Brexit on monelle ”hauska” kirjainyhdistelmä, mutta todellisuudessa se on kuvannut Ison-Britannian sisäpolitiikan, kehityksen ja historian lisäksi paljon EU:ta ja EU:n sisämarkkinoita. Vaikka brexit eli Ison-Britannian ero EU:sta on poliittisesti jo tapahtunut tammikuun 2020 lopulla, parhaillaan on käynnissä se tärkeämpi vaihe eli sopimusneuvottelut EU:n ja Ison-Britannian uudesta suhteesta.
Kun laittaa Googleen ”brexit time line”, löytää loputtoman määrän kaavioita. Tässä postauksessa kuvaan brexit-aikajanaa siitä näkökulmasta, mitä olen oppinut viimeisen kahden vuoden aikana ulkoministeriön brexit-koordinaattorina. Samalla omalla aikajanallani on edessä muutos: elokuusta alkaen siirryn suurlähetystöömme Lontooseen hoitamaan kauppasuhteita.
Elokuu 2018. Hyppään brexit-koordinaattorin työhön siinä vaiheessa, kun Ison-Britannian äänestystuloksesta on aikaa reilu kaksi vuotta. Muiden tehtävien ohessa tehtävä työni tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraan erosopimusneuvotteluita ulkoministeriön näkökulmasta: miten käy ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kansalaispalveluiden, entä kehitys- ja kauppapolitiikan? Työparina minulla on tarkemmin kauppapolitiikkaa seuraava ihana kollega. Samalla olemme päivittäinkin viestinvaihdossa valtioneuvoston EU-sihteeristöön, jonka päävastuulla neuvottelut ovat. Videopalavereissa mukana ovat luonnollisesti paraatipaikalla Brysselin työryhmäedustajamme sekä Lontoossa työskentelevät kollegat. Paljon on osaamista pöytien ympärillä, koordinaatiossa kestää aina aikansa hahmottaa oma tehtävä.
Lokakuu 2018. Käyn Lontoossa työmatkalla, silmiin osuvat jo nyt EU-kansalaisille suunnatut passintarkastuspisteet. Kuumin puheenaihe on erosopimuksesta sopuun pääsy. Maiden hallitusten hyväksynnän jälkeen tarvitaan myös Ison-Britannian ja Euroopan parlamenttien hyväksynnät. Hokema ”aikaa on vähän” tulee tutuksi. Samalla jo nyt kirkastuu se, että juridisen eroprosessin jälkeen edessä on tulevan suhteen neuvottelut: poliittisempi ja tärkeämpi vaihe. Suhteesta halutaan tiivis, mutta miten siihen päästään?
Tammikuu 2019. Varautuminen sopimuksettomaan eroon on käynnissä kaikilla tasoilla ja kansalaiskyselyiden määrä lisääntyy. Ohjaan kyselyitä muihin ministeriöihin, kuten työ- ja elinkeinoministeriöön ja sisäministeriöön: moni asia erosopimuksessa ei ole ulkoministeriön toimialaa vaan liittyy suoraan sisämarkkinoihin. Monille suomalaisillekin on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea EU tarkoittaa: se ei ole ulkosuhdeasiaa vaan liittyy kaikkien päivittäiseen elämään, on oikeastaan sisäpolitiikkaa. Matkustan Irlantiin työmatkalle ja opin brexit-varautumisesta. Teknisten yksityiskohtien lisäksi huomio kiinnittyy kuitenkin rauhaan ja Irlannin saareen. Brexit on poliittinen prosessi nyansseineen kaikkineen. Avaako se vanhoja haavoja? Vaikka erosopimus on juridinen, tarvitaan monitahoisia diplomatian taitoja, harmaiden alueiden tajuamista, mustan ja valkoisen unohtamista.
Maaliskuu 2019. Pääministeri May lähettää eron lykkäämispyynnön maaliskuun lopulla. Ero siirtyy ensin huhtikuulle, sitten kesäkuulle ja lopulta lokakuulle. Keskustelut Ison-Britannian parlamentissa erosopimuksen hyväksymisestä jatkuvat. Varautuminen kaikkeen jatkuu. Suomessakin opitaan tuntemaan brittiparlamentin vihreät penkit ja kiivaat keskustelut. Euroopan parlamentti odottaa mahdollisuuttaan ratifioida, heidän penkkirivejään ei paljoa katsella.
Kesä-heinäkuu 2019 Ilmassa on brexit-väsymystä ja loman tarvetta. Odottelemme, kuka on Ison-Britannian tuleva pääministeri Theresa Mayn erottua tehtävästään. Heinäkuussa selviää, että Boris Johnsonilla on edessään melkoinen tehtävä. Samalla alkaa Suomen puheenjohtajakausi EU:n neuvostossa. Brexit-neuvotteluihin sen ei pitäisi vaikuttaa: EU:n pääneuvottelijana on edelleen Michel Barnier, ei jäsenmaan tai puheenjohtajamaan edustaja.
Marraskuu 2019 Samalla kun ero on jälleen kerran siirtynyt tammikuun 2020 lopulle, saan ilokseni kuulla, että olen saanut kauppapolitiikkaa käsittelevän työtehtävän Lontoon suurlähetystöstä. Koko brexit-prosessista tulee omakohtaisempaa. Muutammeko ensi elokuussa EU:n ulkopuolelle vaiko sisämarkkinoille? Tuleeko muuttorahdista tulleja? Käykö eurooppalainen sairaanhoitokortti?
Tammikuu 2020. Juuri ennen brexit-päivää menen lomamatkalle Lontooseen etsimään lapsilleni koulupaikkoja. Lontoossa brexit ei juuri näy (ja miksi näkyisi?), parlamentti on hyväksynyt erosopimuksen, ero alkaa olla selvä. Joillekin se on vaikea hyväksyä. EU herättää tunteita ja odotuksia puolin ja toisin. Samalla on selvää, että uudessa työssä asetelma tulee olemaan täysin eri kuin aiemmin. EU-maissa raportoidaan paljon EU-politiikasta ja maan näkemyksistä ja nyansseista siihen. Nyt etsinkin jonkinlaista vertailukohtaa milloin Yhdysvalloista, milloin Sveitsistä. Mielessä käy entinen komennusmaani Vietnam, jonka kanssa EU on juuri saanut molemminpuolisesti ratifioitua kauppasopimuksen. Tajuan, että tämä sama tilanne on yrityksillä, opiskelijoilla, turisteilla ja kaikilla, joilla on jonkinlainen suhde Isoon-Britanniaan. Paluumatkalla lentokoneessa huomaan, että aasialaisilla matkailijoilla on maskit. Koronasta puhutaan, mutta en osaa arvata, kuinka paljon se vielä tulee vaikuttamaan työhöni ja tulevaan elämääni Helsingissä ja Lontoossa.
Helmikuu 2020. On helmikuun ensimmäinen päivä ja poliittinen brexit on tapahtunut. Lauantai, elämä jatkuu. Saan pomoltani syntymäpäivälahjaksi Bitter Brexit -olutta. Muuttovalmisteluiden, työn ja matkustamisen keskellä se naurattaa. Ulkoministeriössä kun ei lopulta oikein koskaan tiedä, mihin tehtäviin päätyy. Kuinka monella muulla virkamiehellä on työhön liittyvä olut? Vaikka Bitter Recovery Instrument -olut? Helmikuussa huomaan myös, että Level Playing Field eli ”tasavertaiset kilpailuedellytykset” -sanasikermä alkaa toistua enemmän kuin aiemmin. Tärkeintä tulee olemaan se, että kaikki yritykset pelaavat samoilla säännöille tulevaisuudessa. Miten tämä taataan, kun kyseessä on sisämarkkinoilta lähtevä maa? Samalla Iso-Britannian ero muuttaa myös EU-maiden ja Ison-Britannian yhteistyötä esimerkiksi YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.
Maaliskuu 2020. Tämän kuukauden me kaikki tulemme muistamaan – mutta emme brexitistä. EU julkaisee tulevan suhteen sopimustekstiluonnoksensa, neuvottelut alkavat, mutta sitten tulee jotakin, jonka olisimme voineet huomata jo aiemmin: koronapandemia. Maailma sulkeutuu. Suomi, Bryssel ja Lontoo sen mukana. EU:n pääneuvottelija Barnier sairastuu koronaan. Tällainenkin nyanssi. Mutta menee vielä reilu viikko, ennen kuin todella havahdun: Boris Johnson sairastuu, joutuu sairaalaan ja vieläpä teholle. Tämäkin! Itse neuvottelut tuntuvat toissijaisilta, terveys menee edelle. On enemmänkin menetettävää kuin EU-jäsen. On tärkeämpääkin kuin neuvottelut.
Huhtikuu 2020. Koronan poikkeusaika jatkuu, mutta neuvotteluita jatketaan etänä. Kyseessä saattaa olla myös merkittävä pilotointi siitä, voiko diplomatiaa ja monitahoista neuvottelua käydä etänä ja millaisin tuloksin. Käytetäänkö tätä tulevaisuudessa esimerkkinä – ja millaisena esimerkkinä? Oma elämäni on keskittynyt kotiin ja siellä yhteen huoneeseen. Muuttovalmistelut Lontooseen hankaloituvat, mutta jatkuvat. Koronakriisin tuomat muutokset tuntuvat paljon konkreettisimmilta ja isommilta kuin EU-eron, mutta tulevassa työssäni luvassa on molempien paketti. Miten suomalaiset yritykset selviävät koronakriisistä ja miten voimme heitä Isossa-Britanniassa palvella? Millä sektoreilla on potentiaalia suomalaisille? Millaisen globaalin talousroolin Iso-Britannia hakee?
Kesäkuu 2020 Tulevan suhteen neuvotteluita on käyty nyt neljä kierrosta, neuvottelutulokset ovat toistaiseksi laihoja. Korkean tason videotapaamisessa vahvistetaan, että neuvotteluita jatketaan tiiviiseen tahtiin. Samalla todetaan vielä kertaalleen, että Iso-Britannia ei hae siirtymäaikaan pidennystä. Edessä on muutoksia: 1.1.2021 Iso-Britannia lähtee sisämarkkinoilta, ja kaikki muuttuu. Mikäli syntyy vapaakauppasopimus, niin se ei ole sama asia kuin sisämarkkinat. Lisäksi yritystenkin pitää valmistautua myös sopimuksettoman eron mahdollisuuteen. Myös tullimuodollisuudet pitää opetella, mikäli ei ole aikaisemmin käynyt kauppaa EU:n ulkopuolella.
Uuden alla korostuu jälleen epävarmuuden sietäminen. Se koskee niin koronaa, tulevaa suhdettamme kuin suomalaisyritysten uuden normaalin elämää. Samalla EU:n ja Ison-Britannian suhde tulee pysymään keskiössä vielä pitkän aikaa. Oman aikajanani seuraava piste ajoittuu heinäkuun loppuun: silloin kutsuu Lontoo!
P.S. Selkokielisin brexit-aikajana löytyy neuvoston sivuilta.