Haitallisten sukupuolinormien purkaminen on väkivallan vastaisen työn keskiössä

Sukupuolittunut väkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus, jolla on laajat vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Ulkoministeriössä sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen on yksi tasa-arvoa edistävän työn keskeisimpiä teemoja. Erityisen tärkeää on puuttua sukupuolittuneen väkivallan juurisyihin eli syrjiviin rakenteisiin ja haitallisiin normeihin.

Sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen on yksi tasa-arvoa edistävän työn keskeisimpiä teemoja. Kuva: Pixabay

Pohjoisamerikkalainen kirjailija Rebecca Solnit on sanonut, että sukupuolittunut väkivalta on rakenteellinen tapa vaientaa ja hiljentää etenkin naisia ja tyttöjä, panna etusijalle jonkun oikeus kontrolloida toista ja sivuuttaa toisen oikeus olla olemassa. Nigerialainen Chimamanda Ngozi Adichie on vuorostaan painottanut, että väkivalta tai sen uhka ovat läsnä naisen koko elämänkaaressa. Nämä pohdinnat kertovat sukupuolittuneen väkivallan rakenteista, jotka ovat läsnä eri puolilla maailmaa.

Sukupuolittunut väkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus, jolla on laajat vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Väkivalta vaikuttaa negatiivisesti henkilön kaikkiin elämänalueisiin – mielenterveyteen, itsetuntoon, koulunkäyntiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Myös yhteys sukupuolittuneen väkivallan ja naisten työelämään osallistumisen välillä on tutkimusten mukaan selkeä: väkivaltaa kokeneilla naisilla on enemmän hajatöitä, matalampi urakehitys, suurempi työn jättämisen riski ja jopa 60 % alemmat palkat kuin muilla naisilla.

Sukupuolittuneella väkivallalla on myös merkittäviä vaikutuksia henkilön lähipiiriin, kuten lapsiin, ja laajemmin koko yhteiskuntaan. Kotiväkivallan silminnäkijöiksi tai uhreiksi joutuneilla lapsilla on muihin lapsiin verrattuna useammin pitkäaikaisia fyysisiä ja mielenterveysongelmia. Euroopan Unionissa inhimillisen kärsimyksen ja terveysvaikutusten lisäksi sukupuolittuneen väkivallan taloudellisiksi kustannuksiksi arvioidaan 228 miljardia euroa vuodessa.

Naisen oikeus elää ilman väkivaltaa on kirjattu YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän vastaiseen yleissopimukseen (CEDAW) ja sopimuksen toimeenpanoa seuraavan komitean yleisiin suosituksiin, sekä vuoden 1993 naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen julistukseen. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) on Euroopan tasolla keskeinen sopimus.

Kansainvälisestä viitekehyksestä huolimatta globaalisti joka kolmas nainen kokee fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana – Suomessa jopa 47 prosenttia. Usein tekijänä on puoliso tai toinen naiselle läheinen ihminen. Moniperustaista syrjintää kokevilla, kuten vammaisilla naisilla ja tytöillä, on muita suurempi riski joutua väkivallan uhriksi.

 

Mitä Suomi tekee?

Suomen työ keskittyy kansainvälisen normiston ylläpitämiseen, toimeenpanoon ja edistämiseen. Kun monet maat ja tahot haastavat kansainvälistä sopimuspohjaista järjestelmää ja tasa-arvoa, korostuu tämän työn tärkeys.

Erityisen tärkeää on puuttua sukupuolittuneen väkivallan juurisyihin eli syrjiviin rakenteisiin ja haitallisiin normeihin. Miesten ja poikien saaminen mukaan haitallisten maskuliinisten normien purkamiseen on keskeinen osa väkivallan vastaista työtä. Näistä normeista kärsivät kaikki, myös miehet ja pojat. Suomi ajaa juurisyihin puuttumista vahvasti myös EU-tasolla.

Ulkoministeriössä sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen on yksi tasa-arvoa edistävän työn keskeisimpiä teemoja. Suomi on mm. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin suurin rahoittaja, ja tukee monien kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä väkivallan kitkemiseksi sekä tukipalvelujen tarjoamiseksi.

Koronapandemian myötä sukupuolittunut väkivalta on lisääntynyt. Puhutaan jopa globaalista sukupuolittuneen väkivallan varjopandemiasta. Myös verkossa tapahtuva väkivalta on kasvanut huolestuttavasti. On selvää, että sukupuolittunut verkkoväkivalta on yhtä vahingollista ja tuomittavaa kuin muut väkivallan muodot. Verkkoväkivallan ehkäiseminen ja lopettaminen onkin yksi Suomen keskeisimmistä tavoitteista viisivuotisessa kansainvälisessä tasa-arvokampanja Generation Equalityssä, jossa Suomi on yksi teknologia ja innovaatiot tasa-arvon puolesta toimintakoalition rinnakkaisjohtajista.

Vallitsevassa maailmantilanteessa tarvitaan yhä määrätietoisempaa työtä tasa-arvon edistämiseksi ja väkivallan kitkemiseksi. Tarvitaan vahvempia kumppanuuksia ja yhteistyötä. YK:n ihmisoikeusneuvosto on keskeinen foorumi tässä työssä. Neuvoston jäsenenä vuosina 2022–2024 Suomi toimii sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi sekä sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan.

Tänään vietetään kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää. Tänään myös päättyy maailmanlaajuinen, 16 päivän kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Työ sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi tulee jatkua yhtä määrätietoisesti ja näkyvästi myös kampanjan jälkeen. Maailma ei ehkä ole koskaan valmis, mutta askel askeleelta me pystymme kitkemään sukupuolittunutta väkivaltaa ja purkamaan siihen liittyviä haitallisia normeja.

Tämän blogin ovat kirjoittaneet kehityspoliittisen osaston toimialapolitiikan yksikön tasa-arvoneuvonantajat Krista Orama ja Katja Tiilikainen.