Toukokuun alussa tuli kuluneeksi sata vuotta Eva Perónin syntymästä. Eva, tai yleisemmin tunnettuna Evita, on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista argentiinalaisista. Ulkomaalaisena voikin kummastuttaa, miten hän voi edelleen olla niin näkyvä hahmo. Olisi vaikea kuvitella, että vaikkapa Sylvi Kekkonen herättäisi näin vahvoja tunteita 70 vuotta kuolemansa jälkeen. Evitan tarinaan tutustumalla voi kuitenkin ymmärtää, miksi hän on yhä legenda.
María Eva Duarte syntyi 7.5. vuonna 1919 aviottomana lapsena köyhään perheeseen ja lähti teininä Buenos Airesiin tavoittelemaan unelmaansa näyttelijänä.
Eva pääsikin tekemään pieniä rooleja ja sai nimeä erityisesti radiojuontajana. Radiossa hän puhui myös poliittista asioista, kuten yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Tämän sanoman julistus vahvistui hänen mentyään naimisiin Juan Perónin kanssa vuonna 1945 ja seuraavana vuonna Perón valittiin presidentiksi.
Vaikka Evitalla ei ollut virallista asemaa hallinnossa, käytännössä hän toimi työ- ja sosiaaliministerinä. Perónien ydinkannatus tuli työväenluokasta ja Evita saarnasi oligarkiaa vastaan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Evita vieraili ahkerasti köyhien parissa ja jakoi avustuksia oman säätiönsä johdossa. Evita kuvasi itseään siltana kansan ja Perónin välissä ja hän halusi luoda rakastavan suhteen itsensä ja kansan välille.
Evita kuitenkin oli, ja on edelleen, kiistelty hahmo. Evitan kannattajat lähes jumaloivat häntä, mutta ylempään luokkaan kuuluvat vastustajat taas vihasivat häntä yhtä intohimoisesti. Nykypäivänä Evitan ansiot tunnustetaan ja monet pitävät häntä argentiinalaisena ikonina.
Evitalle kuitenkin löytyy edelleen myös kiihkeitä vastustajia peronismin ollessa keskeinen aate päivänpolitiikassa. Lisäksi laajemmassa kuvassa on huomioitava Perónin hallinnon autoritaarinen luonne ja populismi.
Evitasta tuli lopulta jopa miestään suositumpi ja monet kansalaiset vaativat häntä asettumaan Perónin varapresidenttiehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa. Evita kuitenkin kieltäytyi ehdokkuudesta sotilasjohdon painostamana sekä kohtusyöpänsä takia.
Evita taisteli ankaraa sairautta vastaan, mutta menehtyi siihen vain 33-vuotiaana. Maahan julistettiin surutila ja noin 2 miljoonaa ihmistä jonotti sateessa päästäkseen näkemään Evitan ruumiin viimeisen kerran. Kuitenkaan kaikki eivät surreet vaan monissa peronismin vastustajien piireissä poksauteltiin samppanjapulloja ja mm. Recoletan kaupunginosassa seinille ilmestyi tekstejä ”Viva el cáncer”, eläköön syöpä.
Evita katukuvassa ja politiikassa
Evitan läsnäolon tuntee vielä tämänkin päivän Argentiinassa. Buenos Airesissa julkisten töiden ministeriön molempia puolia koristaa 24-metrinen Evitan kuva. Taideteokseen kätkeytyy symboliikkaa, sillä pohjoisen rikkaille alueille osoittava Eva huutaa sanomaa mikrofoniin ja etelään hän hymyilee aurinkoisesti. Evitan kuva komeilee myös sadan peson setelissä ja turistikauppojen korteissa ja hänen hautansa on Buenos Airesin päänähtävyyksiä.
Löytyy vielä niitäkin, jotka pitävät Evitaa pyhimyksenä ja mm. ammattiliitto CGT ajaa nyt 100-vuotismerkkivuonna kampanjaa Evitan kanonisoimiseksi.
Evita on edelleen tärkeä poliittinen hahmo. Parlamentissa istuu hänen nimeään kantava ryhmittymä Movimiento Evita ja maan entinen presidentti Cristina Fernández de Kirchner on siteerannut häntä puheissaan ja koittanut luoda kuvaa itsestään uutena Evitana. Naisten äänioikeuden saaminen vuonna 1947 lasketaan usein Evitan ansioksi ja monet feministiliikkeet käyttävät häntä yhä symbolinaan. Esimerkiksi feministinen kollektiivi Comando Evita järjesti Evitan satavuotispäivänä marssin ”Cien Evitas contra el macrismo” (Sata Evitaa macrismia vastaan). Sata naista oli pukeutunut Evitaksi ja he osoittivat tukensa nyt varapresidenttiyttä tavoittelevalle Cristina Kirchnerille marssimalla istuvan presidentin Mauricio Macrin politiikkaa vastaan.
Evita herättää edelleen tunteita suuntaan ja toiseen, mutta varmaa on se, ettei häntä ole unohdettu. Piti häntä sitten turistivetonaulana, kansan pyhimyksenä, Argentiinan historian häpeänä taikka inspiroivana poliittisena symbolina.
Kirjoittaja: Jonna Foudila
Olen maisterivaiheen historian opiskelija ja nyt korkeakouluharjoittelijana täällä Suomen Buenos Airesin-suurlähetystössä. Argentiinan eläväinen kulttuuri, ystävälliset ihmiset ja kauniit maisemat saavat minut ihastumaan maahan koko ajan enemmän. Lisäksi seuraan mielenkiinnolla maan yhteiskunnallisia keskusteluja ja värikästä politiikkaa.