Kuvittelin vuonna 2017 lähteväni Myanmariin, jossa oli vahva suunta kohti demokratiaa ja hyvinvointia. Ajattelin työn koostuvan demokratiakehityksen tukemisesta, taloussuhteiden vahvistamisesta ja uuden kunnianhimoisen kehitysyhteistyön maaohjelman toteuttamisesta.
Kuvitelmat särkyivät jo viikkoa ennen lähtöä, kun Myanmarin asevoimat vastasi brutaalilla voimalla Arakan Rohingya Salvation Army:n (ARSA) hyökkäykseen joillekin poliisiasemille. Tuloksena oli 700.000 ihmisen joukkopako Bangladeshiin, satojen rohingakylien hävitys ja inhimillinen tragedia.
Demokratiakehityksestä huolimatta koko turvakoneisto (poliisi, rajavartiosto) toimi sotilasdiktatuurin aikaisen perustuslain mukaan edelleen suoraan asevoimien alla, ja asevoimat oli täysin itsenäinen toimija, joten demokraattisesti valitulla siviilihallinnolla ei ollut asiaan mitään otetta.
Myös Myanmarin muut asukkaat kärsivät tilanteesta välillisesti vähentyneinä taloussuhteina länsimaihin. Siitä huolimatta ”tavalliselta kansalta” ei juuri löytynyt sympatiaa rohingoja kohtaan, jotka oli jo pitkään leimattu ”ulkopuolisiksi” ja ”vieraiksi”. Aung San Suu Kyi menetti sädekehänsä, ja joutui tasapainottelemaan asevoimien, länsimaiden ja Kiinan välissä.
Maan talous kehittyi kuitenkin myös suotuisasti; 2010-luvun keskimääräinen talouskasvu oli 6,3%. Erityisesti vuosikymmenen alkupuolella myös demokratiakehitys oli ottanut suuria harppauksia ja ihmisoikeudet laajalti parantuneet, vaikkakaan Aung San Suu Kyin hallituskaudella kehitys ei jatkunut odotetusti. Talouspolitiikkaa sen sijaan uudistettiin, ja koulutus ja terveydenhoito paranivat merkittävästi. Ensimmäisistä Covid-aalloistakin selvittiin melko vähäisin tautitapauksin, joskin tiukat rajoitukset aiheuttivat taloudelle kolhuja.
Yleisvaaleissa marraskuussa 2020 Aung San Suu Kyi:n NLD-puolue sai vielä murskaavamman voiton kuin 5 vuotta aiemmin. Tämä alkoi kuitenkin ilmeisesti olla liikaa asevoimille, jotka pelkäsivät oman otteensa heikkenemistä politiikassa ja taloudessa. Helmikuun ensimmäisenä päivänä uuden parlamentin oli määrä kokoontua. Aamuhämärissä sotilaat kaappasivat vallan. Alkoi ns. kaksoisshokin toinen näytös, jonka tuloksena nyt lähes 1000 ihmistä, osa vielä lapsia, on menettänyt henkensä. Tuhansia on vangittu mielipiteidensä takia.
Yhdessä Covid:n kolmannen aallon ja romahtaneen terveydenhoidon kanssa tilanne on johtanut siihen, että Myanmarin talous on vuoden 2022 alussa luultavasti kolmanneksen pienempi kuin se olisi muutoin ollut. Köyhyys on kaksinkertaistunut, ja monet ovat menettäneet kotinsa eivätkä saa tarpeeksi ravintoa. Muutoinkin suuri laiton talous (mineraalit, trooppinen puu, huumeet) valtaa alaa laillisen kustannuksella.
Olen kohdannut neljän vuoden aikana Myanmarissa paljon sydämellisiä ihmisiä, monia, jotka haluavat aidosti parantaa maataan. Jotkut ovat maksaneet tästä hengellään, monia on vankilassa, toiset ovat maanpaossa. Suuri osa sinnittelee päivä päivältä heikentyvän tilanteen keskellä, pettyneenä kun heidän unelmansa normaalista tulevaisuudesta on murskaantunut.