Myanmarissa menneisyys on monella tapaa läsnä nykyhetkessä. Transitiovaiheen monimutkaisuutta valaisee hyvin kysymys siitä, miksi maata tulisi kutsua.

Miksi nimikysymys on vaikea?

Kun tein ensivisiitin Yangoniin, sain nopean tuntuman nimikysymykseen tiedustelemalla burmalaista rock-musiikkia paikallisessa levykaupassa. Henkilökunnan vaivaantuneisuuden määrä ei ollut aivan vähäinen, mutta nopean korjauksen (”Myanmar, I meant Myanmar”) jälkeen levyjä kyllä löytyi kiitettävästi.

Politisoitunut kysymys maan nimestä on sidoksissa sotilashallinnon ja demokraattisten voimien väliseen asetelmaan, joten asiassa on oltava tarkkana. Samalla on muistettava, että isolle osalle väestöä molemmat nimet ovat aivan yhtä ongelmallisia.

Enemmistö maan väestöstä kuuluu etnisesti bamareihin – ryhmään, joiden nimestä maan molemmat nimet ovat väännöksiä. Monet maan etnisistä vähemmistöistä ovat taistelleet jo ennen maan itsenäistymistä oman kulttuurinsa ja itsemääräämisoikeutensa säilyttämiseksi sekä burmalaistamispolitiikkaa vastaan, eikä heidän burmalaisuutensa näin ollen ole mitenkään itsestään selvää.

Kysymykset itsemääräämisoikeudesta ja kansallisuuksista ovatkin edelleen aivan keskeisiä myös meneillään olevan rauhanprosessin kannalta.

Kohti toimivampaa demokratiaa

Kansainvälisen yhteisön suhtautumista Myanmarin avautumiseen ja demokraattiseen kehitykseen on ajoittain syytetty liiallisesta optimistista.

Elokuun puolivälissä armeija muistutti tukevasta asemastaan maan johdossa pakottamalla valtapuolueen puheenjohtajan eroamaan tehtävästään ja luopumaan samalla presidenttipelistä istuvan presidentin hyväksi.

Toisaalta demokraattisen liikkeen keulahahmo Aung San Suu Kyi on osoittanut yhä autoritaarisempia otteita puolueensa johdossa jättämällä esimerkiksi merkittäviä 88-liikkeen keulahahmoja ulos puolueensa vaalilistoilta aiempien sopimusten vastaisesti. Lisäksi on epäselvää, kuinka hyvin maan vähemmistöt tulevat edustetuiksi marraskuussa valittavassa parlamentissa.

Tie täysipainoiseen demokratiaan onkin vielä pitkä, mutta oletettavasti silti rivakampi kansainvälisen tuen avulla.

Toivoa sopiikin, että marraskuun vaalit sujuvat suuremmitta kommelluksitta ja että rauhanprosessin jatkamiselle ja demokraattisten uudistusten toteuttamiselle löytyy tahtotilaa myös vaalien jälkeen.

Pidemmällä tähtäimellä hienointa ehdottomasti olisi, mikäli yangonilaisessa levykaupassa asioidessa sensitiivinen kysymys musiikin kansallisuudesta olisi lopulta enää hatara muisto menneiltä ajoilta.

Jaakko Virkkunen
Virkkunen on korkeakouluharjoittelija Suomen Bangkokin-edustustossa. Lähetystön epävirallisen ukulele-kerhon jäsenyyden lisäksi hän seuraa alueen kiehtovaa poliittista kehitystä, reissaa ja vatvoo Myanmaria käsittelevää graduaan.