Protektionismin lisääntyminen, yhteisiin sääntöihin perustuvan monenvälisen kauppajärjestelmän rapautuminen, yksipuoliset toimet, ennakoimattomuus ja epävarmuus, vanhojen liittolaisuuksien rakoilu: onko kauppapolitiikassa mikään kuin ennen? Miten tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin?

Suomen kuten monen muunkin maan sotien jälkeinen talouskasvu on perustunut globaalin kaupan kasvuun ja monenkeskisiin järjestelyihin, joiden avulla kaupan esteitä on pyritty purkamaan. Myös kehitysmaiden talouksien vakauttaminen kulkee käsi kädessä kaupan ja investointien kanssa. Vapaakauppa takaa yhteisiin sääntöihin perustuvan kaupan, ei vapautta säännöistä. EU:n kauppapolitiikka muuttuu maailman muuttuessa, mutta sääntöpohjainen järjestelmä säilyy.

Monenvälinen kauppajärjestelmä koetuksella

Maailman kauppajärjestö WTO on perustamisestaan vuonna 1995 lähtien toiminut alustana monenvälisistä kaupansäännöistä sopimiselle. Monenvälistä kauppaa edistettiin jo ennen WTO:n perustamista vuonna 1947 solmitun GATT-sopimuksen (General Agreement on Tariffs and Trade) puitteissa. WTO:n perustamisen alkuinnostuksen jälkeen on usein jouduttu myöntämään, että monenvälisesti ei ole helppoa löytää koko jäsenkuntaa tyydyttäviä ratkaisuja. Ratkaisuja on sittemmin haettu myös vain osaa jäsenkuntaa sitovista useanvälisistä sopimuksista. Viime vuosina on entistä enemmän vaadittu järjestön uudistamista. Osa jäsenistä ei halua minkään muuttuvan, varsinkaan jos omista eduista olisi luovuttava. EU on aktiivisesti etsinyt ratkaisuja WTO:n uudistamiseksi. WTO on monenvälisen sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän ydin ja sen olemassaolo on turvattava. WTO:n merkitys myös Suomen kauppapolitiikalle on ollut keskeinen ja näin voidaan nähdä myös jatkossa olevan.

Kauppasuhteiden monipuolistaminen kahdenvälisin sopimuksin

EU on viime vuosina aktiivisesti laajentanut vapaakauppasopimusverkostoaan. Kahdenvälisten vapaakauppasopimusten tarkoituksena on vapauttaa kauppaa WTO-sääntöjä pidemmälle. Tällä hetkellä noin 39 prosenttia EU:n tavarakaupasta muun maailman kanssa kuuluu etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten piiriin, kun sopimus Vietnamin kanssa saadaan kuluvana vuonna voimaan. Vapaakauppasopimuksista on taloudellisten säästöjen lisäksi paljon laajempaakin hyötyä. Sopimuksilla sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin, ja ne tuovat varmuutta taloudellisille toimijoille. Sopimukset toimivat myös esimerkkinä halukkuudesta tehdä yhteistyötä hyvinkin erilaisten maiden välillä. Vapaakauppasopimusten verkoston toivotaan auttavan myös EU:ta monipuolistamaan toimitusketjujaan, jotka ovat joutuneet kovan paineen alle COVID-19-pandemian seurauksena.

COVID-19-pandemian myötä prioriteetteja uusiksi

Protektionismi on jo pitkään ollut kasvussa. Kaupanrajoitukset kääntyvät helposti itseään vastaan kauppakumppaneiden vastatessa samalla mitalla. Viime kuukausina koko maailman panttivangikseen ottanut COVID-19-pandemia on saanut katseet kääntymään yhä enemmän sisäänpäin ja omavaraisuuteen perustuviin haavekuviin. On korostettu suurempaa autonomiaa, kun on havahduttu siihen, että joidenkin tuotteiden osalta olemme riippuvaisia vain yhdestä tai kahdesta toimittajasta. Mitä teemme, jos toimitukset eivät onnistukaan? Monissa maissa on pandemian myötä siirrytty tuottamaan tavaroita, joita edelleen ostettaisiin halvemmalla ulkomailta. Maailmanlaajuiset arvo- ja toimitusketjut eivät kuitenkaan ole muodostuneet sattumanvaraisesti. Yritykset ovat tehneet tarkkoja laskelmia siitä, mistä tuotteet, komponentit ja palvelut hankkivat.

Olennaista on muistaa, että yhteistyö kannattaa aina enemmän kuin sulkeutuminen. EU ja myös Suomi joutuvat tasapainoilemaan uusien kauppapoliittisten realiteettien kanssa: miten löytää oma paikka maailmassa, jossa EU:n yhtenäisyyttä koetellaan. Yhdessä olemme vahvempia.

Kestävän kehityksen arvojen nousu

Jo vuosien ajan olemme saaneet seurata kestävän kehityksen arvojen valtavirtaistumista myös kauppapoliitiikassa. EU:n uusimmissa kauppasopimuksissa on mukana kunnianhimoinen kestävän kehityksen luku. Vasta kauppasopimusten astuessa voimaan kauppakumppanit saadaan sitoutettua yhteisiin periaatteisiin. Sopimuksen solmimatta jättäminen näitä tärkeitä periaatteita polkevien maiden kanssa ei johda haluttuun lopputulokseen. Aina löytyy markkinoille toinen ottaja, joka ei kysele ympäristöstandardien tai työelämän oikeuksien perään. Toki on hyvä muistaa, ettei kauppapolitiikallakaan ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Keinot on silloin löydettävä muiden työkalujen käytöstä.

EU-puheenjohtajakaudellaan vuonna 2019 Suomi esiintyi kestävän kehityksen puolestapuhujana ja täytäntöönpanijana. Kokousmatkoista säästyneiden rahojen käyttäminen lentopäästöjen kompensointiin osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kestävä kehitys näkyi myös agendavalmistelussa. Kauppapolitiikasta vastaavat päälliköt kävivät Suomen johdolla keskustelun kaupasta ja ilmastonmuutoksesta. Keskustelua on asiantuntijatasolla sittemmin jatkettu.

Mikä muuttuu?

EU on vahvasti sitoutunut sääntöpohjaisen järjestelmän säilyttämiseen. Talouden elpyminen ja talouskasvun turvaaminen ovat kaikilla päällimmäisenä mielessä. Maailman muuttuessa myös EU:n on mukautettava toimintaansa. Toimitus- ja arvoketjujen resilienssiin, EU-yritysten suojeluun epäreilulta kilpailulta, yritysten yhteiskuntavastuuseen, vihreään ja kestävään talouteen sekä digitalisaatioon kiinnitetään jatkossa entistä enemmän huomiota.

Komissio on käynnistänyt laajan sidosryhmäkonsultaation uuden kauppapoliittisen tiedonannon laatimiseksi. Tiedonanto on määrä julkaista loppuvuodesta ja jäsenmailla on mahdollisuus sisällyttää siihen tärkeinä pitämiään asioita.

 

Sanna Selin

Kirjoittaja on kauppapolitiikasta vastaava virkamies Suomen EU-edustustossa. Toimi Suomen EU-puheenjohtajaudella (2019) kauppapoliittisen komitean sijaistason puheenjohtajana. Palvellut myös Suomen EU-edustustossa vastuuvirkamiehenä ulkosuhdeneuvosten työryhmässä (RELEX), Suomen suurlähetystöissä Intiassa ja Kyproksella sekä ulkoministeriön Eurooppa-osastolla, Amerikan ja Aasian osastolla ja poliittisella osastolla.