Moldova on piskuinen 2,6 miljoonan asukkaan valtio, jonka kansalaisista noin miljoonan arvioidaan elävän maan rajojen ulkopuolella. Maa sijaitsee idän ja lännen välissä rajanaapureinaan Romania ja Ukraina. Tämä tekee Moldovasta suurvalta- ja geopolitiikan näkökulmasta kokoaan huomattavasti kiinnostavamman seurattavan. Suomessa Moldovasta uutisoidaan harvoin. Kesäkuussa uutiskynnys kuitenkin ylittyi Suomessakin ja syystä.
Mistä oikein on kyse?
”Oligarkin taskusta”
Moldova oli vuosien kuluessa ajautunut tilanteeseen, jossa tosiasiallinen valta kuului demokraattipuolueen puheenjohtajalle, oligarkki Plahotniucille. Tilanteen vakavuutta kuvaa sanonta, jonka mukaan maa oli ”yhden oligarkin taskussa”.
Moldova on varoittava esimerkki siitä, mitä yksittäiselle valtiolle voi tapahtua, kun siltä puuttuvat vahvat instituutiot, jotka voisivat pysäyttää vallan kasautumisen yksittäisen toimijan käsiin, sekä rakenteet kontrolloida vallankäyttöä.
Helmikuussa 2019 Moldovassa järjestettiin parlamenttivaalit. Vaalitulos ennakoi vaikeita hallitusneuvotteluja, sillä yksikään puolue ei saanut selkeää enemmistöä. Odotusarvona oli, että Plahotniucin demokraatti- ja pääministeripuolue pyrkisi sopimukseen Venäjä-mielisten ja presidentin virkaa hallussa pitävien sosialistien kanssa. Oppositiota edustanut länsimielinen, korruptiota ja oligarkkivaltaa vastustava ACUM-ryhmä ei halunnut hallitukseen kummankaan kanssa.
Hiljaiseen vallankumoukseen
Kesäkuun alkupäivinä Moldovasta kuului kummia. Tapahtumia on sittemmin alettu kutsua hiljaiseksi vallankumoukseksi. Presidentti Dodonin sosialistit ja ACUM-ryhmä pääsivät kaikkien yllätykseksi sopuun yhteishallituksen perustamisesta. Uuden hallituksen pääministerinä aloitti ACUMin Maia Sandu, presidenttinä jatkoi Igor Dodon.
Uutta kokoonpanoa olivat ”kätilöimässä” Yhdysvallat, Venäjä ja EU. Ideologiset erimielisyydet ja suurvaltaintressit saivat siirtyä hetkeksi sivuun, kun kaikilla oli yhteinen tavoite vapauttaa maa oligarkin otteesta.
Toivo on herännyt
Hiljaista vallankumousta seuranneet viikot ovat olleet jännittyneet monestakin syystä. Hallituksen kokoonpano on varsin haastava ja työmäärä on valtava.
Päätavoitteena on palauttaa Moldovaan toimiva demokratia ja oikeusvaltio puhdistamalla valtiolliset rakenteet vanhan regimen tukijoista, uudistamalla oikeuslaitos perustuslakituomioistuimineen ja vahvistamalla talouden rakenteita. Poliittisesti herkkä asia – Transnistrian konflikti – ei ole toistaiseksi hallituksen asialistalla.
Aikaa ei ole hukattavana, sillä hallituksen työn tuloksia mitataan jo lokakuun paikallisvaaleissa. Iso kysymysmerkki on, miten hallituksen koheesio kestää tulevat, vaikeat päätökset.
Kesäkuun hiljainen vallankumous antoi toivoa meille kaikille, mutta ennen kaikkea moldovalaisille. Uuden Moldovan rakentaminen tulee kestämään pitkään ja tarvitsemaan meidän kaikkien tuen.