Kulunut vuosi on sujunut niin omia kuin parhaiden ystävien 50-vuotispäiviä juhliessa. Vuosi 1963 tuotti siis erinomaisen vuosikerran kliffoja frendejä, mutta elokuussa 1963 tapahtui jotain vielä merkittävämpää, jota kukaan saksalainen tai Saksasta kiinnostunut ei voi noin vain sivuuttaa: jalkapallon Bundesliigan ensimmäinen kausi käynnistyi.  

Liigan juhlavuosi on koko kuluvan vuoden ajan ollut valokeilassa niin lehdissä, televisiossa kuin seurojen nettisivuilla. Artikkelissa toisensa jälkeen hehkutetaan noita Bundesliigan alkuvuosia, ja haastattelijat ovat kaivaneet naftaliinista lukemattomia entisiä tähtipelaajia kuten Uwe Seeler, Klaus Fichtel ja Toni Schumacher kommentoimaan, miten jalkapallo ja Bundesliiga ovat muuttuneet nykypäivään tultaessa.

Kaikki tietävät, että maissa kuten Brasilia, Italia ja Espanja jalkapallo on lähes uskonnon asemassa, mutta monelle ainakin Suomesta Saksaan muuttaneelle lienee ollut yllätys todeta, kuinka jalkapallo ja Bundesliiga dominoivat saksalaisten jokapäiväistä elämää.  Olen ryhtynyt tietoisesti kartoittamaan tätä ilmiötä heittämällä ilmaan saksalaisten kanssa höpötellessäni lähes aina jonkinlaisen Bundesliigaa koskevan kommentin. Lopputulos on, että riippumatta siitä, onko keskustelukumppani oman pojan teini-ikäinen kaveri, poliitikko, korkea-arvoinen hallinnon virkamies tai 94-vuotias rouvashenkilö, kaikki innostuvat aiheesta ja kaikilla on yksi selvä suosikkijoukkue liigassa. Berliinissä, joka on täynnä muualta kaupunkiin muuttaneita, suosikit vaihtelevat suuresti Herthasta aina Dortmundiin ja Stuttgartiin. Merkillepantavaa on, että Bayern München on monelle punainen vaate (tunnustan tässä, että niin myös minulle).

Jalkapallon merkittävää asemaa yhteiskunnissa on tutkittu ja reposteltu lukemattomissa sosiologien graduissa ja väitöskirjoissa, joten asia tuskin kaipaa minulta lisäpohdintaa. Totean vain, että jos haluaa oppia tuntemaan Saksaan maana ja kansakuntana, ei riitä että perehtyy Merkeliin, Goetheen, Lutheriin, mieltyy bratwurstiin ja olueen sekä ryhtyy ajamaan Audilla tai Mersulla. Vasta Bundesliiga tuo Saksa-kuvaan sen tarvittavan lisäulottuvuuden, jonka kautta voi sanoa ymmärtävänsä maata kunnolla. Se ei tarkoita, että pitäisi ryhtyä intohimoisesti fanittamaan Schalkea tai Leverkusenia, mutta kun kyseessä on saksalaisten varmasti suosituin puheenaihe, auttaa muutaman perusfaktan hallitseminen pääsemistä mukaan keskusteluun.

Tänään, kun uusi kausi potkaistaan käyntiin, on Berliinin oma joukkue Hertha vuoden kakkosliigassa pallottelun jälkeen taas mukana Bundesliigassa, mikä tuo kaupunkiin jälleen kaikki legendaariset joukkueet kuten Münchenin, Dortmundin ja Hampurin. Luvassa on siis monia ilon ja surun hetkiä. Liigan alkaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö tässä joutaisi vaikkapa käydä kuuntelemassa Deutsche Operissa tai Staatsoperissa Wagneria tai Verdiä, joiden juhlavuosia vietetään ja joita kumpaakin myös fanitan.  Väliajallahan voi kännykästä tsekata matsien tilanteet.