Kreikassa valittiin ensimmäisen kerran naispresidentti

Onko se pohjoisesta näkökulmasta mikään saavutus, kun Suomessa on naispääministeri ja puoluejohtajat naisia? Täällä eteläisessä Euroopassa ovat perinteiset sukupuoliroolit pysyneet vahvempina eikä naisten ole ollut helppo päästä korkeisiin asemiin. Siten valintaa voidaan pitää tuoreena avauksena naisille.

Kansa ei päätä presidentin valinnasta Kreikassa vaan äänestys tapahtuu parlamentissa puolueiden ehdokasasettelun perusteella. Nykyinen pääministeri ehdotti virkaan urallaan ansioitunutta naistuomaria, joka oli noussut myös ensimmäisenä naisena korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi.

Presidentin asema on Kreikassa pääasiassa edustuksellinen, mutta tarpeen tullen voi presidentti joutua ottamaan kantaa päivänpolitiikan ristiriitoihin tai soittamaan ulkomaiselle kollegalle koskien maalle tärkeiden asioiden edistämistä – tietynlaisena lisätukena ulkoministerin tai pääministerin toimille. Itse pääministerin roolissa on kreikkalaisnainen saanut olla tähän mennessä vain vajaan kuukauden verran turvatakseen uusien vaalien järjestämisen vuoden 2015 syksyllä. Tässäkin tapauksessa oli tuomarikunnan edustajasta kyse.

Kreikan puoluejohtajien joukossa ei ole ollut montaa naista. Keskustavasemmistolaisen Muutosliikkeen (entinen Pasok) puheenjohtajana on toiminut viitisen vuotta Fofi Gennimata, jonka isä oli aikoinaan myös Pasok’in kansanedustaja. Kommunistista puoluetta johti kaikkiaan 22 vuotta Aleka Papariga.

Nykyhallituksessa kymmenesosa on naisia, parlamentissa viidennes ja kuntien johdossa kuutisen prosenttia. Politiikassa mukanaolo on kokonaisvaltaista, jos haluaa edistää asioita ja tulla uudelleen valituksi. Tukiverkostot täytyy olla kunnossa, jos on perhettä, ja lapset mielellään saatu kasvatettua jo tiettyyn ikään. Maaseutualueilla voi myös olla ennakkoluuloja naisten kyvyistä edistää oman alueen intressejä kansallisella tasolla tai puuttuvista suorista kontakteista ylimmälle tasolle.

Kreikkalaisnaiset pääsivät äänestysuurnille vasta 1950-luvulla. Naisten rooli yhteiskunnassa nähtiin pitkään perinteisenä: työssä käyvän puolison tukeminen huolehtimalla kodin rutiineista, lasten kasvattamisesta ja vanhuksista. Ortodoksikirkko on myös tukenut näitä perinteisiä roolimalleja. Joidenkin mielipidemittausten mukaan Kreikan yhteiskunnassa hyväksytään vielä aika laajalti näitä stereotypioita. Kaikki eivät tietystikään ole näihin rooleihin tyytyneet.

Nuorempi sukupolvi kohti tasa-arvoa

Tyytyvätkö koulutetut nuoret naiset näihin perinteisiin odotuksiin? Perheet ovat panostaneet heidän kouluttamiseensa samalla tavoin kuin poikalapsienkin, ja siten naisten koulutustaso on noussut huomattavasti Kreikassa. Palkat eivät kriisivuosienkaan takia ole aina seuranneet tätä kehitystä. Tästä johtuen myös hyvin koulutettuja nuoria naisia on lähtenyt ulkomaille parempien työmahdollisuuksien perään. Kynnys voi olla miehiä korkeampi ulkomaille lähtemiseksi, kun tukiverkosto jää kotimaahan, mutta työttömyys ja omat urahaaveet ovat antaneet lisäpontta päätöksille.

Nuoremmat naiset eivät ole yhtä valmiita kompromisseihin kuin äitinsä. He ovat valmiita tekemään uraa myös miesvaltaisissa ammateissa, vaikka se vaatiikin lisäponnisteluja uskottavuuden osoittamiseksi. Nuoremmat naiset ovat valmiita tarttumaan auton rattiin itsestään selvyytenä, ja mopojenkin ohjaimiin lisääntyvissä määrin Ateenassa. Oman äidin tai anopin toivotaan antavan taustatukea lastenhoidossa, jos työ edellyttää pitkiä päiviä tai joustoa.

Kreikassa voi nähdä kiiltävän ulkokuoren olevan tärkeää arvostetun sosiaalisen aseman saamiseksi yhteiskunnassa tai ainakin omissa sosiaalisissa ympyröissään. Edustavan näköinen puoliso myös täydentää menestyvän yrittäjän tai poliitikon julkikuvaa. Liian suuret vaatimukset tai odotukset perhe- tai työrintamalla ovat kuitenkin lisänneet avioeroja ja hakeutumista varhaiseläkkeelle julkisen sektorin työpaikoista, joissa se on ollut mahdollista työpaikkoja pehmein keinoin vähennettäessä.

Kreikan väestö vähenee ja vanhenee

Perheen perustaminen on jäänyt Kreikassa yhä myöhemmälle iälle. Vanhempien kodista siirrytään omilleen keskimäärin kolmenkymmenen vuoden iässä. Lapsia syntyy perheisiin enää 1-2, ja äidit ovat pääasiassa 30-40 vuoden välillä niitä synnyttäessään. Yhä useampi omillaan pärjäävä nuori nainen on päättänyt myös olla perustamatta perhettä. Talouskriisi on ollut yhtenä pääasiallisena syynä näihin päätöksiin, vaikka suuntaus on ollut jo aikaisemmin nähtävissä. Nuorten taloudellinen tulevaisuus on ollut vaakalaudalla osa-aikatyön, sesonkiluontoisen työn tai matalien palkkojenkin takia. Perheen perustaminen edellyttää molempien puolisoiden työssäkäyntiä näissä olosuhteissa, ellei jommankumman suku ole varakas. Synnytykseen ja lastenhoitoon pitää yleensä panostaa myös itse taloudellisesti eikä lapsiperheille kohdennettuja sosiaalitukia ole ollut tarjolla kuin vain kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Lasten kielikoulutukseen ja harrastuksiin joutuu panostamaan taloudellisesti jatkossa.

Kreikan väestönkehitys on menossa huolestuttavaan suuntaan. Lapsia syntyy vähän (1,33 lasta/nainen) ja elinikäodote on yksi korkeimmista Euroopassa. Hyvin haastava yhtälö ratkaistavaksi Kreikan päättäjille. Tästä johtuen myös Kreikan eläkejärjestelmää yritetään uusia, ja hallitus ilmoitti äskettäin kahden tuhannen euron kertaluontoisesta tuesta syntyville lapsille tästä vuodesta lähtien. Kreikan työlainsäädäntö ei ole mahdollistanut pitkiä, palkallisia äitiyslomia, jotka helpottaisivat lapsiperheiden arkea. Nykyinen hallitus joutuukin miettimään, mihin suunnata sosiaalipoliittisia toimia, kun valtiontalous sen mahdollistaa talouden kasvun myötä.

Leave a Reply