Suomalaisilla on vahva yhdessä tekemisen ja luottamuksen kulttuuri.  Sen avulla Suomi on menestynyt kansainvälisissä vertailuissa. Myös kestävyytemme kriiseissä perustuu julkisen vallan, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöhön. Luottamuksen synnyttämälle kokonaisturvallisuuden käsitteelle on nyt maailmalla kysyntää. Neljännesvuosisadan jäsenyyden jälkeen Suomea kuunnellaan myös EU:ssa.

Kuten on nähty, korona ei tunne kansallisia rajoja. Vahvat kansalliset toimet ovat välttämättömiä, mutta pandemia voidaan voittaa vain ennen näkemättömällä globaalilla yhteistyöllä. Samaan aikaan korona on tuomassa yhteen kaksi näennäisesti erillistä kriisiä – akuutin globaalin pandemian ja pidemmän ajan ilmastokriisin. Koronan jälkeen tarvitaan talouden elvytystä, ilmastonmuutos vaatii vihreää taloutta.

EU:lle tarjolla kansainvälinen johtajuus

Vajaan puolen miljardin asukkaan Euroopan unioni on noussut viime vuosina maailman johtavaksi kestävän kehityksen puolestapuhujaksi. Koronan myötä myös YK on kääntymässä EU:n puoleen etsiessään kansainvälistä johtajuutta. EU:lle tämä on todellisen testin ja kasvun paikka – kykeneekö se ratkomaan akuutit sisäiset kiistansa ja ottamaan sille kuuluvan kansainvälisen roolin? Koronakriisi alleviivaa EU:n tuottaman laaja-alaisen turvallisuuden merkitystä. Edes YK ei olisi kyennyt hyväksymään 2010-luvun alussa globaaleja kestävän kehityksen SDG-tavoitteita (Agenda 2030) ilman EU:n työntöä.

Paremmalla sisäisellä yhteishengellä EU olisi jo nyt yhtenäisempi eli vahvempi ulkopoliittinen toimija. Toisaalta EU:n komissiolla ja jäsenvaltioilla on jo nyt käytössään yhteiskunnan eri sektoreiden laaja yhteinen työkalupakki (kauppa, kehitys, ympäristö, ilmasto, energia, jne.). Näihin kaikkiin sisältyvät käytännössä myös vahvat ulkopoliittiset vaikutusmahdollisuudet.  Näille kaikille työkaluille on nyt koronan myötä entistä suurempi tilaus – myös EU:n ulkopuolella. EU:n rakenteilla oleva vihreän kasvun ohjelma (Green New Deal) on maailman kunnianhimoisin yritys muuttaa koko talous toimimaan ympäristön ehdoilla. Suomi voi tässäkin olla yksi EU:n kirittäjistä hallitusohjelman hengen mukaisesti.

Parhaimmillaan koronakriisi voi puskea koko kansainvälistä yhteisöä etsimään uusia yhteistyötapoja yhteisten, luontoon ja talouteen liittyvien uhkien torjumiseksi. Samalla se voi kannustaa myös EU:n sisällä uuteen ulkopoliittiseen yhteishenkeen. Suomi on aina tukenut EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista esimerkiksi kriisinhallinnassa ja laajasti ihmisoikeuksissa. Lähivuosina Suomi on pyrkimässä sekä YK:n ihmisoikeusneuvoston että turvallisuusneuvoston jäseniksi. Myönteiselle turvallisuushakuisuuden ja yhteistyön mallille voi olla koronan jälkeen entistä enemmän tilausta.

Suomi, EU ja YK – pelin paikka

Kansainvälinen yhteisö etsii nyt käytännön johtajuutta ja diplomaattisia kykyjä. Suomen ulkopolitiikka on aina perustunut monenkeskisen järjestelmän vahvalle tuelle, ensin YK:n ja sitten EU:n kautta. YK ja koko monenkeskinen järjestelmä ovat jo käytännössä riippuvaisia EU:n poliittisesta ja taloudellisesta tuesta. Samaan aikaan EU:n instituutiot ja jäsenmaat etsivät ratkaisuja koronan kautta laajentuneisiin talous- ja ulkopoliittisiin haasteisiin. Suomen kaltaisten maiden tuelle on avautumassa kansainvälisesti aivan uuden mittaluokan kysyntää.

Suomen vaikutusmahdollisuuksia ei tietenkään pidä yliarvioida, mutta toimintatapoihimme voi nyt kohdistua suurempaa kiinnostusta kuin aiemmin. Suomi on aina elänyt luonnosta ja siitä kumpuavasta käytännöllisyydestä. Suomalainen ilmastotutkimus ja ympäristöosaaminen ovat maailman huippua esimerkiksi vesi- ja sääteknologiassa. Suomen SITRA:n lanseeraama maailman kiertotalousfoorumi (WCEF) etsii kansainvälisesti uraauurtavia liiketoimintamahdollisuuksia uudessa matalahiilisessä taloudessa. Tässä on Suomella jatkuvan pelin paikka myös EU:n suuntaan.

Edesmennyttä EU-suurlähettilästä Antti Satulia mukaillen: pienenä maana Suomen kannattaa olla aktiivisesti mukana tarjoamassa ratkaisuja isommille. Koronakriisi, siitä seuraava talouskriisi ja ilmastokriisi edellyttävät uuden tason globaalia yhteistyötä. YK tarvitsee tässä riittävän vahvaa Euroopan unionia. Suomen vahvuudet, tapa toimia ja lisääntyvä kiinnostus meitä kohtaan voivat olla tukemassa sekä EU:ta että YK:ta. Suomi voi omalla diplomaattisella aktiivisuudellaan osaltaan olla nostamassa EU:n, kansainvälisen yhteisön ja YK:n yhteistyötä uudelle tasolle koronan jälkeen.