Sain helmikuun alussa viettää Hanoissa toisen kerran vietnamilaista uutta vuotta, kuukalenterin Tet-juhlaa (Tết Nguyên Đán). Vietnamissa Tet on niin sanotusti ”deadly serious business”. Monelle se on vuoden ainoa vapaa – yhdistelmä joulua, uuttavuotta, kesälomaa ja pikkujoulua. Traditioita on uskomaton määrä, ja niitä myös noudatetaan ja siirretään perheissä eteenpäin seuraaville sukupolville.

Sian, tarkemmin maasian vuosi, otettiin vastaan mukavassa säässä, väliaikaisesti poikkeuksellisen alhaisilla saastemittauksilla ja yleisen hyväntuulisuuden ilmapiirissä.

Kuukalenterin uusi vuosi lienee saanut paikkansa vanhan maatalousyhteiskunnan vuodenkierrosta. Suurin pyhä osuu sille ajankohdalle, jolloin maataloustöitä olisi ollut vähiten.

Juhlan aikana kaupunki muuttaa muotoa

Toinen vuoteni Hanoissa on luonnollisesti opettanut näkemään ja ymmärtämään enemmän päivän menoa maassa, jossa diplomaattina olen arjen ulkopuolinen enkä hallitse kieltä.

Kukkiva persikkapuu tai sen oksa on pakollinen Tet-ajan koriste, samoin elävä kumkvattipuu hedelmineen. Niiden on seistävä kotona vierekkäin tietyt määräpäivät.

Tet-pyhän lähestyessä kaupunkikuva täyttyy persikka- ja kumkvattipuista; niitä ostetaan ja myydään, sisäänkäynnit yksityisissä ja julkisissa tiloissa koristellaan niillä ja liikenteessä oksia ja istutuksia kuljetetaan autoilla, kävellen ja mopoilla.

Pyhään liittyy määräpäiviä temppeleissä ja esivanhempien haudoilla käymiselle ja tapoja, jotka voivat pohjoismaalaiselle vaikuttaa erikoisilta. Yksi suomalaisen silmin erikoinen tapa on pienten rahalahjojen antaminen, jota tarkoitusta varten on koristeellisia pieniä kuoria.

Kultakaloja tai pieniä karppeja lasketaan järviin viemään perheen kotihaltijan terveisiä ja tekemään tiliä päättyvästä vuodesta.

Viehättävää on kaupungin muutos. Valtava määrä kaupunkilaisia palaa Tet-pyhien ajaksi synnyinkyliinsä ja kaupunkeihinsa viettämään juhlaa laajan sukunsa kanssa.

Liikennekaaos on melkoinen, mutta jäljelle jää hiljainen, lähes autio kaupunki. Suurin osa liikkeistä on kiinni. Työpaikat ja hallinto on suljettu. Kaupungin omistaja vaihtuu. Silmiinpistävästi Tet-pyhän aikana myös asukkaissa tapahtuu muutos, hyväntuulisempaan ja valoisampaan suuntaan.

Suomen ja Vietnamin tarinat kohtaavat

Tet-juhla on siis yhteisten tarinoiden aikaa. Käveleminen ja kulkeminen Hanoissa tämän toisen Tet-juhlani aikana antoi minulle myös mahdollisuuden miettiä yhteisiä tarinoitamme. Mikä yhdistää Suomen ja Vietnamin tarinaa? Mitä näemme toisistamme isojen juhlapyhien aikana? Mitä perinteemme kertovat?

Itse näen kolme yhteisen tarinan aihiota, suuria linjoja jotka Tet-juhla taas toi esille.

Ne ovat menneisyys voimavarana, koulutus tienä menestykseen ja vaurauteen ja kyky sopeutua nopeaan muutokseen perinteitä ja identiteettiä menettämättä.

Sekä Suomen että Vietnamin kansallinen tarina on rakennettu vaikeasta ja sotaisestakin menneisyydestä selviämisestä. Ei vain vaikeuksien kautta voittoon, vaan vaikeasta menneisyydestä tulevaisuuden voimavara. Historian koettelemuksista voimavara tulevaisuutta varten.

Molemmissa maissa on panostettu ja arvostetaan koulutusta. Koulutus on tie tasa-arvoon, taloudelliseen ja muuhun menestykseen, yhteiskunnalliseen ja yksilölliseen nousuun.

Kolmas yhteisen tarinan rakennuspala on kyky kasvaa muutokseen menettämättä identiteettiä ja omakuvaa. Sekä Vietnam että Suomi ovat käyneet läpi valtavan muutoksen ja vaurastumisen käytännössä yhden, edelleen elävän sukupolven aikana. Molempien maiden tarina on tukenut tätä muutosta.

Tet-pyhän jälkeen on palattu arkeen. Liikenne lisääntyy. Saasteluvut kiipeävät. Mutta Tet on antanut voimia ja palauttanut mieleen uskoa ja näkemyksiä yhteisöllisyydestä Hanoissa ja kaupungin elinvoimaisuudesta ja muistuttanut siitä, miten samanlainen meidän iso tarinamme on.