”Suomessa on yli miljoona yli 65-vuotiasta”, tuo otsikko herätti elokuussa. En ihan vielä hätyyttele mainittua ikärajaa, mutta mieleen vilahti klassinen ajatus olosuhteista iän karttuessa, kuka minua silloin hoitaa. Sain jonkinlaisen pisteen ajatuksilleni, kun vierailin lähetystön edustajana bangkokilaisen Rangsit yliopiston sairaanhoito-oppilaitoksella.

Rangsitin sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijat ja opettajat ovat jo usean vuoden ajan tehneet yhteistyötä vastaavien suomalaisten tahojen kanssa. Opettajat ja opiskelijat ovat olleet vaihdossa Suomessa, ja suomalaiset vastaavasti Thaimaassa. Rangsit panostaa kansainvälisyyteen ja sillä on samanlaisia ohjelmia myös Ruotsin ja Uuden-Seelannin kanssa.

Kerroin ensimmäisen ja toisen vuoden sairaanhoito-opiskelijoille Suomesta, suomalaisista sekä vähäiset tietoni sairaanhoitajan työstä Suomessa. Netti on oivallinen väline, sieltä löytyi tietopaketti Suomeen meneville ulkomaalaisille sairaanhoitajille. Tapaamani opiskelijat harkitsivat vielä vaihtoon lähtöä ja puntaroivat eri maiden tarjoamia oloja. Opiskelijoiden kysymykset keskittyivät Suomen kulttuuriin, kieleen, lupien saamiseen sekä Suomen ja Thaimaan välisiin eroihin. Heillä oli selkeästi myös pidemmän tähtäimen suunnitelmat mielessä, sillä pintaan nousi kysymyksiä hoitajien palkasta ja eduista, verojen maksusta ja sekä siitä, mitä veroilla saa.

Thaimaassa on pulaa sairaanhoitajista. Hoitajia valmistuu vuosittain noin yhdeksän tuhatta, mutta ulkomaan markkinat vetävät puoleensa. Thaimaassa puolestaan hoitajat nauttivat parempaa palkkaa yksityisissä sairaaloissa. Thaimaan yksityiset sairaalat taasen palvelevat kasvavaa ulkomaalaisten joukkoa. Erilaisiin hoitoihin tulevien ulkomaalaisten määrän arvioidaan ylittävän vuosittain jo miljoonan asiakkaan rajan. Suomestakin arvioidaan tulevan vuosittain muutama tuhat terveysmatkalaista.

Oli piristävää tavata nuoret, iloiset ja innostuneet opiskelijat, sellainen asenne miellyttää myös potilaita.