Kreikka nousee – se on kirjoitettu tähtiin – toivottavasti! Suomen ja Kreikan välisten suhteiden kehitykselle on hyvät näkymät; vallitsevan ajan haasteet on käännettävä mahdollisuuksiksi molemmille. Tulen palaamaan Kreikkaan – vapaana sieluna – jolloin on antauduttava sisäistämään tämä hieno maa tavalla, jota työpestin tiimellyksessä ei oikein täysin palkein ehtinyt tehdä.

Hääjuhlissani jotensakin tasan 24(!) vuotta sitten puheeni nuorikolleni ja juhlaväelle rakentui suomalaisten ja joidenkin ulkomaisten laulujen sanojen varaan – pääpointeiltaan. Koitin hahmottaa suhdetta uutukaiseen vaimooni ja hyppyä uuteen sellaisten laulunvärssyjen kautta, joissa tuntui olevan jotain sanottavaa ja joista saattoi repiä lavealla pensselillä tilanteeseen sopivaa tai sopimatonta jutunjuurta. Suurlähettiläskauteni lopun häämöttäessä täällä Ateenassa antaudun nyt tähän samaan. Jutun otsikko juontuu perheemme äskeiselle lomamatkalle suomalaisten Mamma Mia -saarena tuntemalle Skopelokselle.

Mihin Kreikka suuntaa? Mihin Suomen ja Kreikan väliset suhteet suuntaavat? Mihin Pyykön Juhan ajatukset Kreikasta suuntaavat reilun kolmen vuoden pestin päättyessä?

The only way is up / Yazz

Kansantaloudet nousevat ja laskevat – se on myös syklistä. Kreikan talous oli hyvää vauhtia toipumassa kestävän kasvun polulle, kun covid-19 saapui. Kreikan poliittinen johto, julkishallinto, yritykset ja koko kansa olivat alusta lähtien uudenlaisella yhteisymmärryksellä ja keskinäisellä luottamuksella rintamassa virusta vastaan.

Kun katseet suunnataan covid-19:n aiheuttamasta taloudellisesta ja sosiaalisesta kriisistä toipumiseen ja elpymiseen, Kreikan tie on eteenpäin ja ylöspäin. Tämän näkymän tervetulleena perustana on edellä mainittu uudenlainen yhteiskunnallinen tila, jota on ruokittava. Kreikan hallituksen talouspoliittiset askelmerkit linkittyvät EU-tasolla linjattuun: sosiaalisesti inklusiivista vihreää kasvua, digitaalista siirtymää ja panostusta innovaatioihin. Kreikassa katsastellaan myös lisäpanostuksia teollisuustuotannon laajentamiseen, jotta riippuvuutta haavoittuvasta matkailusta voitaisiin lieventää.

Ulkopolitiikan kentillä Kreikka toimii vakautta tuottavana alueellisena toimijana.

On koko Euroopan intressissä, että Kreikka nousee kestävästi. Sen tämä maa ansaitsee.

It must have been love (and it is NOT over now) / Roxette

Suomea ja Kreikkaa eivät yhdistä vain maailman kauneimmat saaristot ja sinivalkoiset ristiliput, vaan maiden välisissä suhteissa on ihan oikeasti historian havinaa: Suomalaiset vapaustaistelijat osallistuivat Hellaan itsenäisyyssotaan parisen sataa vuotta sitten. Yhtä tällaista suomalaissankaria, Raahesta kotoisin ollutta August Myhrbergiä, huomioitiin viime vuonna Suomen ollessa Mesolongin kaupungin vapaustaistelun muistojuhlallisuuksien kunniamaa. Kreikka oli ensimmäisten maiden joukossa tunnustamassa Suomen itsenäisyyden alkuvuodesta 1918, ja diplomaattisuhteiden 100-vuotinen taival huomioitiin viime vuonna.

Noista parinsadan ja sadan vuoden takaisista ajoista lähtien Suomen ja Kreikan välillä on ollut side ja yhteys, joka kantaa tähän päivään. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset valintamme eivät ole vuosikymmenten aikana olleet samanlaisia – kansakuntiemme kehityksessä on eroavaisuuksia – mutta tämä ei ole himmentänyt molemminpuolista kiinnostusta ja arvostusta.

Suomalaismatkailijoille Kreikka on ollut jo pitkään suosikkikohde – eikä ihme. Kreikassa ja Kreikalla on kirjaimellisesti kaikkea: On ne rannat ja rantakahvilat, joista ennen lähetettiin Kreikan-lomalta se pakollinen postikortti ja joista nyt laitetaan postaus someen. Mutta on myös vuoret – patikointimahdollisuudet, laskettelukeskukset. Ja on upeat kaupungit. Itse olen ihmetellyt nämä kolme vuotta, miksi kaikki Kreikan saarille lomalle suuntaavat suomalaiset eivät pysähtyisi kunnolla muutamaksi päiväksi Ateenaan – tai Thessalonikiin – tutustumaan tosissaan paitsi tietysti antiikin ihmeisiin myös nykyaikaisen kaupungin sykkeeseen. Tai miksi ei viettäisi koko viikkoa vuoristomaisemissa patikoimassa ja laskemassa kumiveneellä koskia? Ja miksi Kreikan miellyttävään ilmastoon ei matkusteta vuoden ympäri vaan ainoastaan kuumimpaan kesäaikaan?

Toivon, että olisin pestini aikana onnistunut tukemaan enemmän suomalaisyritysten paluuta Kreikan markkinoille. Selvää on, että täällä on monella tapaa tarvetta suomalaiselle osaamiselle: kiertotaloutta, uusiutuvan energian hyödyntämistä, digitalisaatiota, terveysteknologiaa ja aina vaan sitä koulutusta. Näistä on Kreikankin uusi nousu tehty. Suomen on syytä olla siinä mukana.

Jag behöver inget mer / Lisa Ekdahl

Miksi kukaan haluaa muuttaa Kreikasta pois? Miksi lähdette jo nyt? Tätä minulta ja meiltä on kyselty nyt lähdön lähestyessä.

Popedan ”Synnyimme lähtemään” voisi olla diplomaatin ammattilaulu – lähteminen kuuluu työnkuvaan. Lähteminen ja tuleminen perheen kanssa on aina monen muuttujan yhtälö, jonka ratkaisua mennyt covid-19-kevät ei ainakaan helpottanut. Mutta – monestakin syystä – nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Yksityisminäni tuntee nyt lähdön lähestyessä ääretöntä kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta tehdä töitä ja laajemmin kokea ja oppia tässä hienossa maassa. Ja tietysti jälleen kerran haikeutta jättää taakseen uusia ihmissuhteita – tuttavuuksia ja ystävyyksiä.

Kreikka on kaukana mutta lähellä ja toisin päin. Kaikista ulkomaanpesteistäni oloni ulkomaalaisena Kreikassa on ollut luontevinta ja luonnollisinta. Olen ulkonäöltäni erottunut blondiksi pohjoismaalaiseksi, mutta muutoin olen kokenut loksahtavani ehdottoman hyvin kreikkalaiseen mentaliteettiin – omaksikin ihmeekseni. Ystävällinen suomalaisyhteisö täällä on ollut tässäkin mielessä hieno ja arvokas johdatin.

Kiitos.

I will be back.