Diplomaattielämän parhaisiin puoliin kuuluu, että työn kautta saa tutustua tavattoman kiinnostaviin ihmisiin. Erityisen mieleenpainuvia ovat kohtaamiset, joissa maailmanhistorian tapahtumat kietoutuvat henkilöiden omiin elämäntarinoihin. Tällainen tarina on Sirin Phathanothain, johon tutustuin pian saavuttuani Bangkokiin. Hänen huikea elämäntarinansa avaa alueen lähihistoriaa ja tämän päivän suurvaltapolitiikan taustoja.
Sirin Phathanothai syntyi toisen maailmansodan jälkeiseen Thaimaahan, joka oli tiiviisti liittoutunut Yhdysvaltain kanssa. Kommunistisen Kiinan kanssa ei auttanut olla missään tekemisissä. Tilanne huolestutti Sirinin isää Sang Phathanothaita, joka oli Thaimaan pääministerin neuvonantaja ja kantaaottavan lehden päätoimittaja. Yhdysvaltain liittolaisuus oli tärkeää, mutta ei voinut olla järkevää pitää suhteita jäissä Kiinaan, maantieteellisesti lähimpään suurvaltaan. Avoin lähentyminen Kiinan suuntaan ei kylmän sodan jäätävimpinä vuosina ollut mahdollista, joten oli toimittava salaa.
Sang Phathanothain aloitteesta ryhdyttiin hiljaisesti etsimään mahdollisuutta kontaktiin ja vuonna 1955 Thaimaan ja Kiinan korkeat edustajat tapasivat legendaarisen Bandungin konferenssin yhteydessä Indonesiassa. Kiina vakuutti, ettei heillä ollut mitään suunnitelmia ryhtyä Thaimaan vastaisiin toimiin. Lupaavien ensiaskelten jälkeen haluttiin ryhtyä uudelleen rakentamaan pidempiaikaista suhdetta Kiinaan.
Historiasta inspiraatiota
Diplomaattisuhteita ei voinut ajatellakaan, ei edes puolivirallisen edustajan lähettämistä Kiinaan, jottei Yhdysvallat hermostuisi. Oli keksittävä luova ratkaisu. Tutkiessaan Kiinan historiasta kertovia kirjoja Sirinin isä oli lukenut menneiden aikojen heimojohtajien tavasta lähettää lapsiaan Pekingiin hyväntahdon eleenä – lisäämään molemminpuolista ymmärrystä ja minimoimaan vihollisuuksien riskiä. Jos tämä oli toiminut menneinä vuosisatoina, miksei nytkin, Sang Phathanothai pohti ja vakuutti asiasta Thaimaan pääministerin.
Salaisiksi sillanrakentajiksi valikoituivat tuolloin 8-vuotias Sirin ja hänen 12-vuotias isoveljensä Warnwai Phathanothai, jotka lähetettäisiin Pekingiin Kiinan pääministeri Zhou Enlain suojelukseen. He opiskelisivat kiinan kieltä ja oppisivat maan tapoja. Tärkein missio olisi lisätä ymmärrystä Thaimaan ja Kiinan välillä.
Sirin oli innoissaan tehtävästä. Jo pikkutyttönä hän oli seurannut ihaillen isänsä työtä ja oli ylpeä päästessään mukaan tositehtäviin, vieläpä salaisiin sellaisiin – muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi, niin kuin hän tuolloin ajatteli.
Lapsuus ja nuoruus salaisena rauhanlähettinä
Sirin ja hänen isoveljensä Wai saapuivat Pekingiin syksyllä 1956. Siitä alkoi uskomaton elämäntarina, jossa turvallisesta perhe-elämästä Thaimaassa nauttineet Sirin ja Wai repäistiin uuteen maahan ilman vanhempiaan, ilman omaa kieltä, ilman mitään tuttua. Oma tausta oli pidettävä salassa. Tämä oli alussa rankkaa myös reippaalle ja itsenäiselle Sirinille. Sirinin oleskelu Kiinassa venyi 14 vuoden pituiseksi, Wain kymmeneksi vuodeksi. Isänsä he tapasivat tänä aikana kerran, äitinsä kahdesti.
Ensimmäisinä Kiinan-vuosina Sirin ja Wai elivät monin tavoin etuoikeutettua elämää ja pääsivät Kiinan valtionjohdon sisäpiiriin käytännössä perheenjäsenen asemaan. Pääministeri Zhou Enlaista tuli heille erityisen läheinen, samoin toisena holhooja toimineesta Liao Chengzhistä ja tämän vaimosta. Sirin muistaa myös Mao Zedongin mukavana ”isoisänä” – vaikka muistikuvaan yhdistyy myös kaikki se negatiivinen, mitä Mao ja hänen politiikkansa myöhemmin tekivät.
Arvostetusta perheenjäsenestä imperialistien sätkynukeksi
Tilanne muuttui dramaattisesti 1960-luvun edetessä. Sirinin isä oli sotilasvallankaappauksen jälkeen Thaimaassa vangittuna seitsemän vuotta, ja lasten palaaminen Thaimaahan olisi ollut liian vaarallista. Kiinassa alkoi vuonna 1966 kulttuurivallankumous, jonka johtohahmot pitivät Sirinin taustaa uhkana. Pahinta oli sanan leviäminen siitä, että Sirin oli auttanut isäänsä välittämään Kiinan johdolle viestiä Yhdysvaltain presidentiltä Lyndon B. Johnsonilta keskusteluyhteyden avaamiseksi. Petturi mikä petturi, imperialistien sätkynukke.
Tilanne kärjistyi niin, että Sirin joutui kieltämään isänsä ja veljensä julkisesti sekä pakenemaan pitkäksi aikaa maaseudulle. Hän sulautui paikallisiin ensin maatyöläisenä ja sitten tehdastyöläisenä, mutta hänen taustansa paljastui kerran toisensa jälkeen. Lopulta tilanne kävi liian vaaralliseksi, ja Sirinin onnistui matkustaa vuonna 1970 Lontooseen Zhou Enlain ja Edward Heathin erityisluvalla. Siellä hän aloitti uuden elämän.
Tehtävä suoritettu – diplomaattisuhteet Kiinan ja Thaimaan välille
Tässä vaiheessa tarinaa ajattelin, että eihän tuollainen kohtalo voi johtaa muuhun kuin katkeruuteen niin omia vanhempia kuin Kiinaa kohtaan. Mutta toisin kävi. Sirin puhuu lämmöllä isähahmoiksi muodostuneista Zhou Enlaista ja Liao Chengzhistä, joiden mukaan hän nimesi Englannissa syntyneet poikansa, Joen ja Leon.
Kun kipeät hylkäämisen tunteet ja häpeä isänsä kieltämisestä hellittivät, Sirin loi uudestaan läheiset suhteet omaan perheeseensä. He jatkoivat yhdessä sillanrakentamista niin Thaimaan ja Kiinan kuin muiden maiden välillä. Vuosikymmenten hiljainen työ palkittiin, kun Thaimaa ja Kiina solmivat diplomaattisuhteet vuonna 1975, kolme vuotta sen jälkeen kun Sirin ja Wai olivat avustaneet ensimmäisen korkean tason tapaamisen järjestämisessä maiden välillä.
Varhainen muisto Suomesta
Sirinin ensimmäinen muisto Suomesta liittyy siihen, kun hän vieraili Suomen suurlähetystössä Pekingissä pääministeri Zhou Enlain kanssa vuonna 1957, jolloin he tapasivat suurlähettiläs Carl-Johan Sundströmin. Suomi oli Norjan, Tanskan ja Ruotsin rinnalla ensimmäisiä Kiinan kansantasavallan tunnustaneita länsimaita vuonna 1950. Sirin kertoi Zhou Enlain pitäneen Suomea luotettavana ystävänä ja yhtenä harvoista ikkunoista, joiden kautta Kiina saattoi katsoa ulos maailmaan.
Sirin ja hänen perheensä jatkavat siltojen rakentamista maiden välillä. Dialogia ja keskinäistä ymmärrystä vahvistetaan keskusteluissa Sirinin kauniissa kodissa ja puutarhassa. Näistä tilaisuuksista on jäykkyys kaukana ja mukaan kutsutaan niin lapset kuin isovanhemmatkin. Voitte uskoa, että historian siivet havisevat aina Siriniä tavattaessa!
Kiitos uskomattoman kiehtovan tarinan jakamisesta! Taidan tilata saman tien Sirin Phathanothain muistelmat The Dragon’s Pearl.
Kiitos mukavasta palautteesta! Hyviä lukuhetkiä.