Miten on sujunut uuden tulokkaan asettuminen ja kotiutuminen Ateenan auringon alle? Onko aineksia tragikomediaan? Katsotaanpas hieman, varsinaisten työasioiden ulkopuolelle keskittyen.

Aja!

Heinäkuussa pois Kiovasta, Helsinkiin. Auto alle, perhe ja laivaliput mukaan, Saksan läpi, yli Itävallan Alppien, Italian itärannikolle, Kreikkaan ja Ateenaan. Uusi koti vuorten kupeeseen Papagouhun.

Muuttokuormasta kuorin polkupyöräni, jolla kuljen viiden kilometrin työmatkani. Aamulla alamäkeen pikkulintuna liihottaa, illalla ylämäki lihasmuistiin jää.

Ateenassa pidempään asuneet ovat hieman kauhistelleet tätä pyöräilyvalintaa. Kaupungin liikenne on hektistä ja ruuhkaista. Suhteellisen rauhallisen matkani varrelle sattuu kuitenkin jopa pyörätiepätkiä. Niillä ei tosin ole tullut vastaan tai ohi juurikaan muita pyöräilijöitä.

Ajokulttuuri Ateenassa on luovaa ja sähäkkää, joten tarkkana saa olla. Joustavuutta löytyy, mutta tunteetkin kuohuvat. Oman erityispiirteensä yksisuuntaisia katuja vilisevässä kaupungissa muodostavat runsaslukuiset moottoripyöräilijät ja skootteristit. Heistä osa – yleensä ne ilman kypärää ajavat – katsovat ajoittain olevansa vapautettu mm. liikennevalojen noudattamisesta. Kaksipyöräisten suosio perustuu niiden kykyyn puikkelehtia läpi ruuhkien. Tänäkin aamuna autot seisoivat, kansa taisteli, pyörä liikkui.

Takki auki ei asiaa uimalaan

Kotimme ja suurlähetystön välillä sijaitsee sopivasti Goudin 50 metrin ulkouima-allas, joka rakennettiin alun perin osaksi Ateenan vuoden 2004 olympialaisten infrastruktuuria. Sinne uimaan pyrkiessäni ilmenee, että uiminen Kreikassa on vakava asia. Kielimuurista huolimatta tai juuri siksi ymmärrän, että ensin tarvitaan ihotautilääkärin todistus.

Etsiydyn ihotautilääkärin vastaanotolle. Tutkimusten jälkeen minulle kirjoitetaan todistus uimakelpoisuudesta ja kohtuullinen 20 euron lasku. Marssin voitonriemuisena uimalaan, mutta käännytys tulee jälleen osakseni. Selviää, että lisäksi tarvitaan myös sydänlääkärin todistus.

Etsin ja löydän sydänlääkärin. Hän ei tyydy arvioimaan potilaan kuntoa vain silmämääräisesti tai kysymysten avulla, vaan suorittaa sydämen kokonaisvaltaisen tutkimuksen EKG-käyrineen. Lopuksi sydän todetaan ”täydellisen terveeksi” ja käteen lyödään sydänkäyrät, todistus uimakelpoisuudesta sekä lasku, joka vaihtuu 25 eurosta 20 euroon, koska kortilla ei voi maksaa eikä vaihtorahaa ole antaa.

Seuraavana päivänä suuntaan jälleen papereiden kera uimalaan. Rekisteröitymistä ja maksua ei kuitenkaan teknisten ongelmien vuoksi voi suorittaa. Todistusteni sisällöstä ei olla erityisen kiinnostuneita. Päästävät sentään ”luotolla” uimaan ja kehottavat palaamaan seuraavana päivänä asiaan ennen klo 18 (?). Näin tapahtuukin, mutta tällä kertaa Ateenaan osunut laaja sähkökatkos estää etenemisen. Pääsen silti uimaan allekirjoitukseni vakuudella. Lopulta tämän uinnin jälkeen olosuhteet ovat suotuisat asianmukaiselle rekisteröitymiselle. Nykyisin olen onnellinen kuukausikortin omistaja.

Online?

Roaming-maksut käytännössä poistuivat viime kesänä EU:n alueella, joten Kreikassakin alkuun pärjää hyvin suomalaisella kännykkäliittymällä. Kotiin hankittava kiinteä Wi-Fi-yhteys on kuitenkin luonnollisesti hankintalistan kärkipäässä. Valitsen siis maan suurimman palveluntarjoajan, selvitän etukäteen haluamani paketin ja lähden toivioretkelle liikkeeseen.

Ensimmäinen yritys tyssää alkuunsa kreikkalaisen veronumeron puuttumiseen. Veronumeroa tarvitsevat käytännössä kaikki Kreikassa asuvat. Siispä sitä hankkimaan. Tarvittavien asiakirjavalmistelujen jälkeen suuntaan paikalliseen verotoimistoon, jossa on ruuhka. Jonotusjärjestelmäksi ilmenee nimen kirjoittaminen blanko A4-paperille.

Tiskille päästessäni hakemus hylätään, koska verotoimisto ei ”kahdenvälisen sopimuksen puuttuessa” voi hyväksyä Suomen suurlähetystön leimalla vahvistettua sihteerimme allekirjoitusta ilman notaarin vahvistusta. Siksi takaisin edustustolle, edustuston kuljettaja ja sihteeri skootterilla notaaritoimistoon, toinen leima paperiin, takaisin verotoimistolle, lapa jäähän ja verokortti käteen.

Seuraavana päivänä uudelleen alan liikkeeseen, sopimus plakkariin ja vaadittavat laitteet mukana kevyin mielin kotiin. Internetin on määrä alkaa toimia ”muutaman päivän päästä”. Päiviä kuluu, palaan liikkeeseen kysymään, missä mennään. Mennään siinä, että viikon sisään nettiteknikko ottaisi yhteyttä sopiakseen kotikäynnistä, joka sittenkin tarvitaan yhteyden avaamiseen.

Kuluu viikko, mitään ei tapahdu. Palaan liikkeeseen. Lupaavat hoitaa kotikäyntiajan mahdollisimman pian. Seuraavana päivänä saan viestin, että kotikäynti olisi neljän viikon päästä. Ei mielellään. Uhkailun ja kiristyksen avulla saan muutettua ajan viikon päähän.

Viikon päästä nettiteknikko saapuu kuin harvinainen sade Ateenaan, mutta ei millään löydä taloon ulkoa tulevaa yhteysjohtoa. Sattumalta naapurin kautta saamme rakennuttajan numeron. Tämä osaa kertoa kasvillisuuden sekaan piilotetun johdon sijainnin. Sitten olemme onnellisesti maailmanlaajuisessa verkossa.

M.O.T.

Usko on joskus koetuksella Kreikassakin. Vietin viimeiset kolme vuotta Ukrainassa, ja sieltä tulleelle toimintatavat Kreikassa eivät ole täysin vieraita. Oma osansa tässä lienee myös maita yhdistävällä ortodoksiuskonnolla.

Asioiden hoitaminen voi varsinkin alkuun ja elokuun loma-aikana olla tulokaskauttaan pelaavalle vaikeaa, vaikka ihmiset usein sangen ystävällisiä ja kielitaitoisia täällä ovatkin. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan. Kokonaisuus on vahvasti plussan puolella. Perehtyminen kreikkalaiseen maailmaan jatkuu, oppimiskäyrä mainittu.