EU-puheenjohtajuuskausi elävöittää monella tapaa EU-jäsenmaassa sijaitsevan suurlähetystön toimintaa. Tässä kauden puolenvälin tienoilla on jo todettavissa, että paljon on tietysti puhetta itse politiikan sisällöistä, mutta mukaan mahtuu myös kaikenlaisia ulottuvuuksia maakuvatyöstä – sekä henkilökohtaisuuksia.

Heinäkuun alussa alkanut Suomen kolmas EU-puheenjohtajuuskausi on tuonut Ateenan suurlähetystön työhön monenlaista säpinää. On virallisia EU-suurlähettiläskokouksia ja –konsulikokouksia sekä puheenjohtajuusprioriteettien esittelyä asemamaan parlamentissa; näissä on menty selkeästi kova sisältö edellä. Sitten on puheenvuoropyyntöjä ja haastatteluja, joissa varsinkin jälkimmäisissä kaikenlaiset maakuvatyön keinot on otettava käyttöön.

Suurlähettiläille tarjotaan aamiaista ja agendaa

Ateenassa, kuten muissakin EU-maiden pääkaupungeissa, tapana on, että puheenjohtajamaa järjestää noin kerran kuukaudessa EU-suurlähettiläskokouksen.  Siinä kunniavieraana ja –puhujana on asemamaan ministeri tai joku muu merkittävä persoona. Heinäkuussa isännöimäni EU-suurlähettiläsaamiaisen puhujina olivat erään ateenalaisen tutkimuslaitoksen kaksi analyytikkoa, jotka ruotivat ja avasivat tuolloin vastapidettyjen Kreikan parlamenttivaalien tuloksia.

Syyskuun työaamiaisen kunniavieraana oli Kreikan uusi ulkoministeri, joka saapui tilaisuuteen maan tapojen mukaisesti viivästyneenä. Yleensäkin suhteellisen hyvin käyttäytyvät suurlähettiläskollegat käyttivät odotusajan keskinäiseen jutusteluun, jonka tässä ammatissa tietysti täytyykin luonnistua – kuuluu ammatinvalintatilanteessa perusvaatimuksiin. Ulkoministerin alustus ja sitä seurannut kysymys-vastaus –sessio olivat sitten hyödyllisiä ja piirsivät selkää yleiskuvaa Kreikan uuden hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asennosta.

Suomen EU-asialista laajeni parlamentissa Kreikan pienmaatalouteen

Saman viikon päätteeksi syyskuun työaamiaisen kanssa esittelin puheenjohtajuuskautemme prioriteetteja Kreikan parlamentin EU-asioiden ja ulko- ja puolustusvaliokuntien yhteisistunnolle. Mukana oli, kun päivänä oli perjantai, myös muutama kreikkalainen EU-parlamentaarikko – yhteensä yli 50 parlamentaarikkoa. Kyseessä oli parlamentin taholta innovaatio; jatkossa puheenjohtajamaan suurlähettiläs on tarkoitus säännönmukaisesti kutsua esittelemään puheenjohtajuuskauden aluksi kauden pääasioita.

Komiteoiden yhteisistunto osoittautui loppujen lopuksi varsin laaja-alaiseksi Kreikan EU- ja sisäpoliittisten kysymysten ilmaisuareenaksi: Reilun 10 minuutin alustustani seurasi yhteensä parinkymmenen parlamentaarikon esittämänä viitisenkymmentä kysymystä, joiden aihepiiri ulottui EU-puheenjohtajuuskautemme asialistaan enemmän tai vähemmän kytkeytyvistä aiheista Kreikan sisäisten haasteiden ratkaisujen arvuutteluun. Erityisesti kieli keskellä suuta sai olla kommentoidessaan varsinkin Turkkiin liittyviä kysymyksiä. Jonkinasteista improvisointia edellytti Kreikan pienmaatalouden tuottavuutta määrittävien tekijöiden analysointi.

Hymyilevä suurlähettiläs poseeraa ja propagoi

EU-kiireisen viikon päivät kruunasi etukäteen EU-aiheiseksi sovittu haastattelu kreikkalaiseen aikakauslehteen. Haastattelu tehtiin työhuoneessani, johon mahdutettiin valo- ja videokuvauksen edellyttämä laitteisto. Itse haastattelu alkoi EU-kaudellemme uskollisesti pääsisältökysymyksistä – ja siitä Turkista – mutta laajeni sitten kattamaan omat ruokamieltymykseni Kreikassa, näkemykseni Kreikan tarjoamista matkailuelämyksistä sekä neuvoni Kreikkaan matkustaville suomalaisille.

Muistuttelin mieleeni maakuvatyön avuja, jotta lehden lukijoille esiteltäisiin enemmän Suomea kuin Suomen suurlähettilään makumieltymyksiä. –Virkistävä kohtaaminen, joka päättyi itsetuntoani hivelevään toimittajan purkaukseen: ”Herra suurlähettiläs, vastasitte parlamenttikuulemisessa ihailtavasti, ja esiintymisenne kruunasi hurmaava hymynne.” Punastuin, kiemurtelin tuolillani ja kiitin. Elämä ja työelämä diplomaattina on monipuolista.