Vuosi 2016 alkoi Turkissa viileissä ja lumisissa merkeissä – lumipallot lensivät Istanbulissa, autot liukastelivat Ankaran kaduilla ja osa kylistä itäisessä Turkissa on jäänyt auraamattomien teiden taakse.

Kaakkois-Turkissa on muutenkin ollut ikävät oltavat, sillä konflikti terroristijärjestöksi luokitellun PKK:n kanssa ei ota laantuakseen. Maan turvallisuusviranomaiset ovat vastanneet kovin ottein PKK:n jo kesällä alkaneeseen uuteen hyökkäykseen, eikä ainakaan tällä hetkellä näytä siltä, että neuvottelupöytään oltaisiin  lähiaikoina palaamassa.

Retoriikka on kovaa molemmin puolin eikä kuolonuhreilta ole vältytty.  Turkkia pidempään seuranneet ovatkin todenneet, että turvallisuustilanne ja kielenkäyttö muistuttavat 1980-luvun ankeista ajoista.

Useat toivoivat, että viime vuoden parlamenttivaaleissa 10 % äänikynnyksen ylittänyt kurditaustainen – ja samalla liberaalishenkinen – HDP-puolue toisi uutta tulokulmaa kurdikysymyksen käsittelyyn ja että sen myötä palattaisiin neuvottelupöytään. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Näyttää siltä, että HDP:n hyvin esiintyvä ja artikuloiva puheenjohtaja Demirtas ei ole kyennyt lujittamaan asemaansa puolueessa, vaan paineita tulee niin sisältä kuin ulkopuoleltakin.

Puheenjohtaja kritisoi hallituksen kovaa linjaa PKK:a vastaan ja saa sitä myöten niskaansa syytökset terrorismin tukemisesta.

Pääministeri Davutoğlu puolestaan sivuutti HDP:n käydessään tunnustelevia keskusteluja  puoluejohtajien kanssa  perustuslakiuudistuksen eteenpäinviemiseksi. Pääministerin mukaan HDP oli antanut sekä väkivallan käyttöä että kurdiautonomiaa puoltavia lausuntoja, joten puolueen johtaja ei enää kelvannut keskustelukumppaniksi.

Turkin hallitus on kurditilanteesta hyvin huolissaan. Presidentti Erdoğan toteaa, että ”maassa ei ole kurdikysymystä, vaan ainoastaan terrorismiongelma”. Aseellinen taistelu ja väkivalta maksavat ihmishenkiä, joista jokainen on yksi liikaa.

Taloudelliset menetykset ovat tuntuvat. Arjen elämä ei ulkonaliikkumiskiellon alaisissa kaupungeissa suju.

Takaisin rauhanprosessiin?

Hallituksen ehto on selkeä: aseet on laskettava, jotta keskusteluihin voidaan palata. Turkin viranomaisten tukaluutta lisää kurdien aseman vahvistuminen Syyrian puolella, Turkin vastaisella raja-alueella.

Kylmää kyytiä ovat saaneet myös yli tuhat turkkilaista ja ulkomaalaista akateemista tutkijaa ja vaikuttajaa, jotka vetosivat julkisesti konfliktitilanteen rauhoittamisen puolesta.

Turkissa on jo nostettu parisenkymmentä syytettä terrorismin tukemisesta.

Isolle osalle Turkin kurdiväestöstä presidentin lausuma on katkeraa purtavaa, sillä sen myötä presidentin katsotaan mitätöivän mahdollisuudet jopa Euroopan neuvoston sopimusten mukaiseen paikallishallintoon tai laajempiin kulttuurisiin oikeuksiin.

On muistettava, että Oikeus- ja kehityspuolueen eli AKP:n hallituskaudella (jo vuodesta 2002 alkaen) kurdien asemaan on tehty selkeitä kohennuksia ja kaikki näytti kohtuullisen mahdolliselta vielä vuosi sitten.

Perustuslain uudistamista koskeva työ alkaa piakkoin parlamentissa. Sen yhteydessä on myös ratkottava mm. paikallishallintoon, kieleen ja kulttuuriin liittyviä kysymyksiä – presidentin valtaoikeuksien ohella. On jokaisen turkkilaisen etu, että tähän työhön osallistuvat kaikki.