Suurlähetystön tärkeä voimavara ovat kunniakonsulit, henkilöt, jotka oman päätoimensa ohella ja palkatta hoitavat omilla toimialueillaan Suomeen ja ennen kaikkea suomalaisiin liittyviä kysymyksiä.  Kuten nimikin sanoo, kyseessä on periaatteessa ”kunniatehtävä”, joka kuulostanee ”sähäkältä seurapiirielämältä” mutta joka ainakin tämän päivän Turkissa on mitä suurimmalta osin hyvinkin arkista työtä mitä oudoimpiin tilanteisiin joutuvien suomalaisten matkailijoiden parissa. 

Suomella on loistavat kunniakonsulit, joita ilman moni jäisi pulaan.  Kunniakonsuleiden myötä myös Suomen lippu näkyy Ankaran ulkopuolellakin ja suomalaisuus tulee turkkilaisille tutummaksi.  Kunniakonsulit ovat aitoja Suomen ystäviä.

Turkissa kunniakonsuleita on kuusi ja kunniakonsulaattiverkko kattaa lähes koko rannikkoseudun alkaen Adanasta päättyen Istanbuliin. Suurlähetystö järjestää vuosittain kunniakonsuleille ja heidän avustajilleen koulutuspäivän Ankarassa. Parisen viikkoa sitten järjestimme sen jo seitsemännen kerran, joten voimme puhua hyvästä perinteestä.  Vajaan kahden päivän aikana kävimme läpi Suomen ja Euroopan unionin ajankohtaista tilannetta, vaihdoimme parhaita käytänteitä ja kokemuksia ns. konsulitapausten hoidosta, fundeerasimme, miten edistää Suomen maakuvaa Turkissa ja miten edesauttaa liiketoimintamahdollisuuksien löytymistä suomalaisille yrityksille kilpailluilla markkinoilla.

Finpron edustaja Istanbulista osallistui myös.  Kollegat Helsingistä olivat mukana videolinkin kautta.  Tuttuun tapaan järjestin myös leppoisan illallisen, joka antoi mahdollisuuden seurustella koko edustuston väen sekä muiden pohjoismaiden kolleegoiden kanssa.

Voimme olla itsestämme ylpeitä: sekä Norjan että Ruotsin kollegat totesivat illan päätteeksi ja koulutuspäivien ohjelman nähtyään, että ryhtyvät saman tien suunnittelemaan vastaavanlaista tapahtumaa.  Olemme siis onnistuneet luomaan niin ”bench mark’in” muille kuin kenties parhaan käytänteenkin.

Kunniakonsuleiden tunnustettu asema ja verkostot omilla toimialueillaan ovat elintärkeitä. Niiden kautta löytyy tietoja ja kuulee vinkkejä niin asioiden hoitamiseksi kuin liiketoiminnan edistämiseksi.  Kulttuurista innostunut kunniakonsuli pystyy järjestämään edustuston avuksi esimerkiksi konserttisalin ja tietää, keitä kannattaa kutsua paikalle, jotta suomalaisen kulttuurin viesti menisi eteenpäin.  Siinä sivussahan voimme sitten myös vähän markkinoida vaikkapa design-osaamista. Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlakonsertti järjestettiin jo ennakkoon Adanassa ja ensi syksynä on Antalyan kunniakonsulin vuoro.

Liikemaailmaa hyvin tunteva kunniakonsuli puolestaan pystyy verkottamaan elinkeinoelämän edustajia keskenään.  Eräs kunniakonsulimme on innostunut suomalaisesta koululaitoksesta – Pisa-tulokset ovat Turkissa vielä kovassa kurssissa – ja olisi valmis toimimaan, jos vain osaajat Suomesta olisivat valmiita lähtemään Turkkiin.

Suomalaiset matkailevat Turkissa paljon. Viime vuonna täällä lomaili lähes neljännesmiljoona suomalaista, mikä on iso määrä. Useimmilla on onnistunut ja ongelmaton loma, mutta myös hankalia tilanteita riittää: passi katoaa, sairastuu, liukastuu, laukku viedään, iloliemi maistuu ja seurauksena suuntavaisto ja ajantaju katoavat, paluulennolta myöhästytään… Kunniakonsulit ovat – edustustoa konsultoituaan – valmiita auttamaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, kun kysymyksessä on tosi hätä.  Juoppoputkesta pelastaminen ei  mielestäni kuitenkaan ole sellainen tilanne.