EU:n eteläiseen naapurustoon kuuluvat Pohjois-Afrikan maat, Jordania, Libanon, Syyria sekä Israel ja Palestiina. Alueen maita kuvaa – maasta riippuen – pitkään jatkunut poliittinen epävakaus. EU lisää taloudellista tukeaan eteläiselle naapurustolleen, mutta
edellyttää samalla ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamista.
Syyriassa sota on johtanut valtavaan humanitaariseen kriisiin, joka on jatkunut yli kymmenen vuotta. Libyassa tulitaukosopimuksen jälkeen poliittinen prosessi etenee varovaisin askelin. Israelin ja Palestiinan väliselle konfliktille ei näy loppua. Libanonin poliittinen eliitti estää edelleen uudistukset, joita romahduksen partaalla oleva maa ehdottomasti tarvitsee.
Pohjois-Afrikassa arabikevään tilalla on laajaa tyytymättömyyttä ja näköalattomuutta, joka myös näkyy Eurooppaan kohdistuvana maahanmuuttopaineena. Pohjois-Afrikan maat ja erityisesti Libya ovat kauttakulkureitti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Eurooppaan.
EU lisää taloudellista tukeaan eteläiselle naapurustolle
EU:n eteläistä naapurustoa koskeva politiikka juontaa Euro-Välimeri-kumppanuuteen, joka käynnistyi yli 25 vuotta sitten. Viime vuonna Espanja ja Italia tekivät aloitteen EU:n politiikan uudelleenarvioinnista.
Prosessin tuloksena sovittiin eteläisten kumppanimaiden auttamisesta aiempaa tehokkaammin. Tähän liittyy myös säännöllinen vuoropuhelu korkealla poliittisella tasolla.
EU:n taloudellinen tuki koetaan tärkeänä keinona, jotta alueen maita pystytään tukemaan rakenteellisten taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa. Pandemia on osaltaan kärjistänyt maiden sosioekonomisia ongelmia.
EU haluaa tuellaan edistää uudistuksia, jolla luodaan alueen maihin hyvinvointia ja työpaikkoja, jotta ihmisillä ei olisi tarvetta lähteä asuinsijoiltaan parempaa elämää etsimään – eli puuttua maahanmuuton juurisyihin. EU:n tavoite on vivuttaa oma rahoitusosuutensa 30 miljardiin euroon yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa.
EU haluaa tuellaan edistää uudistuksia, jolla luodaan alueen maihin hyvinvointia ja työpaikkoja – eli puuttua maahanmuuton juurisyihin.
Osana vahvistettua politiikkaa on talous- ja investointisuunnitelma, johon sisältyy lippulaivahankkeita eri painopistealueilla, joiden valintaan kumppanimaat ovat itse vaikuttaneet.
Samalla tarvitaan taloudellisia ja liiketoimintaympäristöön liittyviä uudistuksia, jotta alueen maat pystyvät kehittämään talouttaan ja houkuttelemaan ulkomaisia investointeja omaehtoisesti pidemmällä aikavälillä. Tämä edellyttää myös ennustettavaa sääntely-ympäristöä.
Ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittaminen tuen ehtona
Lisäksi tarvitaan ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia – muutenkin kuin paperilla.
Suomi on tukenut lähestymistapaa, jonka mukaan rahahanojen avaaminen ei tuo autuutta, jos eteläisen naapuruston maat eivät samalla panosta yhteiskunnalliseen vakauteen, jonka rakennuspalikoita ovat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien lisäksi ainakin oikeusvaltioperiaatteet, hyvä hallinto ja tasa-arvo.
Rahahanojen avaaminen ei tuo autuutta, jos eteläisen naapuruston maat eivät samalla panosta yhteiskunnalliseen vakauteen.
On myös ehdottoman tarpeellista muistaa, että jos monessa maassa yhteiskuntaan laajalle levinneeseen korruptioon ei puututa määrätietoisesti, ne eivät koskaan nouse jaloilleen.
EU:n rahoitussopimuksiin sisältyvä ns. ihmisoikeusehdollisuus – ihmisoikeuksien kunnioittaminen tuen ehtona – on ollut vaikea kysymys. EU joutui tästä syystä viime vuonna pidättämään itsellään kymmenien miljoonien eurojen tuen yhdeltä kumppanimaalta.
Eteläisen naapuruston kehittäminen tärkeää myös Suomelle
Suomi, osana EU:ta, tukee eteläisen naapuruston kehittämistä, vaikka emme olekaan itse alueen yhteiskunnallisen myllerryksen välittömässä vaikutuspiirissä.
Ongelmien ratkaisemisessa Suomi painottaa erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä naisten ja nuorten roolia ja vaikutusmahdollisuuksia.
Meidänkin näkökulmastamme on välttämätöntä hillitä maahanmuuttopainetta, mutta haluamme myös samanaikaisesti avata laillisen maahanmuuton kanavia, jotta esimerkiksi opiskelijoiden liikkuvuutta voidaan helpottaa. Ongelmien ratkaisemisessa painotamme erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä naisten ja nuorten roolia ja vaikutusmahdollisuuksia.
Pohjois-Afrikassa saataisiin lisäksi paljon enemmän hyvää aikaan, jos alueen maat pystyisivät tekemään yhteistyötä riitelyn asemesta – Maghrebin sisäisellä integraatiolla olisi paljon potentiaalia. Jos alue olisi yhtenäisempi, sen asema esimerkiksi kauppaneuvotteluissa EU:n kanssa olisi erilainen.
Jussi Koskela hoitaa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä Lähi-itää ja Persianlahtea koskevia MaMa- ja MOG-työryhmiä.