Jokainen Vietnamissa vieraillut on varmasti kiinnittänyt huomiota mopoihin. Täsmällisemmin niiden valtavaan määrään ja rajattomiin kuljetusmahdollisuuksiin.
”Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä”
Vietnamissa laulun sanat eivät päde. Täällä skootteri on käypä kulkuneuvo.
Ensisilmäyksellä liikenne vaikuttaa järkyttävältä kaaokselta ja tien ylitys ruuhka-aikana ilman liikennevaloja mahdolliselta itsemurhayritykseltä. Punaisiin liikennevaloihin pysähdytään – jos pysähdytään – ja skoottereille yksisuuntaisia katuja ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Mutta parhaiten Hanoin liikennettä kuvaa hallittu kaaos.
Ajonopeus kaupungissa on noin 20-40 km/h, ja kaikki väistävät ja antavat toisilleen tilaa.
Tyyli ennen turvallisuutta
Länsimaalaisen näkökulmasta suurin osa kypäristä näyttää niin heppoisilta, että veikkaisin meidän pyöräilykypärien olevan parempi suoja pääparalle kuin ne mitä täällä näkee eniten käytettävän.
Empiirisen tutkimukseni mukaan suosituin kypärämalli vaikuttaisi olevan pikkulippikseltä näyttävä koppalakki, luonnollisesti Hello Kitty -kuvioinnilla. Naisten käytössä kyseinen malli on söpön tyttömäinen, mutta kauluspaitaisella skarpisti pukeutuneella miehellä pinkki Hello Kitty-kypärä vasta onkin hyvännäköinen.
Kypärättä ajamisesta voi saada sakon, mutta tätäkään sääntöä ei kauhean orjallisesti noudateta.
Vietnamilaisilla naisilla ei koskaan näe liiskautunutta kypärätukkaa.
Toki heidän hiuslaatunsa on suorempaa ja vahvempaa mallia kuin allekirjoittaneella, mutta on silti uskomatonta kuinka hyvältä naisten hiukset onnistuvat näyttämään kypärän riisumisenkin jälkeen.
Osassa kypäristä on jopa reikä takaraivolla poninhäntää varten.
Minihameet ja korkokengät ovat käypää skootterivaatetusta, kun toimistonaiset liitelevät töihin ja kotiin skoottereillaan.
Baby on board
Minulle suurimmat kylmät väreet ovat aiheuttaneet vietnamilaiset isät, jotka ohjaavat skootteria yhdellä kädellä ja pitävät vapaalla kädellään kiinni vauvasta. Näitä en onneksi ole suuremmilla teillä tai kaduilla nähnyt, mutta kyseinen näky hirvittää jo pienemmillä kujilla ja alhaisilla nopeuksilla.
Hämmennystä aiheuttaa myös lasten rauhallisuus.
En ole nähnyt yhdenkään mukulan rimpuilevan tai kiukuttelevan skootterin kyydissä. Ehkä he saavat sen rauhallisuuden ja aloillaan pysymisen taidon jo äidinmaidossa. Tai sitten vanhemmat ovat vain onnistuneet opettamaan, että skootterin kyydissä käyttäydytään tai voi käydä erittäin huonosti.
Mihin niitä autoja tarvitaan?
Kuljetusmahdollisuudet lälläripyörällä ovat todistetusti rajattomat.
Viisihenkisen perheen lisäksi olen nähnyt kun skootterilla on kuljetettu muun muassa taulutelevisiota, stereoita, jääkaappia, tiiliä, mallinukkeja, puuistutuksia, ikkunoita ja kahta elävää sikaa.
Ensikäden tiedon mukaan myös parisängyn patjan ja grillin kuljetus onnistuu.
Sateen yllättäessä kuljettajat kaivavat esiin sadeviitat, joilla he peittävät paitsi itsensä myös suunnilleen koko skootterin.
Ajoa eivät hidasta ylimääräinen kuorma, huono keli tai oikeastaan mikään muukaan.
Leni Konttaniemi
Napapiiriltä Hanoihin eksynyt korkeakouluharjoittelija, jonka ensimmäiset kuukaudet kuluivat valittaessa kuumuudesta ja viimeiset siitä, kuinka Suomessa tulee olemaan liian kylmä.