Vaalikuume kohoaa Saksassa

Kesän korvalla vaalikuume alkaa Saksassa kohota, sillä liittopäivävaaleihin on aikaa enää runsaat neljä kuukautta. Saksan sisäpolitiikan seuraaminen on tällä hetkellä meille diplomaateille äärimmäisen mielenkiintoista.  Vaalit ovat toki aina kiinnostavat, mutta syyskuun lopulla pidettävät liittopäivävaalit ovat aivan erityisessä asemassa. Niiden tuloksella on merkitystä koko Euroopan tulevaisuudelle. Onhan Saksa tällä hetkellä kiistaton Euroopan johtaja. EU-maiden uudet poliittiset johtajat suuntaavat ensimmäisen vierailunsa poikkeuksetta Berliinin, liittokansleri Merkeliä tapaamaan.  Bryssel tulee vasta toisena tai kolmantena.

Saksan liittopäivävaalit järjestetään 22. syyskuuta. Silloin selviää missä järjestyksessä Saksan valtiopäivätalossa istutaan seuraavat neljä vuotta. Kuva: Mathias Liebing (Flickr: cc-lisenssi)
Saksan liittopäivävaalit järjestetään 22. syyskuuta. Silloin selviää missä järjestyksessä Saksan valtiopäivätalossa istutaan seuraavat neljä vuotta. Kuva: Mathias Liebing (Flickr: cc-lisenssi)

Vaalituloksella on vaikutusta myös Suomen asemaan, sillä Saksa on tällä hetkellä meille tärkein ja arvokkain kumppani EU-asioissa.  Jos Berliinissä suunta muuttuu, Suomi voi kokea olevansa entistä pienemmässä joukossa vaatiessaan talouskuria ja sopimusten noudattamista.

Onko tämä todellinen uhka? Kaikesta vaaliretoriikasta huolimatta uskon Saksan EU-politiikan jatkuvan melko muuttumattomana. Maassa on osin ällistyttävänkin laaja konsensus EU-politiikan keskeisistä kysymyksistä. Keskustelu vaalien alla keskittyykin oikeudenmukaisuuskysymyksiin, kuten minimipalkkaan, eläkkeisiin ja naisten työllistämiseen. EU-politiikasta ei riitaa saada aikaiseksi.

Oppositio ajoi vielä jokin aika sitten äänekkäästi eurobondien hyväksymistä ratkaisuna talouskriisiin. Nyt sekin puhe on laantunut, ehdotus tuskin saisi äänestäjiä innostumaan. Kukapa haluaisi ottaa vapaaehtoisesti muiden velat kontolleen? Suurista tulevaisuuden linjoista, kuten tiiviimmän integraation tarpeesta ja kehityksestä kohti poliittista unionia, ollaan yhtä mieltä. Saksassa on mielestäni harvinaisen vastuullinen oppositio. Talouskriisiä ei ole hyödynnetty populistisen pisteiden keruuseen, vaan kanta on muodostettu asiaperusteella ja siitä näkökulmasta, että oppositiossa ollaan odottamassa hallitusvastuuta.  Valitun linjan pitää kestää myös vaalien jälkeen.

Syyskuun vaalien lopputuloksella ei lopulta ole kovin suurta vaikutusta EUssa. Suomi voinee luottaa jatkossakin siihen, että teemme läheistä yhteistyötä Saksan kanssa talouskriisin voittamiseksi ja kasvun edistämiseksi vastuullisesti, sääntöjä noudattaen ja heikompia maita tukien.

Vaaliteemojen ja poliittisen kiistelyn seuraaminen on kaikesta huolimatta erittäin jännittävää, sillä liittokansleri Merkelin suuresta suosiosta huolimatta mikään hallitusvaihtoehto ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Seuraamista helpottaa tietoisuus siitä, ettei tarvitse olla järin huolissaan. Kävi niin tai näin, Saksan politiikka jatkuu ennustettavana.