Miten ensimmäisen maailmansodan päättyminen liittyy ulkoasiainministeriön kansalaispalveluihin?

Vastaus on syytä aloittaa historian kertauksella. Sadassa vuodessa maailma on toisaalta huomattavasti kehittynyt, toisaalta palannut entiselleen. Juuri päättynyt marraskuun ensimmäinen puolisko on täynnä merkitystä omaavia ja asiaa valaisevia vuosipäiviä. Tämän kirjoituksen kannalta olennaisia ovat päivät, joina Euroopassa muistettiin

• ensimmäisen maailmansodan päättymistä 11.11.1918, jonka seurauksena mm. kolme imperiumia pirstaloituivat pieniksi, omat rajat omaaviksi kansallisvaltioiksi
• lokakuun vallankumousta 7.11.1917 – Suomi sai mahdollisuuden julistautua itsenäiseksi ja pystyttää raja Suomen ja itänaapurin välille ja
• Berliinin muurin murtumista 9.11.1989 – Euroopan kahtiajaon päättymisen mutta myös monella tapaa avautumisen ja vapaan liikkumisen symboli.

Kaikilla näillä tapahtumilla on vaikutuksensa myös tähän päivään. Nyt kehitys suuntaan, jossa rajat estävät ihmisten vapaata liikkuvuutta mahdollisimman vähän, on mahdollinen – ja menossa. Ihmisten välinen kanssakäyminen, parhaassa tapauksessa toisten ymmärtäminen, voi lisääntyä.

Muutos on Suomen osalta ollut vaiheittaista ja se liittyy maamme sodanjälkeiseen historiaan. Sopimustasolla Pohjoismaisen passiunionin (matkustuksen ilman passia) rinnalle on tullut Schengen-sopimus. Kansalaisten tasolla matkailu on yhä yksilöllisempää, pakettimatkailun korvaavat seikkailumatkat ja eläkeläisten pitkäaikainen oleskelu ulkomailla.

Itärajalla matkailijavirrat ovat kääntyneet:  suomalaisten Leningradiin suunnanneen vodkaturismin on korvannut venäläisten suuresti lisääntynyt matkustus Suomeen. Yhä useammat suomalaiset ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa, eivätkä perheoikeudelliset tehtävät ole vähenemään päin. Maailman muutokset eivät myöskään mitenkään vähennä laittoman maahantulon estämisen merkitystä.

* * * *

Ulkoministeriön ja sen alaisten suurlähetystöjen tehtäviin ovat aina kuuluneet kaksi tavallisia kansalaisia koskevaa asiaa: suomalaisten hädänalaisten avustaminen ulkomailla ja ulkomaan kansalaisten maahantuloon oikeuttavien lupien antaminen ulkomailla.

Näiden palveluiden tarve on vuosien varrella vaihdellut.  2010-luvulla kysyntä ei ole pienenemään päin, mutta resurssitilanne on aiempaa kireämpi. Miten ja millä keinoin UM aikoo vastata haasteeseen – sitä tulemme valaisemaan blogin myöhemmissä postauksissa!