Ulkoministeriön tuoreet diplomaatit Saara ja Helena aloittivat EU-edustuston ulkosuhdetiimissä elokuun alussa ja Karim lokakuun alussa. He avaavat ensitunnelmia koronarajoitusten varjostamassa uudessa asemapaikassaan, joka on jo useamman viikon ajan ollut Euroopan pahimpia tartuntapesäkkeitä.

Valko-Venäjän tilanne toi tiukan alun Brysselin komennukselle

Saara saapui Brysseliin ja EU-edustustoon paikallisen kesälomakauden alkaessa. Kesälomien hiljentämä EU-kortteli tuntui ajoittain jopa aavistuksen aavemaiselta, kun koronaviruspandemian hillitsemiseksi toimeenpannut rajoitukset olivat ajaneet harvat töissä olevatkin kotitoimistoille.  Saara pääsi kuitenkin tositoimiin jo toisella työviikollaan.

Saara vastaa ulkosuhdetiimissä yhdessä vanhemman kollegan kanssa Itä-Euroopan ja Keski-Aasian työryhmästä, ja muun tiimin viettäessä hyvin ansaittuja kesälomiaan hän sai Valko-Venäjän vaaleja seuranneiden tapahtumien myötä ensikosketuksen EU:n koneiston toimintaan. EU:n reaktion valmistelu tarjosi esimakua EU:n kokousrumbasta ja siihen liittyvistä pitkistä illoista kokousten valmistelun ja raportoinnin parissa.

Paluu Brysseliin muistuttaa ajoista puolustusyhteistyön parissa

Helena aloitti Saaran kanssa samaan aikaan ja yritti ensimmäiset viikot totutella ajatukseen, että Brysselissä sijaitsee myös organisaatio nimeltä EU. Takana on useita vuosia Naton päämajassa ja vaikka  kyseessä on jo Helenan kolmas kerta Brysselissä, hän toimii nyt  ensimmäistä kertaa EU:n parissa, EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean koordinaatiotehtävässä. Horisontti onkin alkanut siis laajentua entisestään. Työtehtävien aihe säilyykin osittain samana, mutta  puhtaasti eurooppalainen näkövinkkeli on uusi.

Edessä on siis  paljon sekä uutta että vanhaa – Helenasta on ollut myös mukava huomata, että kaupungista löytyy vielä monia tuttuja, ystäviä ja kollegoita. Bryssel itsessään on samalla sekä kehittynyt huimasti että polkenut paikallaan – esimerkiksi ruokaostokset saa tilattua kotiin helposti kännykällä ja Schumanin alueella aiemmin sijainneet rapistuvat korttelit ovat hävinneet, mutta samalla roskapussit kiikutetaan edelleen kadulle tiettyinä ”roskapäivinä” ja belgialainen asiakaspalvelukulttuuri taitaa säilyä ikuisesti täydellisenä mysteerinä.

Kriisialueelta tuttujen asioiden pariin

Karim saapui juuri, kun toinen aalto oli käynnistymässä sekä Suomessa että Belgiassa. Karim ja hänen vaimonsa päättivät siirtyä Belgiaan omalla autollaan. Pitkä monen maan läpi kulkenut ajomatka oli tilaisuus nähdä kuinka paljon koronarajoitukset erosivat maasta toiseen.

Karim aloitti Kavakun tänä vuonna ja ensimmäiseksi osastoharjoittelupaikaksi valikoitui EU-edustusto. Karim vastaa AKT-työryhmästä, jossa käsitellään unionin yhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtioiden) kanssa.  Karimilla on kokemusta sekä EU:sta, että Afrikasta mutta täysin erilaisessa kontekstissa.

Karim toimi vuosia sitten rauhanturvaajana Keski-Afrikan tasavallassa osana EU:n kriisinhallintajoukkoja (EUFOR).  Vaikka tehtäviensä puolesta työskentely EU:n instituutioissa eroaa perinpohjaisesti monikansallisista sotilasoperaatioista, Karimin mieleen on palannut se, kuinka opettavaista on työskennellä yhdessä muiden EU-kollegojen kanssa.

EU-työn tiivis tahti ei hellitä

Aloitus on ollut vauhdikas ja nopeasti omaksuttavan uuden tiedon määrä on ollut valtava. EU-kuviot ovat kaikille kolmelle uusia, ja vauhti on tuntunut alusta asti hurjalta, vaikka kokeneemmat kollegat  ovatkin kertoneet, että EU:n koneet käyvät koronaviruksen vuoksi edelleen vajaalla teholla.

EU:ta ulkopuolelta seuraaville saattaa ajoittain – ehkä useinkin – näyttää, että unioni on toimissaan toivottoman hidas ja jähmeä, eikä toiminnan ja prosessien virtaviivaistaminen varmasti olisikaan haitaksi. 27 jäsenmaan järjestäytyminen ja kantojen yhteensovittaminen ottaa oman aikansa, eikä EU:ta ja sen parissa työskenteleviä virkamiehiä voi  syyttää peukaloiden pyörittelystä.  Ajoittain olo on suorastaan  ollut hieman kuin toimintaelokuvassa, jossa iskuja satelee monesta suunnasta ja koko ajan pitää olla tarkkana, ettei tule yllätetyksi.

Kyky ennakoida yhtäältä EU:n instituutioiden ja toisaalta muiden jäsenmaiden toimintaa ja kantoja onkin avainasemassa Suomen tavoitteiden ajamisessa, ja se edellyttää kokemuksen lisäksi myös aktiivista verkostoitumista. Päätöksenteossa riittää tasoja, tekijöitä ja yllättäviäkin käänteitä, eikä lopputulos hyvän elokuvan tapaan läheskään aina ole ennalta arvattavissa. Tekemistä ja toimintaa riittää; ei siis ihme, että niin kutsutun EU-kuplan sanotaan imaisevan  helposti sisäänsä.

Tuoreella näkökulmalla EU:n ytimeen

EU-kuplan sisään sujahtamisen sijaan olemme ainakin toistaiseksi pyrkineet välttämään liian syvää sukellusta kryptisiä lyhenteitä, asiakirjaviitteitä ja raskaita organisaatiokaavioita vilisevään viidakkoon ja lähestymään tätä monitahoista kokonaisuutta ulkopuolisen silmin. Miksi kokous on nimetty ”epäviralliseksi kokoukseksi”, jos siihen osallistuu virallisia edustajia? Miksi kokouksen asiakirjoissa on non-paper:iksi kutsuttu asiakirja? Mitä eroa on päätelmillä, julkilausumalla, tiedonannolla ja kommunikealla?

Samalla pääsemme opettelemaan samasta asiasta käytettävät lyhenteet ja termit kolmella eri kielellä – suomeksi, englanniksi ja ranskaksi, koska näitä käytetään iloisesti sekaisin. Olemme kysyneet tyhmiä kysymyksiä, yrittäneet tarkastella kaikkea oppimaamme kriittisesti ja pyrkineet pitämään mielessä, ettei koko maailma pyöri EU:n ja sen instituutioiden ympärillä.

Tautiepidemian riepottelema arki

Työtä ja arkea Brysselissä leimaa kuitenkin korona. Verkostoituminen, ja vaikuttamistyö Suomen kantojen edistämiseksi on hyvin poikkeavaa ja uusien kontaktien luominen maskit päässä tai videopuhelujen kautta on haastavaa.  Tartuntamäärien kasvaessa fyysiset tapaamiset on rajoitettu aivan minimiin ja tällä hetkellä kollegoita tulisi käytännössä vältellä turvallisuussyistä, jos vastaan tulevat. On myös paljon aiheita, joista ei sovi keskustella virtuaalisesti ja fyysiset tapaamiset olisivat välttämättömiä. Tilanne kieltämättä harmittaa, mutta siihen ei voi kuin sopeutua.

Koronarajoituksista huolimatta työ EU:n parissa on mielekästä.  Loppukesän ja alkusyksyn tapahtumat niin EU:n naapurustossa kuin muuallakin maailmalla ovat osoittaneet, että EU:ta tarvitaan maailmassa puolustamaan perusarvojaan ja kehittämään toimintaansa eteenpäin. Tämä saa myös arkipäiväisen työn tuntumaan merkitykselliseltä. Samalla EU:n merkitys pienelle maalle yhä myrskyisemmässä maailmassa tuntuu kasvavan, joten pääsemme seuraamaan aitiopaikalta tulevia käänteitä – ja antamaan oman panoksemme Suomen luovimiseen aallokoissa.

 

Saara Harju (@HarjuSaara)

Aloitti Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa, Eurooppa-tiimissä elokuussa 2020. Tuli Ulkoministeriöön syksyllä 2018 ja ennen nykyistä tehtäväänsä työskennellyt kauppapolitiikan parissa Helsingissä sekä edustustoissa Malesiassa ja Etiopiassa.

 

 

Helena Hakaoja (@HelenaHakaoja)

Toimii Nicolaidis-virkamiehenä Suomen EU-edustustossa ja koordinoi poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa. Kolmatta kertaa Brysselissä. Palvellut myös Suomen suurlähetystössä Pekingissä ja ulkoministeriön Eurooppa-osastolla ja Amerikan ja Aasian osastolla.

 

 

Karim Aissa Baccouche (@karimbaccouche)

Aloittanut Kavakun tänä vuonna ja nyt ensimmäisellä osastoharjoittelullaan Brysselissä. Vastaa AKT-työryhmästä, jossa käsitellään unionin yhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa. Ennen diplomaattiuralle siirtymistä työskenteli sisäministeriössä kieli- ja kulttuuriasiantuntijana (arabia). Palvellut kahdessa kriisinhallintaoperaatiossa.