Kairolaista arkea, seikkailuja ja tv-tähteyttä korkeakouluharjoittelussa

Mieleeni on painunut ikuisesti näky, joka aukeaa lentokoneen lähestyessä Kairoa. Ikkunasta näkyy satoja hiekanvärisiä taloja aavikolla. Vihreää ei näy missään. Lämpömittari näyttää +40 astetta. Mietin kauhunsekavissa tunnelmissa, että mihin olen oikein menossa.

Tiedän kokemuksesta että korkeakouluharjoittelupaikan hakeminen on henkisesti raskas prosessi. Yliopistojen harjoittelutukijärjestelmät sekä työnantajien torjuntakirjeet nostattavat stressitasoa ja saattavat aiheuttaa jollain jopa masennusta. Olen opintojeni aikana lähettänyt yhteensä lähes viisikymmentä harjoitteluhakemusta, joista olen saanut vastaukseksi useita haastattelupyyntöjä, kourallisen työtarjouksia ja lukemattoman määrän pakkeja.

Kairon-suurlähetystöllä ei ollut oikeastaan edes käynnissä olevaa harjoitteluhakua lähestyessäni heitä. Tiedustelin sähköpostilla, onko edustusto aikeissa palkata harjoittelijoita lähitulevaisuudessa ja minulle vastattiin kieltävästi. Lannistumisesta huolimatta kirjoitin motivaatiokirjeen ja lähetin sen heille vastaukseksi ansioluetteloni kera. Pyysin suurlähetystöä ottamaan minuun yhteyttä mikäli tilanne muuttuu. Suureksi hämmästyksekseni sainkin sähköpostia muutaman kuukauden päästä ja sovimme harjoittelun ajankohdasta.

Khan el Khalilin bazaari. Kuva: Krista Heinonen

Monipuolisia tehtäviä ja tiivistä yhteishenkeä

Ulkoministeriön harjoittelijana saat paljon vastuuta ja pääset tekemään osittain samoja töitä kuin virkamiehet. Voin sanoa tämän varmuudella, sillä olen Kairoa ennen työskennellyt myös Suomen Haagin-suurlähetystössä Hollannissa sekä Ulkoministeriön poliittisella osastolla Helsingissä. Olen Kairon-harjoitteluni aikana raportoinut muun muassa Egyptin ihmisoikeustilanteesta, osallistunut erilaisiin seminaareihin ja kokouksiin suurlähetystön puolesta sekä avustanut virkamiehiä muissa työtehtävissä kuten tapahtumien järjestämisessä.

Erityisesti harjoittelun alkupuolella tein mielelläni pitkiäkin työpäiviä ja vietin monia iltoja yksin kotona, sillä minulla ei ollut vielä minkäänlaista sosiaalista verkostoa suurlähetystön ulkopuolella. ”Hardship”-maissa diplomaattien piirit ovat kuitenkin Eurooppaan verrattuna tiiviimmät ja siinä missä Haagissa sain työskennellä erilaisten kutsujen eteen, Kairossa minut on otettu mukaan useampiin tapahtumiin. Vaikka olenkin saanut paljon kontakteja vastaanotoilta, parhaat kaverini ovat löytyneet kuitenkin suurlähetystön sisältä, jossa lähes puolet henkilökunnasta on nuoria naisia.

Kuningattaren syntymäpäivävastaanotto Iso-Britannian suurlähetystöllä. Kuvassa Suomen suurlähetystön PYM-koordinaattori Lotta Malmirinta sekä suomalais-egyptiläinen Soraya Bahgat. Kuva: Iso-Britannian suurlähetystö

Toimiva palvelukulttuuri on kairolaista arkea

Arki Kairossa on tuntunut samalta kuin missä tahansa muualla. Vaaleahiuksisena olen kokenut huutelua kadulla, mutta en ole kertaakaan kokenut oloani uhatuksi. Kuljen kävellen töihin olkapäät ja polvet peittävissä vaatteissa, mutta katukuvassa näkyy kaikenlaista vaatetusta – minishortseista niqabeihin. Ahdisteluongelmasta ollaan erittäin tietoisia Egyptissä ja välillä tuntemattomatkin ovat kohdelleet minua suojelevasti. Olen muun muassa pannut merkille, että suuri osa uber- ja taksikuskeista jää odottamaan että pääsen turvallisesti perille haluamaani määränpäähän.

20 miljoonan asukkaan suurkaupungin muut ikävät puolet kuten kaoottinen liikenne ja ilmansaasteet jäävät lukemattomien upeiden asioiden varjoon. Mainittakoon, että kolmen kuukauden aikana on ollut vain kaksi pilvistä päivää. Vanhana historianopiskelijana olen ollut luonnollisesti myös erittäin innostunut muinaisen Egyptin kulttuuriperinnöstä. Matkustaminen naapurikaupunkeihin on helppoa ja halpaa. Muutaman tunnin matkan päässä on esimerkiksi historiallinen Alexandrian kaupunki Välimeren rannalla. Saman verran matkustaa Punaisenmeren paratiisimaisille hiekkarannoille.

Kännykkäsovelluksilla toimiva palvelukulttuuri on täysin eri tasolla kuin Suomessa. Ruokaa saa tilattua kotiin sadoista eri ravintoloista noin 0,20 euron kuljetusmaksulla. Uber-kuskia olen joutunut odottamaan korkeintaan 9 minuuttia. Tämän lisäksi hintataso on suhteellisen alhainen ja jopa harjoittelijan palkalla on varaa viettää satunnaisesti aikaa rooftop-altailla ja syödä ravintoloissa.

Gizan Sfinksi on yksi Kairon parhaista nähtävyyksistä. Kuva: Tatu Widerholm

Harjoittelijasta TV-tähdeksi

Harjoitteluni ehdoton kohokohta oli tiimin kanssa yhteistyössä järjestetty ”Taste of Finland”-ruokatapahtuma. Palkittu kokki Arto Rastas lennätettiin Suomesta asti valmistamaan ruokaa tapahtumaamme. Oheisohjelmana hänelle oli sovittu myös esiintymiset kahdessa paikallisessa kokkausohjelmassa. Lähdin studiolle mukaan puhtaasti avustamaan Artoa käytännönasioissa.

Muutamien käänteiden kautta kuitenkin myös minulle asetettiin mikrofoni ja laitettiin mukaan livelähetykseen. Sinä aamuna herättyäni en olisi kyllä osannut kuvitella puhuvani arabiaa ja maistelevani suomalaisia ruokia kahdessa egyptiläisessä tv-ohjelmassa. Toisen ohjelman tuottaja ehdotti minulle, että voisin tulla tekemään hänen kanavalleen jotain muutakin jos haluan. Mietin sarkastisesti, että mikäli diplomaatinura ei aukea, niin täytyy varmaan harkita Egyptiin palaamista tv-uran merkeissä.

Panorama Food-kokkausohjelman kulisseissa. Kuvassa suomalainen huippukokki Arto Rastas sekä ohjelman juontaja Sara Abdelsalam. Kuva: Said Sadek
”Mitä tämä jakkunainen tekee keittiössä?”, joku pohti sosiaalisessa mediassa. ”Ei harmainta aavistustakaan”, mietin minä. Kuva: Said Sadek

Unelmien harjoittelupaikka

Kauhistelin naarmuttuneita autoja, ihmispaljoutta sekä vinoja rakennuksia harjoitteluni alkupuolella, mutta nyt huomaan nauttivani Kairon kaaoksesta – kaikki ei ole täällä ihan niin justiinsa ja asiat järjestyvät kyllä aikanaan. Kauhunsekainen tunnelma on hiljalleen vaihtunut kotoisaan ja innostuneeseen tunteeseen törmätessäni jatkuvasti uusiin ihastuttaviin asioihin Kairossa. Minut yllätti täysin muun muassa Belgian residenssin lemmikkikameli. Uskon että kuvailemani ympäristö ei välttämättä sovi kaikille, mutta mikäli omaat vähänkin seikkailuhenkeä, saattaa tämä olla unelmiesi harjoittelupaikka. Sitä se oli ainakin minulle: haluaisin jäädä tähän hallittuun kaaokseen pidemmäksikin aikaa.

Viimeisenä haluan sanoa, että korkeakouluharjoittelun ajoittaminen on taktista peliä. Suurlähetystöharjoittelun jälkeen on hankala päästä kiinnostavampiin töihin opintojen ollessa vielä kesken, mutta toisaalta ei haluaisi myöskään tyytyä vähempään. Harjoittelun ajoitusta kannattaa täten miettiä tarkkaan. Tämän lisäksi neuvon kiinnostuneita hakemaan useaan edustustoon ja/tai yksikköön. Torjuntakirjeen jälkeen on normaalia lannistua hieman, mutta pettymyksen voima tulee kanavoida uusiin hakemuksiin. Loppupeleissä pää- ja sivuainevalinnoillasi ei ole niin paljon merkitystä kuin asenteellasi. Periksiantamattomuus, oma-aloitteisuus ja motivaatio ovat asioita, jotka yhdistävät Ulkoministeriön harjoittelijoita.

Lähden seuraavaksi koettelemaan onneani Washington D.C.:n työmarkkinoille. Haluan kiittää Ulkoministeriötä upeista harjoittelukokemuksistani sekä toivottaa onnea ja sinnikkyyttä kaikille tulevaisuuden korkeakouluharjoittelijoille!

Näkymä Kairo-tornista. Kuva: Krista Heinonen

Leave a Reply