Kreikka on kuin Suomi vero-, sosiaaliturva- ja muissa maksuissa, mutta kuin Balkanin maa terveyspalveluissa: kreikkalaisten tyytyväisyys julkiseen terveydenhoitoon on alhaisimpia OECD-maissa. Valtion tarjoama turvaverkko on tyypillisen eteläeurooppalainen eli esimerkiksi Pohjoismaihin verrattuna suppea. Terveydenhuolto joutui vielä kovalle koetukselle vuonna 2008 alkaneessa taantumassa. Olen ollut harjoittelijana Suomen Ateenan-suurlähetystössä, eikä kaikki ole aina mennyt kuin suunniteltua. Kerron nyt yhden näkökulman, miksi Kreikkaan – mutta toki myös muualle – matkustettaessa on todellakin suositeltavaa ottaa matkavakuutus.

Kun liukastuin portaissa ja satutin ranteeni, luotsasi vakuutusyhtiöni minut yksityiselle ateenalaiselle klinikalle hoidettavaksi. Taksista noustuani minua oli vastassa hoitaja, joka ohjasi minut suoraan lääkärin pakeille.  Pääsin sukkelasti röntgenkuviin. Pohdin mukana olleen ystäväni kanssa ortopedin saapumista odotellessamme, että julkisen puolen asiakas tuskin saa talouskriisin vaivaamassa maassa näin nopeaa ja sujuvaa hoitoa. Se osoittautui kohdallani myöhemmin todeksi.

Säästäväisyyden hyve?

Kreikka eli yli varojensa hyvinä aikoina. Vuosikymmenen takainen todellisten alijäämien paljastuminen yhdistettynä globaaliin finanssiromahdukseen aiheutti maan taloudelle suuria hankaluuksia. Siksi se joutui Euroopan komission, Euroopan keskuspankin sekä IMF:n rahoitustukiohjelmiin. Pelastusohjelmissa on edellytetty muun muassa tiukkaa talouskuria, rakenteellisia uudistuksia sekä valtion omaisuuden yksityistämistä.

2010-luku on merkinnyt Kreikalle jatkuvaa yhteiskunnallista epävakautta, sillä troikan vaatimien toimenpiteiden toteuttaminen on ollut laajasti epäsuosittua. Kolmas ja viimeinen tukiohjelma on määrä saada päätökseen elokuussa 2018, joskin kehitys ei ole tullut ilman vaikeita ratkaisuja.

Kreikkalaisten palkkoja, eläkkeitä ja etuuksia on supistettu samaan aikaan kun työttömyys on noussut korkealle tasolle. Monet ovat joutuneet kääntymään terveyspalveluissa yksityiseltä puolelta julkiselle. Sitä vastoin ne kreikkalaiset, joilla suinkin on varaa, pyrkivät pitäytymään yksityissairaaloiden asiakkaina. Rahoitustukiohjelmien toimenpiteistä ovatkin kärsineet kaikkein heikoimmassa asemassa olevat; köyhien ja rikkaiden välinen epätasa-arvo on siten kasvanut.

Pulaa resursseista

Julkisten sairaaloiden budjetteja sekä hoitohenkilökunnan määriä ja palkkoja on leikattu toistuvasti, mikä näkyy esimerkiksi tarvikepulana samoin kuin hoitoon pääsyn ja hoidon tason heikentymisenä. Yli 7 000 lääkäriä on muuttanut maasta pois parempien ansiotulojen perässä, vaikka edelleen lääkäreiden määrä väestöön suhteutettuna on suurin Euroopassa. Nurjana puolena on kuitenkin se, että väestöön suhteutettuna Kreikassa on vähiten sairaanhoitajia koko Euroopan unionin alueella. Sairaalat palkkaavat mieluummin lääkäreitä, ja usein omaisten täytyy huolehtia sairaalaan joutuneista läheisistään sairaanhoitajien sijaan. Julkisella puolella työskentelevät terveydenhoidon ammattilaiset ovat haastatteluissa käyttäneet kielikuvaa suorastaan sotatoimialueella olemisesta, kun heiltä on kysytty heidän työoloistaan talouskuritoimien aikana. Lisäksi he yleisesti kokevat arvostuksen puutetta palkanalennusten takia, vaikka pyrkivät kaikesta huolimatta säilyttämään ammatillisen identiteettinsä ja standardinsa potilaiden hoidon suhteen korkeana.

Julkisten sairaaloiden rahoitus liki puolittui vuodesta 2009 vuoteen 2015 mennessä. Vuosina 2009–2012 hoidosta, diagnostiikasta ja sairauksia ennalta ehkäisevistä ohjelmista karsittiin 20 prosenttia. Kaiken kaikkiaan kreikkalaisten terveys onkin huonontunut. Ihmiset eivät enää talouskurin aikakaudella aseta terveyttään etusijalle, vaan yrittävät saada terveyspalveluja vasta sitten, kun on pakko. Lisäksi yhä useampi potilas on menehtynyt hoitovirheisiin, mikä johtunee henkilökunnan puutteesta ja loppuun palamisesta.

Jotain hyvääkin

Jokaisella pilvellä on silti hopeareunuksensa. Veronkorotusten myötä tupakan hinta kasvoi korkeaksi, mikä saattaa olla yksi tekijä siinä, että kymmenen prosenttia kreikkalaisista lopetti tupakoinnin vuosien 2012 ja 2017 välillä. Niin ikään jatkuvasti vähemmän ihmisiä kuolee tieliikenneonnettomuuksissa, sillä ihmiset turvautuvat tätä nykyä autoon liikkumismuotona harvemmin. Tilastojen tulkintaa luultavasti kuitenkin vääristää ihmisten siirtyminen pimeästi hankittuun tupakkaan ja se, että liikenneonnettomuuskuolonuhrien määrä on alun perin ollut Euroopan unionin mittakaavassa todella korkea.

Kreikkalaista terveydenhoitojärjestelmää olisi täytynyt uudistaa joka tapauksessa. Yhtäältä kriisi vaikutti siihen, ettei reformeja tehty suunnitellusti – tehokkuus ja potilaiden hyvinvointi mielessä pitäen. Sen sijaan laajoissa uudistuksissa oli kyse riuskoista leikkauksista ja puhtaista säästöistä, jotka toteutuivat hieman liian nopeasti systeemin sopeutumisen kannalta.

Toisaalta hyviäkin reformeja on tehty, kuten vuonna 2016 hyväksytty universaali terveydenhuolto kaikille. Ei ainoastaan kaikille kreikkalaisille, vaan myös siirtolaisille ja pakolaisille!

Kreikkalaisen terveydenhuollon tulevaisuus ei ole tyystin ongelmaton. Kesäkuun euroryhmän kokouksessa päästiin sopimukseen Kreikan viimeisen tukiohjelman päättämisestä, ja Kreikka sitoutui jatkamaan aloittamiaan reformeja. Samoin se sitoutui pitämään yllä reilua budjettiylijäämää ainakin vuoteen 2022 asti, mikä käytännössä tarkoittaa talouskuripolitiikan jatkamista. Nähtäväksi jää, miten Kreikan talouden kestävyys kehittyy ja miten se heijastuu terveydenhoitoon käytettäviin varoihin. Terveydenhoitokustannuksethan tyypillisesti mukailevat bruttokansantuotteen trendiä.

Epäonninen viikkoni

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saa ilman muuta hoitoa julkisella puolella paikallisten hinnoin, mutta todennäköisesti jonottaminen ei ole mitään herkkua. Minä tiedän, sillä ranteeni loukkaamisesta seuraavana päivänä sain allergisen reaktion. Kala-allergikkona ei näköjään kannata mennä sushille, vaikka tarjoilijat vakuuttaisivatkin, että vegesushini valmistetaan turvallisesti. Vakuutusyhtiöstäni minun käskettiin soittaa ambulanssi, joka ei siitä huolimatta koskaan saapunut. Ilmeisesti joku oli käynyt pyörällä tarkastamassa, olenko todella hoidon tarpeessa, mutta pyöräilijä ei ollut löytänyt meitä. Tavallisesti tällaista ei tapahdu, mutta uskomme, että näin kävi, koska satuin olemaan keskusta-alueella.

Tässä kohtaa tarinaa vakuutusyhtiöni tekee virhearvion. Taksista sinne jälleen soittaessani minua kehotetaan menemään päivystävään julkiseen sairaalaan, vaikka kysyn, enkö voisi mennä samalle yksityiselle klinikalle kuin edellisenä päivänä. Ilmeisesti he luulivat, että julkinen sairaala oli lähempänä kuin heidän yhteistyöklinikkansa, mikä ei pitänyt paikkansa.

Joka tapauksessa jonottaminen julkisella puolella oli varsin epämiellyttävä kokemus: ensiavussa vallitsi kaaos, lattiat olivat likaiset ja käytävillä oli sänkyjä huonovointisine potilaineen. Tunnin odoteltuamme ystäväni kävi kysymässä, missä vuoronumerossa ollaan menossa. Minun jonotusnumeroni oli 95, kun taas seuraavana sisään otettavalla potilaalla oli numero 15. Sairaanhoitaja vastasi rehellisesti ystäväni esittämään kysymykseen: ”Pääsette hoitoon ehkä huomenna”. Onneksi tässä vaiheessa ottamani allergialääke oli alkanut vaikuttaa, ja oloni oli jo miltei normaali. Soitin vakuutusyhtiööni hieman tulikivenkatkuisen puhelun, että nyt menen sinne samalle klinikalle kuin eilen.

Lopulta kaikki päättyi hyvin, sillä allergiareaktioni meni ohi, enkä yksityisklinikan lääkärin mukaan tarvinnut enää siinä vaiheessa kortisonipiikkiä.

Omankin kokemukseni perusteella Kreikan valtion hankalalla tilanteella on ikävä kyllä ollut näkyvät seuraukset maan julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Hoidot ja tutkimukset yksityisellä sektorilla kattava matkavakuutus on pieni hinta siitä, että loma – tai harjoittelu – pääsee mahdollisimman nopeasti jatkumaan, jos jotain epätoivottua sattuu.

 

Pirita Tuikka