Argentiinassa on viimeisen kuluneen vuoden aikana ryhdytty sankoin joukoin osoittamaan mieltä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Viime vuoden kesäkuussa lanseerattu #NiUnaMenos -nimikkeellä (vapaa suom. #EiYhtäänVähempää) kulkeva kansanliike on myös tänä vuonna onnistunut 3. kesäkuuta järjestetyissä marsseissa saamaan satoja tuhansia ihmisiä liikkeelle useissa kaupungeissa ympäri Argentiinaa.
Sain mahdollisuuden käydä seuraamassa marssia Buenos Airesissa, ja osallistujien intohimo ja asialle omistautuminen tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kongressitalon eteen kokoontuneet naiset ja miehet olivat selkeästi päättäneet, että väkivalta saisi vihdoin loppua. Marssi eteni iloisesti pitkin Buenos Airesin keskustan katuja rumpujen soidessa ja erilaisten banderollien kohotessa ilmaan.
Luvut puhuvat puolestaan
Argentiinassa on La Casa del Encuentro -kansalaisjärjestön arvioiden mukaan viimeisen vuoden aikana surmattu 275 naista nimenomaan sukupuolensa vuoksi. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on keskimäärin surmattu yksi nainen joka 30. tunti. Luvut ovat valitettavan korkeita myös kansainvälisesti vertailtuna.
Naissurmien (engl. femicides) uhrit ovat keskimäärin olleet alle 30-vuotiaita ja edustavat kaikkia yhteiskuntaluokkia. Suurimman osan rikoksista on tehnyt naisten oma kumppani näiden omassa kodissa. Viime vuonna surmattujen joukossa oli muun muassa 11 lasta ja 29 teinityttöä. Lisäksi viisi tapetuista naisista oli raskaana. Näiltä 275:ltä surmatulta naiselta jäi 371 lasta ilman äitiä.
Monet surmatuista naisista olivat jo aikaisemmin ilmoittaneet kokemastaan väkivallasta poliisille, ja usealle näihin lopullisiin väkivallantekoihin syyllistyneistä ex-kumppaneista oli jo määrätty lähestymiskielto.
Katuhuutelu yhä yleistä
Vain hyvin pieni osa kaikista väkivalta- ja häirintätilanteista esimerkiksi parisuhteessa johtaa kuolemaan.
Myös kaduilla tapahtuva naisiin kohdistuva häirintä on Argentiinassa valitettavan yleistä. Miehet kommentoivat usein imarrellen ohi kulkevien naisten ulkoista olemusta, mutta suurimmalle osalle naisista tämä on kovin epämiellyttävää. Vain harva kokee kommentit todellisina kohteliaisuuksina. Miesten hallitsevaa asemaa yhteiskunnassa korostava ajatusmalli pitää yhä tänäkin päivänä pintansa. Väkivallan sekä häirinnän yleisyyden voidaan osittain katsoa johtuvan tästä kulttuuriin pinttyneestä ominaisuudesta.
Myös hallinnossa on hiljalleen alettu herätä ongelmien vakavuuteen, ja vuonna 2009 parlamentti hyväksyi uuden lain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Olisi tärkeää pyrkiä lisäämään tietoisuutta aiheesta sekä panostaa monipuolisiin keinoihin niin ilmiön ehkäisyssä kuin uhrien suojelemisessakin.
Maarit Malkamäki