Useimmille tulee Filippiineistä mieleen kauniit rannat ja lukemattomat saaret turkoosin veden ympäröiminä. Vaikka tiedostin, että näistä en pääse hetkeen nauttimaan, oli pandemian ja Manilan rajoitusten keskelle saapuminen heinäkuun lopulla edustuston päällikön sijaisen tehtävää hoitamaan silti epäsuotuisa ensikokemus maasta, jolla on niin paljon tarjottavaa turisteille, yrityksille ja innokkaille virkahenkilöille. Monet paikalliset esittivätkin toiveen keskusteluissamme, että en muodostaisi käsitystä maasta näiden aikojen perusteella.
Edustusto avattiin vuosien jälkeen uudelleen viime syksyllä. En tarkalleen osannut kuvitella, mitä kaikkea tämän kaltainen prosessi pitää sisällään. Suuri osa urakastahan oli toki jo tehty aiemmin aloittaneiden ja ahkerien kollegoiden ansiosta, kun saavuin maahan. Mutta töitä vielä riittää.
Päivä erään kakkosen elämässä
On yleisesti hyväksytty tosiasia, että kakkosvirkamies tekee pienessä edustustossa kaikkea. Ainakin itse olen elementissäni, kun on niin sanotusti säpinää, joten tämä sopii oikein hyvin. Alla yhden päiväni katsaus, joka antaa mielestäni hyvän kuvan niistä Filippiinien haasteista ja mahdollisuuksista, joiden parissa teemme Manilassa päivittäin työtä.
Kyseisenä päivänä osallistuin EU-delegaation vetämään säännölliseen ihmisoikeuskokoukseen. Pyrimme jatkossa seuraamaan tätä tematiikkaa edustustossa enemmän. Pandemialla on ollut negatiivisia vaikeuksia erityisesti maan lasten tilanteeseen, sillä koulut ovat olleet suljettuina vuoden 2020 maaliskuusta alkaen. Kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristön voidaan nähdä myös osittain kaventuneen. Toisaalta myönteisenä askeleena Filippiinit sopi heinäkuussa YK:n kanssa ihmisoikeustilannetta parantamaan tähtäävästä yhteissopimuksesta, jonka toimeenpanoa useat maat ovat mukana tukemassa.
Seuraavaksi siirryin Webexistä Teamsiin kokoustamaan Kaakkois-Aasian ja Australian kollegoiden kanssa Smart City –projektista. Kaupungistuminen aiheuttaa haasteita alueen maiden turvallisuudelle, energiankäytölle, ilmanlaadulle, liikkumiselle ja yleisesti elämisen laadulle. Suomalaisella osaamisella voidaan löytää näihin haasteisiin kestäviä ratkaisuja. Filippiineillä olemme vasta kartoittamassa keskeisimpiä paikallisia kumppaneita tähän työhön. Koronatilanteen vuoksi tämä(kin) prosessi vaatii luovia ratkaisuja, mutta kontaktiverkostojen luomisen eteen kannattaa tehdä töitä, sillä se kantaa hedelmää kauas tulevaisuuteenkin.
Koulutusalan yhteistyö on ollut tapetilla ensimmäisen työkuukauteni aikana enemmän, kuin olin osannut odottaa. Tämän tiimoilta on tullut monenlaisia yhteydenottoja oppilaitoksilta sekä Suomessa, että Filippiineillä, ja hienoa yhteistyötä tapahtuu lisäksi korkeammalla tasolla Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön ja Filippiinien opetusministeriön välillä, tähtäimenä lopulta koulutusvienti.
Suomalaiset korkeakoulut ovat kiinnostuneita yhteistyöstä paikallisten korkeakoulujen kanssa, mutta kaipaavat myös filippiiniläisiä tutkinto-opiskelijoita Suomeen. Työpäivääni kuuluikin Filippiinien EU-delegaation järjestämän virtuaalisen European Higher Education Fairin valmistelut, johon osallistuu 111 eurooppalaista korkeakoulua lokakuun alussa. Olemme saaneet hienosti mukaan myös suomalaisia kouluja, hioneet Suomen esittelytekstiä ja saaneet jopa Suomessa opiskelevan filippiiniläisen tapahtuman lähettilääksi kertomaan kokemuksistaan muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Päivääni osui myös tagalogin oppitunti. Paikallisen kielen kautta saa tärkeän kurkistuksen filippiiniläiseen kulttuuriin, johon tutustuminen on toistaiseksi jäänyt teorian tasolle. Kielessä sekoittuu iloisesti englannin ja espanjan sanoja, tällaisen wanhemmankin opiskelijan harjoittelua helpottamassa. Mabuti!
Aurinkoisia aikoja edessä
Lähitulevaisuus näyttää Manilassa valoisalta, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Sadekausi alkaa marraskuussa päättyä (tekstiä kirjoittaessa kaupungin päällä jylläsi trooppinen myrsky) loppuvuoden leudompaa ajanjaksoa kohden, ja pandemiarajoituksia vähitellen puretaan rokotuskattavuuden jatkuvasti kasvaessa.
Tiedän varmuudella, että ensivaikutelmani Filippiineistä ei ole lähelläkään oikeaa. Pian pääsen töiden parissa tapaamaan ihmisiä kasvotusten ja voin korvata mielikuvamatkailun oikeaan päivään rannalla.