Samalla kun Euroopan neuvostossa pohditaan uusia välineitä, joilla turvata puhdas ympäristö ihmisoikeutena, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä historiallinen ilmastovalitus.
Elinympäristömme linkittyy olennaisesti monien ihmisoikeuksien täysimääräiseen nauttimiseen, kuten oikeuteen elämään, terveyteen, ravintoon ja elinkeinoon. Viime vuosina ympäristön ja ihmisoikeuksien yhteyden huomioiminen on lisääntynyt huomattavasti samalla, kun huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut. Tuore esimerkki on lokakuussa YK:n ihmisoikeusneuvoston laatima päätöslauselma 48/13, jossa tunnistetaan oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeutena. Lisäksi siinä huomioidaan, että ympäristön heikko tila, ilmastonmuutos ja kestämätön kehitys muodostavat yhdet suurimmista ja vakavimmista uhista nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Ympäristönäkökulma Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS) ei mainita ympäristöä nimenomaisesti. EIS on kuitenkin elävä asiakirja (living instrument), jota on tulkittava tämän päivän olosuhteiden valossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) noudattaa myös oikeusvertailevaa tulkintatapaa, eli EIT tulkitsee ihmisoikeussopimusta yhdenmukaisesti muun kansainvälisen sääntelyn kanssa. Edellä mainitut tulkintaperiaatteet ovat mahdollistaneet ympäristöön liittyvää oikeuskäytännön kehittymistä siitä huolimatta, että ympäristöä ei mainita ihmisoikeussopimuksessa.
EIT on ympäristöön liittyvissä tapauksissa katsonut jäsenvaltion loukanneen EIS:een kirjattuja oikeuksia, kuten oikeutta elämään (2 artikla), oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän suojaa (8 artikla), oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla), omaisuuden suojaa (1. pöytäkirjan 1 artikla) ja sananvapautta (10 artikla). EIT on tapauksissa esim. vahvistanut jäsenvaltioilla olleen positiivinen velvoite (ts. toimintavelvoite) säännellä vaarallista teollista toimintaa tai ryhtyä toimenpiteisiin ihmisten turvallisuuden turvaamiseksi luonnonkatastrofin sattuessa.
EIS suojaa yksilön sopimukseen kirjattuja oikeuksia valtion loukkauksilta. Saadakseen suojaa, yksilön on näytettävä, että hän on loukkauksen uhri. Tämä tarkoittaa, että oikeus puhtaaseen ympäristöön saa suojaa vain epäsuorasti muiden oikeuksien kautta.
Euroopan neuvostossa onkin lähtenyt liikkeelle ajatus siitä, että EIS saattaisi tarvita lisäpöytäkirjan, joka takaisi ympäristöön liittyvät oikeudet selvemmin. Syyskuun lopussa Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous (PACE) suositteli, että ministerikomitea laatisi lisäpöytäkirjat Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Europan sosiaaliseen peruskirjaan, joissa taataan oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Vastauksessaan PACE:lle ministerikomitea kertoo pyytävänsä ihmisoikeuksien johtokomiteaa pohtimaan mahdollisia suoja-aukkoja, uuden välineen tai välineiden tarvetta ja soveltuvuutta.
Ilmastonmuutos ihmisoikeuskysymyksenä murroksen kynnyksellä
Ihmisoikeusperustaisten ilmastonmuutokseen liittyvien oikeudenkäyntien määrä on lisääntynyt kansallisissa tuomioistuimissa. Näistä merkkipaalutapaus on Alankomaiden korkeimman oikeuden tuomio Urgenda v. de Staat der Nederlanden vuodelta 2019 (englanninkielinen käännös). Ratkaisussa oikeus tulkitsi EIS:n 2 ja 8 artiklojen velvoittavan Alankomaiden viranomaisia leikkaamaan kasvihuonekaasujen päästöjä neljänneksellä.
Valituksia on tehty myös kansainvälisille elimille. YK:n ihmisoikeusneuvosto onkin jo antanut päätöksen ilmastonmuutokseen liittyvässä tapauksessa Teitiota v. Uusi-Seelanti vuonna 2020 (kts. myös uutinen). Tapauksessa valittaja oli hakenut turvapaikkaa ilmastonmuutoksesta johtuvista syistä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vireillä olevassa tapauksessa Duarte Agostinho ja muut v. Portugali ja 32 muuta valtiota kuusi nuorta portugalilaista on poikkeuksellisesti haastanut 33 valtiota (Suomi mukaan lukien) perusteena, että valtioiden ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyönti on loukannut mm. heidän oikeutta elämään ja yksityis- ja perhe-elämään. Valitus on tehty suoraan EIT:hen käymättä ensin läpi kansallisia oikeuskeinoja.
EIT on asettanut tapauksen nopeutettuun käsittelyyn. Toinen samankaltainen tapaus EIT:ssa on Klimaseniorinnen v. Sveitsi, jossa senioriyhdistys katsoo Sveitsin loukanneen heidän oikeuksiaan laiminlyötyään riittävät ilmastotoimet. Tapauksessa kansalliset tuomioistuimet hylkäsivät kanteen, sillä ne katsoivat sen mm. olevan yleisen edun nimissä nostettu kanne (actio popularis), mitä EIS ei mahdollista.
Ilmastonmuutoksen ratkomisella on kiire ja se näkyy myös Euroopan neuvostossa. Nähtäväksi jää miten EIT ja Euroopan neuvosto vastaa lisääntyviin vaatimuksiin suojata ympäristöön liittyviä ihmisoikeuksia.
Kirjoittaja: Rasmus Johnson
