Yuppies rein, Hippies raus!

Markus kirjoittaa tähän kuvatekstin XXXXXXXXXXXXXXXXX
Varusmies Schumann kirjaimellisesti loikkaa Länsi-Berliiniin. Länsisaksalaisille kaupunki oli pikemminkin tapa välttää asepalvelus. Kuva: M. Heydemann  

Bernauer Strasse 15. elokuuta 1961. Itä-Saksan kansanarmeijan varusmies Conrad Schumann tupakoi hermostuneesti. Tuntikausia. Sitten pari nopeaa askelta ja loikka yli piikkilankaesteiden. Katse maahan luotuna, huulet yhteen puristettuina, kädet sivuilta levällään, Kalashnikow olallaan. Schumann on tehnyt dramaattisen henkilökohtaisen valinnan. Hänen tehtävänsä oli estää loikkaukset, kun Berliinin muuria pystytettiin harjakorkeuteen.

Työmatkani idän Pankowsta Tiergartenin lähetystöalueelle taittuu samaista Bernauerstrassea pitkin. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten alue oli synkkää ei-kenenkään-maata, jota muuri halkoi. Talojen etuovet olivat idässä, takaovet lännessä. Moni pakeni takaovesta, kun vielä ehti.

Paljon on virrannut vettä Spreessä tuon elokuun jälkeen. On kuultu presidentti Kennedyn puhe Schönebergin raatihuoneen parvekkeelta, ja Reaganin Brandenburger Torilla. Pian kuultaneen Obamaa. Breznev on pussannut Honeckeria, ja Honecker saanut kuolemansuudelman Gorbatshovilta.

Nyt Berliner Zeitungin toimittajan Peter Leibingin historiallinen valokuva piikkilankaesteen yli loikkaavasta sotilaasta koristaa yhden Bernauer Strassen talon seinää. Karua muuriakin on säilytetty satojen metrien verran. Se vetää autossaan istuvan suomalaisenkin työmatkaajan mietteliääksi. Miten kahtia jaettu kaupunki on eheytynyt? Entä koko maa? Tuo tilkkutäkkinen ruhtinaskuntien Pien-Saksa?

Pohjoisen ja etelän jako korvasi idän ja lännen kuilun

Marian kuvaehdotus? Kuva: Flickr/ d4yw41k3r - cc-lisenssi
Prenzlauer Berg on muuttunut keskiluokan kehdoksi. Kuva: Flickr/ d4yw41k3r – cc-lisenssi

Ei ihan ongelmitta. Ossie-Wessie-jako alkanee jo painua historian roskapönttöön, mutta Berliinissä, tuossa rikkaan maan köyhässä pääkaupungissa, nostaa päätään uusi jakolinja. Rikkaat ja puuhakkaat eteläsaksalaiset, “svaabit”, ostavat nyt kakkosasuntoja huokeasta ja menevästä pääkaupungista. Erityisen nosteen on kokenut oma korttelini, Kiezini, Prenzlauer Berg.

Vanhojen punkkareiden, taiteilijoiden ja opposition tyyssija on saanut uudet, trendikkäät kasvot, kun grynderit ovat investoineet rapakuntoisiin kivitaloihin. Sortumavaarassa olleiden rakennusten uudet kattohuoneistot nostavat vuokrat berliiniläisittäin pilviin. Jos kohta pilkkahintaiselta lähtötasolta. Vanha asujaimisto joutuu hakeutumaan uusille, halvemmille asuinsijoille. Käynnissä on ”gentrifikaatio” eli keskiluokkaistuminen. Ja syyllisiä siihen ovat svaabit.

Kamppailua kotikadulla

Yuppies Raus
Vauraan Baden-Württembergin ”svaabien” hankkimat kakkosasunnot nostavat Itä-Berliinin vuokrat monien DDR:ssä kasvaneiden tavoittamattomiin. Eriarvoistuminen ärsyttää. Kuva: M. Heydemann

Olen itse voinut seurata kinaa koti-ikkunastani Kollwitzplatzilla, trendikorttelin ytimessä. Alakerran lehtikioskin seinässä lukee tukevasti: ”Yuppies raus!”. Kioskinpitäjä pesee sen aina pois, ja aina se ilmestyy siihen uudestaan yön pimeinä tunteina. Seuraavan kadunkulman seinämää koristaa ”Schwaben raus!” -graffiti. Taidamme olla asianosaisia itsekin, vaikka paljasjalkaberliiniläisiä symppaammekin. Omakin sukuni tulee Berliinistä, mutta ei auta. On ikävää olla ulkopuolinen tahtomattaan.

Kamppailua on toistaiseksi käyty iloluontoisessa Suomi–Ruotsi -hengessä. Tosikot älkööt vaivautuko. Puuhamiehenä ja äänitorvena on toiminut naapurimme, vuodesta 1971 Kollwitzplatzilla asunut Bundestagin varapuhemies Wolfgang Thierse. Häntä kismittää ihan erityisesti berliiniläisen sämpylän, Schrippen, nimeäminen svaabilaisittain Weckeksi. Että kehtaavat tilata sellaisia aamun konditoriajonossa. Taiteilija Käthe Kollwitz -paran patsasta on pommitettu eteläsaksalaisilla nuudeleilla, Spätzleillä. Katuja on nimetty uudelleen eteläsaksalaisittain Gässleiksi, kujasiksi. Ja sun muuta.

Huumorinkukka lakastui

kuvateksti
Kiista svaabeista ja jupeista oli pitkään huumorin sävyttämää. Toukokuussa sanailuun ilmestyi kiellettyjä kaikuja menneisyydestä. Ylilyönti voi rauhoittaa tilannetta. Kuva: M. Heydemann

Toukokuun lopussa tunnelma sai synkän juonteen. Huumorinkukka kuihtui, kun Totaler Schwaben Hass -ryhmä (TSH) maalasi svaabilaisten pitämien pikkukauppojen ikkunoihin pittoreskilla Rykestrassella pahasti saksalaisen korvaan särähtäviä kehotuksiaan: ”Kauft nicht bei Schwaben!”. Mutatis mutandis, ja ollaan kansakunnan historian pimeimmillä lehdillä. Kristalliyössä.

Vanhaa retoriikkaa tapailevat typerät kirjoitukset tuomittiin. Pormestari Klaus Wowereit otti jyrkän kannan: Näin ei saa jatkua. Samoin teki moni muu. Mopo pitää ottaa taas haltuun. Thierse joutui puolustuskannalle, kun paikallislehti Berliner Abendblatt sai lopulta miehen langan päähän:

– Eriarvoistumiskehitys on ongelma, mutta viha on tuomittavaa. Paljon hyvääkin ovat svaabit tuoneet tullessaan. Korttelit olivat kehnossa kunnossa, nyt ne koristavat kaupunkia kauneudellaan. Vieraat vaikutteet ovat aina olleet kosmopoliittiselle, iloiselle Berliinille rikkaus. Tai melkein aina.

Mutta sämpylöistään Thierse ei tingi. Schrippe on Schrippe. Und damit basta.

Leave a Reply