Oma maa mansikka, muu maa mustikka ‒ myös Singaporessa

Kiihtyvä ilmastonmuutos, ruokaturvallisuus ja tulevaisuudessa mahdollisesti yleistyvät ruokakatkokset puhuttavat myös Singaporessa. Keskusteluista valpastunut hallitus julkisti kunnianhimoisen ”30 by 30” -suunnitelman, jonka tavoitteena on nostaa ruuan omavaraisuusaste 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Suomella ja Singaporella on monessa mielessä paljon yhteistä, mutta yhdessä asiassa eroamme toisistamme kuin yö ja päivä. Paikallisesta ruokakaupasta on melkein mahdotonta löytää singaporelaisia tuotteita. Hedelmät tulevat Kiinasta, kasvikset Malesiasta, maitotuotteet Uudesta-Seelannista ja liha Australiasta tai Japanista.

En yllättynyt, kun kuulin Singaporen tuottavan alle 10 prosenttia kuluttamastaan ruuasta. Täällä ollaan kaukana Suomessa jylläävistä lähiruoka- ja kausituotetrendeistä sekä joutsenmerkeistä.

Lähikaupasta ei löytynyt ensimmäistäkään hedelmää tai vihannesta, joka olisi tuotettu paikallisesti. Kuva: Lotta Kääriäinen
Lähikaupasta ei löytynyt ensimmäistäkään hedelmää tai vihannesta, joka olisi tuotettu paikallisesti. Kuva: Lotta Kääriäinen

Teknologia edellä kehittämään ja laajentamaan maataloussektoria

Niukkojen resurssien ja tilanpuutteen vuoksi Singaporen maataloussektori on pieni. Vielä 60-luvulla maassa pystyttiin tuottamaan tarpeeksi elintarvikkeita oman väestön ruokkimiseen. Kaupungin kasvaessa on maatalous loppunut melkein kokonaan.

Maalla kasvaneena ja ennen kaikkea suomalaisena on hankala kuvitella tilannetta, jossa emme söisi suomalaista ruokaa. Singaporelaiset taas pitävät kaukaa tuotua usein jopa parempana vaihtoehtona kotimaiselle tuotteelle.

Perinteisen maanviljelyn lisääminen Singaporessa ei ole mahdollista eikä kannattavaa, siksi on päätetty panostaa innovaatioihin ja teknologiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa suuria investointeja yrityksille, jotka ovat valmiita vastaamaan valtion asettamiin tavoitteisiin.

Singapore haluaa ruuantuotannon olevan tehdasmaista ja automatisoitua. Tuloksena on huipputeknologiaan perustuvia ratkaisuja ja rohkeita kokeiluja, jotka perustuvat tuottavuuteen, ilmastonmuutosta kestäviin lajikkeisiin, innovatiivisuuteen sekä kestävään kehitykseen.

Perinteisen maanviljelyn loppu?

Hyvä esimerkki tällaisesta kokeilusta on vertikaaliviljely, jota löytyy myös Suomesta. Se on järkevä ratkaisu Singaporen kaltaisille pienikokoisille valtioille. Vertikaaliviljely perustuu älyteknologiaan, joka hyödyntää käytettävän tilan ja energian.

Tulevaisuuden viljely tulee näyttämään tältä, ainakin Singaporessa. Kuva: Hydro Urban
Tulevaisuuden viljely tulee näyttämään tältä, ainakin Singaporessa. Kuva: Hydro Urban

Lisäksi singaporelaisten pilvenpiirtäjien katoilta löytyy tulevaisuudessa entistä useammin pieniä viljelyksiä, jotka palvelevat alla asuvia yhteisöjä. Valtio on myös panostanut kokeiluihin, joissa kehitetään vaihtoehtoisia proteiininlähteitä lihan sijalle.

Koko maailmaa huolettavat haasteet ovat saaneet maan päättäjät liikkeelle. Singaporen uniikki geologinen asema rajoittaa sen mahdollisuuksia laajentaa maanviljelyä, mutta toisaalta halu muuntautua tulevaisuuden maatalousinnovaatiokeskukseksi on suuri. ”30 by 30” -suunnitelma tarjoaa oivan mahdollisuuden laajentaa Suomen ja Singaporen välistä yhteistyötä. Tämä on myös hyvä tilaisuus suomalaisille yrittäjille laajentaa toimintaansa Kaakkois-Aasiaan.

Leave a Reply