Suuri tuntematon Puola hengittää historiasta

Puolan lähihistorian pahin trauma on Venäjän Smolenskissa 10. huhtikuuta 2010 tapahtunut lento-onnettomuus. Siinä kuoli maan presidentti Lech Kaczyński puolisoineen sekä 94 muuta puolalaisen politiikan ja puolustusvoimien kärkinimeä. 

Traumaa vahvistaa se, että presidentin Tupolev-kone oli matkalla Katynin joukkomurhan 70-vuotismuistotilaisuuteen. Katynissa Neuvostoliitto murhasi noin 22 000 Puolan armeijan upseeria, poliisia ja älymystön edustajaa.

Joukkomurhaa pidetään Puolassa maan historian yhtenä traagisimmista tapahtumista, eikä Venäjä ole yksiselitteisesti ottanut sille kuuluvaa historiallista vastuuta tapahtumasta.

Smolensk ja Katyn tulevat arkeen, kun asuu Puolassa. Niin tulee muukin historia.

Historian ahavoittama Varsova

Varsovan historian kolme kerrostumaa: gheton muuri, uusi bisneskeskus, Stalinin hammas. Kuva: Vesa Häkkinen
Varsovan historian kolme kerrostumaa: gheton muuri, uusi bisneskeskus, Stalinin hammas. Kuva: Vesa Häkkinen

Ennen kuin saavuin töihin Suomen Varsovan-suurlähetystöön kaksi vuotta sitten, olin käynyt Varsovassa vain kerran lyhyellä lomamatkalla. Tällöin olin huomannut tiede- ja kulttuuripalatsin, Stalinin hampaan, joka muistutti kommunismin kaudesta. Olin huomannut niin sanotut Suomi-talot sekä nyt jo kuopatun Kymmenvuotisstadionin, jolla myytiin neuvostokrääsää.

Muuten historia ei ensikertalaista hätkäyttänyt, vaikka saksalaiset olivat tuhonneet pääkaupungin lähes totaalisesti kostona Varsovan kansannoususta, joka alkoi 1. elokuuta 1944.

Nyt olen tottunut kaupungin rokonarpisiin kasvoihin ja oppinut niitä rakastamaan. Puolassa on monta upeaa historiallista kaupunkia kuten klassinen Krakova tai Nikolai Kopernikuksen kotikaupunki Toruń. Varsovassa on kuitenkin tiettyä särmää, johon voi rakastua vain, kun tunkeutuu pintaa syvemmälle.

Jälkiä Varsovan ghetosta, kansannoususta, Chopinista ja vaikkapa marsalkka Mannerheimin sotilasurasta löytää, kun tietää, mitä etsii.

Historiaa löytyy myös pintaa raaputtamalla Toruńissa, kun maalin alta paljastuu vanha mainos. Kuva: Vesa Häkkinen
Historiaa löytyy myös pintaa raaputtamalla Toruńissa, kun maalin alta paljastuu vanha mainos. Kuva: Vesa Häkkinen

Tunteen paloa suhteessa dramaattiseen historiaan

Puola on ollut suurvaltojen taistelutanner. Maata on jaettu ja siirrelty – välillä se on lakannut olemastakin. Onpa brittiläinen historiantutkija Norman Davies juhlallisesti kirjoittanut Puolan historiasta otsikolla God’s playground, Jumalan leikkikenttä.

Riittää kun luettelee Puolassa sijaitsevia sotien muistomerkkejä, kuten toisen maailmansodan syttymispaikka Westerplatte, Hitlerin 800 päivää asuttama päämaja Sudenpesä taikka pahuuden symboliksi muuttunut natsisaksan tuhoamisleiri Auschwitz. Varsovan pohjoispuolella sijaitseva Grunwald tai tutummin saksaksi Tannenberg koki valtavat taistelut sekä ensimmäisessä maailmansodassa että 500 vuotta aiemmin. Tuolloin Liettua-Puolan armeija nujersi saksalaisen ritarikunnan joukot.

Grunwald-Tannenberg on nähnyt vähintään kaksi suurtaistelua, mistä muistomerkki taistelukentällä muistuttaa. Kuva: Vesa Häkkinen
Grunwald-Tannenberg on nähnyt vähintään kaksi suurtaistelua, mistä muistomerkki taistelukentällä muistuttaa. Kuva: Vesa Häkkinen

Puolalaisten suhtautumisessa dramaattiseen historiaansa on paljon tuttua. Siinä on samaa paloa kuin suomalaisilla suhteessa omaan historiaansa. Rohkenen sanoa tämän asuttuani pitkään myös Venäjällä ja Ruotsissa, joissa suhtautuminen historiaan oli aivan erilaista. Kärjistäen Ruotsi vaikutti täysin historiattomalta ja Venäjällä suhde historiaan tuntui oudolta, vääristyneeltä.

Tuttuuden vuoksi Puolassa on helppo asua. Tutusta historian läsnäolosta huolimatta Puola on tuntematon suuruus suurimmalle osalle suomalaisia, enkä ollut Puolaan tullessani poikkeus. Menneisyyden kautta historiaa hengittävän kansan ihon alle on kuitenkin ollut helppo tunkeutua.

Suomi-talot. Osa Suomen Neuvostoliitolle sotakorvauksena maksamista puutaloista sijaitsee yhä Varsovan keskustassa. Kuva: Vesa Häkkinen
Suomi-talot. Osa Suomen Neuvostoliitolle sotakorvauksena maksamista puutaloista sijaitsee yhä Varsovan keskustassa. Kuva: Vesa Häkkinen

Ps. Tiesitkö muuten Puolan ja Suomen yhteisestä diplomatian historiasta sen, että 75 vuotta sitten Saksan armeijan sotilaat murhasivat Suomen kunniakonsulin Robert Geyerin puuvilla- ja elokuvakaupunki Łodzissa. Pitkäksi venyneen tauon jälkeen Suomi on pian avaamassa kunniakonsulaatin kaupungissa uudelleen.

Leave a Reply