Ukraina on viime aikoina saanut paljon huomiota maanosaa mullistavien poliittisten tapahtumien paikkana. Ukrainan kriisi on myös taloudellinen. Kriisiä seurannut Venäjän ja lännen välien viilentyminen on heijastunut talouskasvun näkymiin myös laajemmin Euroopassa.
Laajamittaisen korruption leimaama huono hallinto maassa on jo kauan ennen sotatilaa vallinnut ongelma ja useimmille yrityksille myös merkittävästi sotilaallista kriisiä vaikeampi. Sotaolosuhteethan ovat ainakin tähän mennessä vallinneet vain suhteellisen pienessä osassa maata, vain sen itäisimmässä kolkassa.
Haasteena heikot valtiorakenteet
Tämän päivän Ukraina on lähihistoriansa vanki. Kun Ukrainassa muistellaan maan itsenäistymistä seurannutta aikaa, puhutaan 90-luvusta villinä vuosikymmenenä. Tänä aikana viranomaiset joutuivat esimerkiksi joissain tapauksissa selviytymään kuukausikaupalla ilman palkkaa.
Tilanne johti siihen, että valtion työntekijät joutuivat etsimään itselleen myös enemmän tai vähemmän laillisia sivutuloja. Näiden hankkimisessa puolestaan käytettiin usein apuna virka-asemaa.
Korruptio onkin yksi niistä ongelmista, joihin kiinnitetään huomiota Ukrainan lähentymisessä EU:n. On epätodennäköistä, että ongelmasta päästäisiin lähitulevaisuudessa kokonaan eroon, sillä verovirkailijan palkka on tällä hetkellä sadan euron, miliisin kahdensadan euron ja kansanedustajan kolmensadan euron tienoilla. Varoja palkkatason kohentamiseen ei liene valtiolla myöskään näköpiirissä.
Ukrainan oikeusvaltion toiminnassa on myös suuria haasteita. Oikeuslaitosten toiminnan puolueettomuuteen ei luoteta. 2013 julkaistujen kyselyiden mukaan suurin osa ukrainalaisista pitäisi turvallisuusriskinä tilannetta, jossa pimeällä kadulla yksin liikkuessa vastaan tulisi miliisipartio.
Neuvostoajoilta perittyä Ukrainan hallintokulttuuria voidaan luonnehtia erittäin byrokraattiseksi ja lainsäädäntöä sekavaksi. Yritystasolla tämä heijastuu esimerkiksi tarvittavien kirjanpitäjien määrään. Kiovassa liikkuessa tuntuukin siltä, että joka toisessa kadunkulmassa mainostetaan notaaripalveluita.
Taloudellinen valta Ukrainassa on keskittynyt niin sanotuille oligarkeille, jotka useimmiten hallinnoivat valtiolta jo 1990-luvulla edullisesti yksityistämiään yritysryhmittymiä ja käyttävät samalla myös merkittävää poliittista valtaa esimerkiksi poliitikkojen rahoittajina.
Tulojen ja varallisuuden jakautuminen Ukrainassa on erittäin epätasaista. Vaikka maa kuuluu Euroopan köyhimpiin, ovat oligarkit samanaikaisesti kyenneet ostamaan itselleen Lontoon kalleimpia asuntoja ja ukrainalaisia urheiluseuroja.
Liiketoimintailmapiirissä jatkuvaa epävarmuutta
Ulkomaisten yritysten toimintaa Ukrainan ”villissä idässä” on ollut mielenkiintoista seurata. Ehkä eksoottisimpia tapauksia pääsin todistamaan vuoden 2013 lopulla, jolloin useat ulkomaalaisomisteiset yritykset joutuivat niin sanottujen reidaus-hyökkäysten kohteeksi.
Reidaamisella tarkoitetaan Ukrainan olosuhteissa useimmiten sitä, että ukrainalainen taho maksaa viranomaisille tuesta ulkomaisen yrityksen haltuunotossa.
Kiovan keskusaukion Maidanin alla toimii brittiläisomisteinen kauppakeskus Globus. Sen tiloihin tunkeutui syyskuun 2013 lopulla viitisenkymmentä aseistautunutta miestä, jotka pääsivät yrityksen tietokonekeskukseen ja ohjelmoivat uudelleen turvallisuusjärjestelmät, jottei yrityksen johto pääsisi omiin tiloihinsa.
Kiovan poliisi ei puuttunut tapahtuneeseen mitenkään. Operaatiota johti eräs Globusin entinen työntekijä, joka oli saanut ilmeisesti ostettua ukrainalaiselta tuomioistuimelta asiakirjan, joka ”palautti” hänet kiinteistöyrityksen johtoon.
Näin siitä huolimatta, että kyseinen henkilö ei ollut koskaan toiminut kiinteistöyrityksen johdossa. Tapaus päättyi kuitenkin sikäli onnellisesti, että ilmeisesti osin Iso-Britannian suurlähetystön tuella, kiinteistöyritys saatiin palautettua entisille omistajilleen. Kyseessä ei ollut suinkaan ainoa vuonna 2013 tapahtunut reidaushyökkäys ulkomaalaista firmaa vastaan.
Suomalaisyrityksiä ei onneksi parin viime vuoden aikana ole reidattu, mutta muutoin ne ovat kohdanneet suurilta osin samanlaisia ongelmia, kuin muutkin ulkomaalaiset yritykset. Tuotannolliseen toimintaan investoineilla yrityksillä on ollut vaikeuksia saada valtiolta takaisin viennistään arvonlisäpalautuksia.
Tuontitoimintaa harjoittavilla yrityksillä on puolestaan jatkuvia ongelmia rajalla tullausarvojen määrittelyn ja aikaa vievien tullausprosessien kanssa. Ylipäätänsä yritystoimintaa Ukrainassa on vaikea suunnitella kovin pitkälle tulevaisuuteen toimintaympäristön muuttuessa koko ajan ja ennalta arvaamattomasti.
Ehkä selvimmin tämä on näkynyt kuluvana vuonna yhteiskunnallisten levottomuuksien johdettua presidentti Janukovitshin hallinnon kaatumiseen sekä Ukrainan ja Venäjän suhteiden kiristyttyä avoimen sodan partaalle. Ukrainassa toimivilta yrityksiltä on hyvin konkreettisella tavalla hävinnyt osa markkina-alueestaan.
Miksi Ukrainaan?
Edellä kertomani valossa voi hyvin tuntua siltä, että suomalaisyrityksen ei kannattaisi lähteä kansainvälistymään Ukrainaan. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen. Suomalaisilla yrityksillä ja tuotteilla on hyvä maine. Esimerkiksi Valion tuotteilla tulee Ukrainassa vastaisuudessakin olemaan kysyntää, vaikka Venäjän markkinat ovat näiltä suurelta osin nyt sulkeutuneet.
Lisäksi Suomella on merkittävää osaamista esimerkiksi energiansäästössä, metsäalalla ja uusiutuvien energioiden osalta. Tälle osaamiselle voi avautua kaupallistakin kysyntää, nyt kun Ukrainassa vihdoin aletaan kiinnittää huomiota pitkään jatkuneeseen energian haaskaamiseen ja etsiä vaihtoehtoisia energian tuotantotapoja.
Palkkataso Ukrainassa on myös niin alhaisella tasolla, että maa saisi varmasti investointeja työvoimavaltaisille aloille, mikäli se vain olisi käytännössä mahdollista.
Suomen Kiovan suurlähetystö antaa mielellään neuvoja Ukrainan markkinoille suuntaaville yrityksille sekä tukea ukrainalaisen todellisuuden kohtaamiseen.