Savusaasteiden vuodenaika Kaakkois-Aasiassa

Malesian ja sen lähialueiden savusumuongelma oli tänä vuonna pahempi kuin vuosikausiin. Tilanne tarjoaa erinomaisen esimerkin valtioiden rajat ylittävästä ympäristöongelmasta, jonka vaikutukset ulottuvat ihmisten arjesta valtiontalouteen – ja jonka ratkaisemiseksi tarvitaan myös valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä.

Sama näkymä savupeitteen ollessa sankimmillaan, jolloin parvekkeelle ei muutenkaan juuri ollut käyttöä. Kuva: Eero Väisänen.
Sama näkymä savupeitteen ollessa sankimmillaan, jolloin parvekkeelle ei muutenkaan juuri ollut käyttöä. Kuva: Eero Väisänen.

Saavuin Malesiaan elokuun alussa, ja maa tarjosi ensi hetkistä alkaen paljon sulateltavaa kaikille aisteille, liikenteen metelistä ja tukahduttavasta lämmöstä herkullisiin katukeittiön makuihin ja durian-hedelmän vähintään erikoiseen tuoksuun. Enemmän kuin mikään muu, ensimmäistä kahta kuukauttani uudessa maassa on kuitenkin värittänyt – tai pikemminkin samentanut – kaiken peittävä savusumu, josta paikalliset käyttävät englanninkielistä termiä haze.

Ensimmäisten parin viikon aikana, ilman hiukkaspitoisuuden jatkuvasti kasvaessa, sain kuulla, että kyse ei ole jatkuvasta olotilasta. Itse asiassa moneen Kaakkois-Aasian suureen kaupunkiin verrattuna Kuala Lumpurin ilmanlaatu on tavallisesti hyvinkin siedettävä. Sen sijaan silmiä kirvelevä savuinen usvapeite on jokavuotinen, suurin piirtein elo-syyskuussa toistuva ilmiö. Kuten paikallinen tuttava totesi, ”teillä Suomessa on neljä vuodenaikaa, meillä täällä on kesän lisäksi vain sadekausi ja haze-kausi”.

Olikin huojentavaa kuulla, että riesa on väliaikainen. Sen sijaan huolestuttavaa oli tieto, että tänä vuonna tilanne oli pahempi kuin vuosikausiin, jos koskaan.

Ihmisen aiheuttama ongelma, josta ei oteta opiksi

Suurin yksittäinen savun aiheuttava tekijä ovat metsäpalot, lähinnä Indonesian alueella, erityisesti Borneon ja Sumatran saarilla. Nämä metsäpalot ovat enimmäkseen ihmisen aiheuttamia, sademetsän raivaaminen viljelyskelpoiseksi maaksi kun on helpointa suorittaa polttamalla. Lisäksi suoperäisen maaston peittyessä tuhkaan maaperän pH-arvo neutralisoituu maanviljelyskäyttöön sopivaksi kuin itsestään, mikä tietysti tulee halvemmaksi kuin ravinteiden ja kemikaalien käyttö.

Ongelmana tosin on, että turvepohjaisen sademetsän alkaessa palaa, kyteminen ja runsas savu eivät äkkiä ota loppuakseen. Luonnollisesti osa metsäpaloista on myös levinnyt tahattomasti, ja lisäksi ilman hiukkaspitoisuuteen vaikuttavat lukuisat muutkin tekijät, erityisesti liikenne. Tästä johtuen yhtä yksittäistä ja selvää syytä usean valtion alueelle levittäytyvän savupilven taustalla on vaikeaa osoittaa aukottomasti.

Syistä riippumatta, tilanteen viikkojen myötä heikentyessä entisestään, savusumun vaikutus näkyi yhä enemmän sekä henkilökohtaisessa arjessa että ympäröivässä yhteiskunnassa. Ilmanpuhdistimien ja hengityssuojaimien avusta huolimatta erilaiset flunssa- tai allergiaoireita muistuttavat vaivat käyvät viikkotolkulla jatkuessaan rasittaviksi, ja ulkona liikkumista oli pakko välttää aina kuin mahdollista.

Haze muodostui myös vakiopuheenaiheeksi niin tuttujen kuin vähemmänkin tuttujen kanssa, mikä oli suomalaisessa säidenpäivittelykulttuurissa kasvaneelle varsin kotoisaa, ja sain myös useita neuvoja oireiden helpottamiseksi, aina sitruunamehusta kookosmaitoon.

Mittavia haittoja terveydelle – ja yhteiskunnalle

Savusumun laajemmin aiheuttamat haitat ovat kuitenkin varsin vakavia, niin ihmisten terveydelle kuin maan taloudellekin. Ilmanlaatua mittaavalla API-indeksillä (asteikko 0-500), jossa 200 on terveydelle haitallisen hiukkaspitoisuuden raja, arvot olivat pahimmillaan 300:n ja 400:n välillä varsinkin Itä-Malesian Sarawakissa, jossa tilanne oli huonoin. Itse asiassa osavaltion pääkaupunki Kuching oli muutaman päivän ajan maailman saastunein kaupunki.

Satoja kouluja ympäri maata sulki ovensa päivittäisestä ilmanlaadusta riippuen, matkailu- ja ravintola-ala kärsivät taloudellisesti, joillakin alueilla kalastajat eivät päässeet päiväkausiin vesille, ja hengityselinsairauksista kärsivien ihmisten tilanne oli pahimmillaan hengenvaarallinen. Vaikka kyseessä on toistuva ilmiö, tänä vuonna poikkeuksellinen kuivuus pahensi metsäpalojen aiheuttamaa savua lähes ennennäkemättömiin mittoihin.

Savu suututtaa naapurimaita

Tilanne on ymmärrettävästi vaikuttanut myös ulkopolitiikkaan, Malesia ehti sekä tarjota Indonesialle apua metsäpalojen sammuttamisessa että syyttää naapurimaata toimettomuudesta ongelman edessä – tuoden esiin myös mahdollisuuden asian viemisestä kansainväliseen tuomioistuimeen. Myös Indonesian alueella toimivien malesialaisyritysten vastuuta on peräänkuulutettu. Monimutkaisessa tilanteessa yksi harvoista selvistä asioista tuntuukin olevan, että ongelma on useamman kuin yhden tekijän aiheuttama, ja sen selvittäminen myös vaatii useamman kuin yhden toimijan yhteistyötä.

Metsänpoltto kasvattaa suuryritysten kassaa

Savusumun syihin ja sen hillitsemisen keinoihin sisältyy myös erikoinen kontrasti alkukantaisen ja modernin välillä. Ihmiset raivaavat metsää viljelysmaaksi samalla tavalla kuin Suomessakin esihistoriallisista ajoista 1800-luvulle asti, eli kaskeamalla, mutta sen sijaan että tuhkasta ravinnerikkaalla borneolaisella kaskipellolla kasvatettaisiin viljaa suvun tai kylän hengenpitimiksi, viljelysalaa käyttävät ennen kaikkea suuryritykset palmuöljyn tuotantoon. Ja toisaalta, kun savusta kärsivät ihmiset toivovat sadetta helpottamaan tilannetta, kuten vuosituhansien ajan suotuisista säätiloista riippuvaisia olleet esi-isänsä, nykyään sadetta pystytään myös tekemään, tieteiskirjallisuudelta kuulostavien sadepilviä kylvävien miehittämättömien lennokkien (cloud-seeding drones) avulla.

Ihmisten käytettävissä olevat kehittyneimmätkin keinot kuitenkin kalpenevat luonnonvoimien edessä. Savu kylläkin onneksi ja odotetusti lopulta alkoi hälventyä sekä Malesiassa että lähialueilla, mutta ei suinkaan sammutustöiden tai poliittisten toimenpiteiden ansiosta. Helpotuksen toi alkava monsuunisateiden kausi tuulineen – kuten joka vuosi. Pilvenpiirtäjien välistä pilkottaa jälleen sinistä taivasta, hengityssuojaimet katosivat katukuvasta ja lapset ovat palanneet kouluun.

Tavallisena päivänä omalta parvekkeelta näkee varsin kauas Kuala Lumpurin keskustasta koilliseen. Kuva: Eero Väisänen.
Tavallisena päivänä omalta parvekkeelta näkee varsin kauas Kuala Lumpurin keskustasta koilliseen. Kuva: Eero Väisänen.

Mitä savusumusta voi oppia?

Ainakin sen, että inhimillisen toiminnan ympäristövaikutukset ja ilmastonmuutoksen luomat haasteet ovat paljon muutakin kuin dramaattista vedenpinnan nousua ja jäätiköiden katoamista, jonka pelätään tapahtuvan tai nopeutuvan tulevaisuudessa. Ne ovat myös jo käynnissä olevia ilmiöitä, jotka vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään, arkeen ja elinkeinoihin ympäri maailmaa. Useimmiten näiden ilmiöiden syyt ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä tai helposti osoitettavissa. Tavallisemmin kyse on siitä, että sään ääri-ilmiöt tai jo olemassa olevat olosuhteet voimistuvat entisestään – oli sitten kyse hirmumyrskyistä tai metsäpalojen tuottamasta savusta.

Kaakkois-Aasian savusumu on vain yksi esimerkki ihmisen aiheuttamista ja ilmastonmuutoksen voimistamista ilmiöistä. Eivätkä nämä ongelmat kunnioita valtioiden rajoja, vaan niihin vastaaminen ja varautuminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisestikin.