Liikuttava Kreikka

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin? – Urheilun elämyksiä, historian kerrostumia ja korona-ajan lohtuja olympian hengen synnyinmaassa

Tänä keväänä on oltu Kreikassakin uuden edessä, mutta sitäkin suuremmalla syyllä vapaa-ajan liikunta on tarjonnut ainakin kirjoittajalle vastapainoa niin toimisto- ja etätyölle kuin kotieristäytymisellekin.

Ateena ydinkeskustan ulkopuolella ja Kreikka yleisemminkin tarjoaa urheiluun hyviä mahdollisuuksia ympäri vuoden. Niin hyviä, että mm. suomalainen ultrajuoksija Noora Honkala on muuttanut Kreikkaan asumaan harjoitteluolosuhteiden vuoksi.

Kilvoittelua Olympiassa ennen ja nyt.

Koukku uhkaa myös tavallisempaa kuntoilijaa maassa, jonka tuhatvuotinen olympiahistoria inspiroi ja säätilaisuus tekee varkaan. Pakollinen vierailukohde alkuun onkin antiikin olympialaisten näyttämö Peloponnesoksella Olympian kylässä. Raunioiden äärellä meitä ympäröivässä hiljaisuudessa aika pysähtyy ja kääntyy sitten taaksepäin, johdatellen todistamaan jostakin urheilun suuremmasta voimasta.

42 195 m

Maratonin myyttinen syntytarina perillä uupumukseen kuolevasta viestintuojasta on monille tuttu, kuten ehkä myös ensimmäisten nykyaikaisten vuoden 1896 olympialaisten autenttinen kuningasmatka Marathonasin kaupungista Ateenan marmoristadionille.

Heti ensimmäisenä Ateenan syksynäni edustustomme konsuli saa minut – löysänilkkaisen ja juoksemattoman – puhuttua mukaan tähän urheilujuhlaan, joka järjestetään vuosittain tuhansien ja tuhansien osallistujien ja katsojien kera.

Marmorista rakennettu ”kaikkien ateenalaisten stadion” odottaa niitä, jotka selviävät loppuun asti.

Hyvät uutiset: Ateenan maratonissa on kävelysarja ja kahdeksan tunnin aikaraja suoritukselle, kun se normaalisti maratoneilla on kuusi tuntia. Huonot uutiset: Yhteen suuntaan kuljettava raskas reitti on ylämäkivoittoinen ja maali lähtöä ylempänä.

Matkasta muodostuukin kärsimysten tie, jossa tunnemyrskyyn sekoittuu jatkuvaa kipua ja kovaa kannustusta. Itku meinaa tulla jo matkalla, mutta tulee vasta maalissa. Nilkutan kaksi viikkoa kisan jälkeen, päällimmäisenä tunteena, että kerta riitti.

Konsuli, kirjoittaja ja suurlähettiläs hetki ennen vuoden 2018 Ateenan maratonin lähtöä. Kaikki pääsivät maaliin asti.

Mutta sitten käy kuten niin monelle muullekin ja jokin kipinä elämyksestä jää. Kesälomalla Suomeen, jalkatohtorille ja kuntoutusjumppaohjeiden kanssa takaisin. Syksyllä jalat kestävät juoksua kerran viikossa tai ei oikeastaan. Kovaa ja korkealta, polvikipuja, akillesjännetulehdus. Jäähoitoja.

Tavoitteeksi valikoituu silti ”kevään ensimmäinen maraton” naistenpäivänä Peloponnesoksen idyllisessä Nafpliossa, joka ehti toimia Kreikan itsenäistyttyä maan ensimmäisenä pääkaupunkina noin kymmenen vuoden ajan. Merenrannan vieressä kulkeva reitti on kaunis, helppo ja tasainen.

Kuukautta aikaisemmin suoritamme kenraaliharjoituksena epävirallisen puolimaratonin Ateenan vuoden 2004 olympialaisten soutustadionilla, jota kiertää tasan viiden kilometrin huoltoreitti lintujen suojelupaikkanakin tunnetulla kosteikkoalueella.

2004 olympialaisten soutustadioni sopii myös juoksijoille, pyöräilijöille ja vesilinnuille.

Viisi päivää ennen h-hetkeä Nafplion maraton perutaan koronan vuoksi. Kiitos ja näkemiin? Ei vaan kiitos ja anteeksi, päätän juosta sen silti. Puoliso huoltaa. Olosuhteet ovat kunnossa. Aloitan liian kovaa, joten toinen puolikas on hiipimistä maaliin tahdon voimalla. Yksin on aikaa omille ajatuksilleen. Tahdon ja tarkoitan. Vesitän taas silmät maalissa. Seuraavana iltana havahdun Serbiasta.

Nafplion yksinäinen rantamaraton.

Kevään muutkin maratonit Kreikassa on nyt siirretty loppusyksyyn, jossa oli jo valmiiksi tarjontaa puolikkaista ja kokonaisista. Pitäisikö niistä jollekin osallistua, minun tai sinun?

Vedessä, vuorilla ja autojen eessä

Vannoutuneimmat lukijat saattavat muistaa henkilöhahmomme aiemmat edesottamukset uimalupaa Ateenassa metsästäessään. Sittemmin samaisesta 50 m ulkoilma-altaasta on tullut – koronaan asti – nautinnollinen ja arvostettava osa elämää ympäri vuoden. Työpäivän jälkeen surut ja murheet huuhtoutuvat…

Matkalla Nea Makrin rannalta Pentelin vuorelle kuvaustauko tuo helpotuksen.

Erinomaisia, joskin raskaita pyöräilykokemuksia tarjoavat Ateenaa ympäröivät rannat ja vuoret, kuten Imitos ja Penteli. Patikointiunelmissa siintää käynti Thessalonikin suunnan tarunhohtoisella Olympos-vuorella, jonka lumihuiput olen toistaiseksi nähnyt vain etäältä.

Huonoja puoliakin kuntoilusta Kreikassa toki löytyy. Pyöräteitä on todella vähän ja jalkakäytävät ovat täynnä puita tai muita esteitä. Kadut näyttävät kyllä kivoilta, mutta normaalioloissa tämä tarkoittaa autojen valtakuntaa, jossa kävelijä, pyöräilijä ja juoksija kuin anteeksi pyydellen yrittää selviytyä ajoradalla, jossa autoilijoille ja muille motoristeille vauhti on hurmaa kevyen liikenteen surmaa. Siksi kohtalontovereita on tähän asti näkynyt suhteellisen vähän.

Tavallinen tilanne: esteet jalkaäytävällä pakottavat käyttämään ajorataa.

Koronan (t)aikaan

Koronarajoitusten aikana ulkoilu on ollut yksi harvoista sallituista asioista kodin ulkopuolella. Niinpä kreikkalaisetkin ovat aivan eri tavalla innostuneet juoksemaan, kävelemään ja pyöräilemään, ottamaan haltuun hiljentyneitä katuja. Toivottavasti jälki jää myös tulevaan.

Minulle koronakevät suo vuoden parhaat pyöräilyt kreikkalaisena pääsiäisenä, jolloin autoliikenne on rajattu aivan minimiin. Yleensä ruuhkaisella valtatiellä nautin vauhdista, hiljaisuudesta ja maisemista. Mati’n kylän kohdalla meri kimmeltää ja kesän 2018 tuhoisista, sata uhria vaatineista maastopaloista hiljalleen toipuvat niityt vihannoivat. Ajatus nousee ensin heikkona ja sitten herkistäen: Elämä jatkuu.

Leave a Reply