koko maailmassa.