Harjoitteluni Hanoin-suurlähetystössä ajoittui mielenkiintoiseen siirtymävaiheeseen Suomen ja Vietnamin suhteissa. Maiden välinen pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppanuus on hiljalleen päättymässä ja jatkossa yhteistyön painopiste siirtyy kaupallis-taloudelliseen toimintaan.

Kolmen kuukauden harjoittelujaksoni tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä seuraamaan Suomen ja Vietnamin välisten kauppasuhteiden edistämistä, kasvavaa startup-pöhinää, EU:n ja Vietnamin vapaakauppasopimuksen valmistelua sekä paikallista ja alueellista kehitysyhteistyötä

Vietnamilainen vieraanvaraisuus vaikutti

Hanoissa merkillepantavaa oli ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus. Ajoittaisesta kielimuurista huolimatta sain ongelmatilanteissa poikkeuksetta apua ja ihmisten vieraanvaraisuus ja yhteisöllisyys kävi ilmi jo ensimmäisistä päivistä lähtien.

Suomella ja suomalaisilla on Hanoissa hyvä maine ja erityisesti nuoret ihmiset tulevat uteliaina kyselemään kuulumisia. Ei ollut mitenkään tavatonta, että paikalliset halusivat tarjota ruokaa tai kutsua kotiinsa käymään. Kävin muutaman kerran kylässä ihan kutsumattakin: katukioskit ja yksityiskodit näyttävät Hanoissa toisinaan hämmentävän samalta ja raja niiden välillä on muutenkin häilyvä.

Skoottereilla joka suuntaan

Hanoissa pörisee joidenkin arvioiden mukaan jopa yli neljä miljoonaa skootteria. Liikenteessä todella tarvitaan pelisilmää ja luovuutta.

Vaikka olinkin aiemmin vieraillut Hanoissa, vaati saapuminen lokakuisesta Helsingistä lukemattomien skoottereiden pyörteeseen aluksi totuttelua. Enemmän tai vähemmän hallitussa liikennekaaoksessa sukkulointiin sopeutuu kuitenkin yllättävän nopeasti, eikä taksin kyydissä vastaantulevien kaistalle poikkeaminen tunnu enää muutaman kerran jälkeen kummalliselta. Vaikea liikenne vaatii luovia ratkaisuja.

Sivukatujen salaisuuksia

Skootterimeren takaa paljastuu omintakeinen ja kiehtova kaupunki, jonka yleisilme on moneen muuhun Kaakkois-Aasian pääkaupunkiin verrattuna melko hillitty ja perinteinen.

Katukahvilakulttuuri kukoistaa, kaupungin hintataso on edullinen ja paikallinen ruoka hyvää. Elämänmeno on monelta osin hyvin perinteistä ja eksoottista jopa suurlähetystöalueella.

Monet kerrat totesin kapeaa kotikatua kävellessäni, että nyt on varmasti jo kaikki mahdollinen nähty. Parasta antia kaupungissa onkin kuljeskella pienillä sivukaduilla, tarkkailla paikallisten ihmisten arjen askareita sekä kokeilla lukuisia katukeittiöitä ja ruokatoreja.

Tet – vietnamilainen uudenvuodenjuhla

Harjoitteluni suurlähetystössä päättyi vietnamilaiseen Tết Nguyên Đán -juhlaan. Se ajoittuu kuukalenterin mukaan tammi-helmikuulle, yleensä samanaikaisesti kiinalaisen uudenvuoden kanssa.

Tet on vuoden kohokohta, joka näkyy, tuntuu ja kuuluu kaikkialla.

Kukon vuotta lähestyttäessä katukuvaan ilmestyi nopeaan tahtiin lukuisia kukkakauppoja, skoottereissa törröttäviä Tet-puita sekä muita juhlaan liittyviä krumeluureja.

Ja tietysti niitä kukkoja – juhlan alkua edeltävinä päivinä herätyskellolle ei ollut juurikaan tarvetta.

Vaikka juhlavalmistelut ruuhkauttavat Hanoin kadut ja kaupat, tyhjenee pääkaupunki kuitenkin Tetin alettua hanoilaisten lähtiessä lomailemaan kotiseuduilleen. Siihen oli hyvä päättää harjoittelu.

Jaakko Malmivaara