COVID-19 pandemia käänsi maailman päälaelleen, mutta ei pysäyttänyt aseellisia yhteenottoja Myanmarissa. Suomen puheenjohtajuuskausi Myanmarin rauhanrahaston johtokunnassa osui jännittävään ajankohtaan.
Kevään aikana rahaston piti tukea Panglong-rauhankonferenssin järjestelyitä, jossa maan hallinnon, armeijan ja etnisten aseellisten ryhmien oli tarkoitus sopia rauhanprosessin suuntaviivoista marraskuun 2020 vaalien jälkeiseksi ajaksi.
Konferenssi kuitenkin peruttiin koronapandemian takia, ja rahaston akuutiksi haasteeksi muodostui työn sopeuttaminen pandemiatilanteeseen.
Armeija julisti yksipuolisen tulitauon toukokuussa, mutta julistus ei kattanut koko maata, vaan jätti ulos alueet, joissa taisteluita on käyty kiivaimmin.
Tv-ohjelma lisää ymmärrystä
Rauhanrahastoa tukee 10 maata (Suomi, Norja, Sveitsi, Saksa, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Italia, Kanada, Australia ja Tanska) sekä EU. Puheenjohtajan tehtävänä on edustaa rahoittajia keskusteluissa konfliktin osapuolien kanssa sekä koordinoida rahoittajien kantoja johtokunnassa.
Rauhanrahasto rahoittaa rauhanprosessin kaikkien osapuolten osallistumista neuvotteluihin, tulitaukomonitorointia sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumista rauhanrakentamiseen.
Rauhaa voi tukea monella tavalla. Rauhanrahaston tukemassa tv-ohjelmassa Khan Sar Kyissa näytetään, miten yhden etnisen aseellisen ryhmän johtohenkilöihin kuuluva nainen Maw Day Day Paw tutustuu Myanmarin valtaväestön edustajiin.
Hän on koko elämänsä ajatellut, että maassa 50 vuotta hallinnut sotilashallinto käytti etnisten alueiden luonnonvarojen käytöstä saatavat tulot maan kehittämiseen valtaväestön alueilla. Maw Day Day Paw järkyttyy, kun näkee kuinka köyhissä oloissa valtaväestöäkin elää.
Hän tapaa myös perheitä, jotka ovat menettäneet lapsensa taisteluissa. Eri etnisiin ryhmiin kuuluvien elämät eivät kuitenkaan ole niin kaukana toisistaan, kun he olivat itse ajatelleet.
Yhtenäinen terveydenhuolto puuttuu
Korona ei ole vain taloudellinen ja terveydellinen kriisi Myanmarissa, vaan asettaa hallinnon mahdottoman tehtävän eteen.
Maassa on useita alueita, jotka eivät ole keskushallinnon piirissä. Alueilla toimii etnisiä hallintoja, joista osalla on oma terveydenhuoltojärjestelmänsä. Koko maan terveysjärjestelmä on heikko ja etnisillä hallintoalueilla se on muuta maatakin heikompi.
Miten siis keskushallinto ja etniset hallintoalueet pystyvät toimimaan yhdessä koronaa vastaan edessä, kun aseellisia yhteenottoja on edelleen säännöllisesti?
Vastausta on vaikea arvioida, mutta tässäkin pilvessä saattaa olla hopeareunus, mikäli korona pakottaa keksimään tapoja toimia yhdessä.