Komennukseni Indonesiassa päättyy, ja siirryn New Yorkiin, Suomen YK-edustustoon. Aika Indonesiassa on ollut antoisa. Se on mahdollistanut tutustumisen toisenlaiseen kulttuuriin. Moni arkinen asia Indonesiassa tehdään toisin kuin kotona. Alussa erilaiset toimintatavat ärsyttivät, mutta pikku hiljaa asioiden tilaan turtui. Tähän kai se perustuu se diplomaattien siirtymävelvollisuus.

1. Lentokentällä ihmiset pakkautuvat  kärryineen ja PERHEINEEN kiinni matkatavarahihnan kylkeen odottamaan laukkujaan. Suomalainen jää keltaisen viivan taakse puhisemaan.

2. Hissiin astutaan välittömästi sen ovien avautuessa. Ei ole tarvetta odottaa, että hissin matkustajat ensin poistuisivat. Naisilla ei ole etuoikeutta kumpaankaan suuntaan. Suomalainen häkeltyy.

3.  Hissistä poistumisen jälkeen  hidastellaan ryhmässä ja leveästi. Verkkainen eteneminen, jopa laahustaminen, on yleinen tapa. Mieluiten samanaikaisesti kännykkää räpeltäen ja iloisesti jutellen. Suomalainen steppaa motissa ryhmän takana.

4. Yksin Jakarta tuottaa 6 000 tonnia jätettä päivässä. Merkittävä osa jätteistä päätyy kaduille, kanaviin tai luontoon. Merivirrat huuhtovat jätteet Balin rannoille ja Bunakenin korallivesiin. Hälläväliä-asenne panee suomalaisen miettelijääksi.

5. Arjen lupaukset sitoutumisista tai suorituksista ovat – no, suhteellisia. Istuvan illallisen päävieras saattaa jättää saapumatta tai ilmaantua kaksi tuntia myöhässä. Suomalainen isäntä rakentaa hiki hatussa varasuunnitelmia, kunnes huomaa, että asiantila ei juurikaan ketään häiritse.

6. Ruoka on pyhä. Indonesialainen elää ruoasta ja ruoalle. Presidentti Obaman viittaus paikallisiin lihapulliin aiheutti kansallisen hurmoksen. Suomalaiselle ruoka on polttoainetta.

7. Liikenne. Jakartassa autojen keskinopeus on 10 km tunnissa. Huvittaa, kun tutut Vietnamissa tai Pekingissä valittavat ruuhkista, puhumattakaan Tampereen Rantatiestä. Aloittelijoita.

8. Koristepainettu ja yleensä ruskehtavansävyinen batiikkikangas on arkeen sekä juhlaan sopiva yleistekstiili. Batiikki on taidokas, viileä ja sopii paikallisille, mutta länsimaalaisen yllä se vaikuttaa lähinnä hassunkuriselta yritykseltä naamioitua alkuasukkaaksi.

9. Indonesiassa asemastaan tietoinen liike- ja virkamies investoi pienen omaisuuden rannekelloon ja Montblanc-mustekynään. Mitä isompi, sen parempi.

10. Katse eteenpäin! Kun Suomessa yleisönosastot ja tutkijaseminaarit ruotivat sivukaupalla sadan vuoden takaista sisällissotaa, niin Indonesiassa muutaman vuoden takaiset ihmisoikeusloukkaukset eivät juurikaan hetkauta. Tämä tietysti pätee monessa muussakin Aasian maassa.

11. Indonesiassa ammatikseen suhdeverkostoa rakentavan kannattaa opetella golfin ja karaoken perustaidot. Näin se vain on. Suck it up.

12. Indonesia on kaunis, ystävällinen ja kulttuuriltaan rikas maa. Ongelmat sisältävät yleensä myös mahdollisuuksia. Pienten yksityiskohtien ei pidä antaa häiritä, vaan kannattaa nauttia erilaisuudesta.  Samalla palautuvat mieleen kotimaan hyvät puolet.