Suurlähetystön tehtävä on tehdä tulosta. Edistetään vientiä, syvennetään viranomaisyhteyksiä ja eri tempauksin pyritään luomaan myönteistä Suomi-kuvaa. Indonesiassa samoilla apajilla toimii yli sata suurlähetystöä, joista Suomen pitäisi erottua edukseen. Diplomaateilta vaaditaan virkamiehen pätevyyden ohella piirimyyjän asenne ja seurapiiritoimittajan suhdeverkko.
Kun resurssit supistuvat, niin kannattaa tunnustaa tosiasiat. Ensisijaisesti hyödynnetään niitä vahvuuksia, joista meillä on näyttöä. Suomi ylpeilee sijoituksillaan kansainvälisissä koulutusvertailuissa http://www.oecd.org/pisa/pisaproducts/ ja vähiten korruptoituneiden maiden listalla http://www.transparency.org/cpi2012/results. Indonesiassa on suuri kysyntä koulutukselle ja maan sijoitus Transparency Internationalin indeksissä on hätänumero 118. Loogisesti ajatellen nämä Suomen vahvuudet ja Indonesian heikkoudet muodostavat lupaavan markkinan.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Suomalainen peruskoulutusmalli on moniulotteinen konsepti, jonka tuotteistaminen on hankalaa. Monien haikailema Suomi-koulujen franchising maailmalla on jäänyt haaveeksi ja suomalaisen opettajankoulutuksen maailmanvalloitus polkee lähes paikallaan. Piristystä on tuonut koulutusguru Pasi Sahlbergin näkyvyys erityisesti Yhdysvalloissa. Sahlberg pitäisikin kloonata, jotta hänestä riittäisi muillekin mantereille. Lisäksi pitäisi olla tuote, jota markkinoida. Tätä menoa muut PISA-suorittajat Singapore ja Etelä-Korea ottanevat parissa vuodessa Suomelle pedatun paikan peruskoulutusviennin tehomaina. Näin ainakin Aasiassa, jossa markkinat ovat suurimmat.
Potentiaalia olisi myös korruption torjumisessa. Lahjomaton Suomi on maailman antikorruptioluokan priimus, mutta osaamistamme ei ole saatu jalostettua tuotteeksi. Voidaan kysyä, onko tähän intoakaan. Kun olen tätä asiantuntijoilta tiedustellut, vastaus on ollut, että ”emme halua tyrkyttää omaa systeemiämme” tai ”Suomen järjestelmä ei ole siirrettävissä muualle”.
Viime vuosina on ollut muodikasta korostaa ns. ”hiljaisten signaalien” lukutaidon merkitystä. Olisi hyvä osata lukea myös kissan kokoisia signaaleja. Ei tarvitse olla kummoinenkaan mentalisti nähdäkseen, että kyberturvallisuuden osaamiselle tulee olemaan kova kysyntä lähivuosina http://www.tietoviikko.fi/cio/vuosi+2013+on+kyberturvallisuuden+vuosi/a864837. Suomessa on asiantuntemusta ja kansallinen strategiakin on valmistumassa. Olemme luopuneet rauhanturvan suurvallan asemasta. Miksei ryhtyä kyberturvallisuuden edelläkävijäksi? Kaupallinen potentiaali on huomattava.
Paljon mainostettu Team Finland -konsepti on paimentamassa erillisiä valtion toimijoita tiiviimpään rintamaan Suomen viennin tehostamiseksi. Tätä tarvitaan, ja ehkä seuraavaksi rakenteellisia uudistuksia. Alkutöikseen Team Finland -ohjausryhmä voisi myös laatia strategian alihyödynnetyn suomalaisosaamisen tuotteistamiseksi ja kansainväliseksi markkinoimiseksi. Näitäkin vienti- ja veromarkkoja tarvitaan.
Suomalaisen tutkimuksen, kulttuurin monistettavissa ja kaupallistetttavissa oleva selkeä, patentoitu ja useita laatupalkintoja saanut tuote on LuontoPortti: http://www.naturegate.net Kun sellainen luodaan jollekin aluelle, niin ihmiset oppivat tunnistamaan oman alueensa lajeja ja elinympäristöjä sekä niiden muutoksia mahdollismman hyvin ja nopeasti. He oppivat suojelemaan ja kestävästi käyttämään oman luonnon biodiversitetttiään. Tämä on kestävän kehityksen perustava edellytys kullekin kansakunnalle ja koko ihmiskunnalle.
Kyberturvallisuuden saralla Suomi on edellakavijoiden joukossa hyvin kapeilla sektoreilla. Taytyy muistaa etta esim. F-Secure nojaa vahvasti ulkomaiseen osaamiseen tarkeimmilta osin, samoin Nokia. Varsinaisessa kyberturvallisuudessa puolestaan suomalaiset ovat hiukan kuin tynnyrissa kasvaneita, sen verran suojeltuja etta kun maailmaa ei nahda kuten se on, niin vaikea silta pohjalta on sitten erityista tietoturvaosaamistakaan sitten omata. Kaytannossa tietoturvaosaaminen ja oppi tulee Suomeen ulkomailta ja puolustusvoimien osaaminen sitten taas ei oikein ole vientituote.