Saksan kansallispäivää ei vietetä 9. marraskuuta, mutta kyseisen päivän merkitys on saksalaisten sydämissä jopa kansallispäivää suurempi. Siitä käytetään nimitystä Schicksalstag, kohtalonpäivä.
Tällä päivämäärällä vuonna 1918 keisarikunta luhistui ja Saksa julistettiin ensimmäisen kerran tasavallaksi. Viisi vuotta myöhemmin tänä päivänä Adolf Hitlerin oluttupavallankaappaus päättyi epäonnistumiseen. Hauras demokratia kesti vielä tuolloin.
Vuonna 1938 tasavalta oli jo tuhottu. Yhtenä Saksan historian synkimpänä ja häpeällisimpänä hetkenä kristalliyönä 9. marraskuuta kansallissosialistit kiihottivat kansaa murha- ja tuhotöillään juutalaisvainoihin.
Historian ironia
Ja sitten kaikista kalenterin päivistä juuri 9. marraskuuta 1989, Itä-Saksan sorretut kansalaiset saivat viimein tarpeekseen kommunistien yksipuoluediktatuurista. Berliinin muuri murtui, vapaus voitti ja Saksa jälleenyhdistyi.
Yhdistymisen jälkeen käytiin keskustelua siitä, pitäisikö muurin murtumisen vuosipäivän olla Saksan kansallispäivä.
Historian painolasti koettiin liian painavaksi. Kansallispäiväksi valittiin 3. lokakuuta, jolloin verettömän ja demokraattisen vallankumouksen kokenut Itä-Saksa liittyi Saksan liittotasavaltaan vain vajaa vuosi muurin murtumisen jälkeen.
Saksalaisten sydämissä suurin kohokohta oli kuitenkin muurin murtuminen. Se on päivä, josta ihmiset yhä kysyvät toisiltaan: ”Missä sinä olit silloin, kun muuri murtui?”
Vuosipäivien vuosi
Vuosi 2014 toi tullessaan kaksi merkittävää ja ajankohtaista vuosipäivää. Kesällä tuli kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä ja marraskuussa tuli kuluneeksi neljännesvuosisata Berliinin muurin murtumisesta.
Muurin murtumisen muistamisen kiistaton päänäyttämö oli koko Euroopan jakoa ja kylmää sotaa symboloinut Brandenburgin portti Berliinin ydinkeskustassa.
Siellä järjestetyssä kansalaisjuhlassa sunnuntaina 9. marraskuuta oli mukana satoja tuhansia berliiniläisiä, Saksan korkein valtiojohto ja ulkomaisina vieraina muun muassa Puolan solidaarisuus-liikkeen legendaarinen johtaja Lech Wałęsa.
Eniten huomiota sai itseoikeutetusti Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov. Nykyisin 83-vuotias ”Gorbi” on Saksassa yhä – toisin kuin kotimaassaan – huomattavassa kansansuosiossa. Hän sai aina lavalle ilmestyessään raikuvat suosionosoitukset.
Juhlallisuudet huipentuivat siihen, että Berliini hämärtyneelle iltataivaalle päästettiin yhtä aikaa tuhansia valkoisia ilmapalloja, jotka oli asetettu muurin kulkua keskustassa mukailleeseen Lichtgrenze-nimiseen taideinstallaatioon.
Eurooppalainen juhla
Ilmapallojen leijaillessa korkeuksiin juutalaistaustaisen Daniel Barenboimin johtama Berliinin valtionorkesteri soitti Euroopan unionin tunnuslauluksi valikoituneen Beethovenin 9. sinfonian viimeisen osan.
Kappaleen valinta, Oodi ilolle, oli mitä asiallisin. Muurin murtumisen myötä 9. marraskuuta ei ole ainoastaan Saksan, vaan koko Euroopan kohtalonpäivä. Se oli entisen itäblokin vapautumisen emotionaalinen kohokohta, joka tasoitti tietä myös Euroopan yhdentymiselle.
Useista 9. marraskuuta pidetyistä juhlapuheista heijastui yksi kirkas ajatus: muurin murtumisen yleisinhimillinen viesti vapaudesta ja ihmisoikeuksista on tänään yhtä ajankohtainen kuin 25 vuotta sitten.
Kiitos, hieno kirjoitus ja kiva lukea kuulumisia Berliinistä silloin, kun ei itse ole ehtinyt hetkeen siellä vierailemaan. On varmasti ollut iso juhlapäivä 9. päivä!