Kansalaisyhteiskunta on osa ilmastokriisin ratkaisua

Helleputki jatkui ties monettako viikkoa ja etätyöpäivät kuluivat tuulettimen huristessa vieressä. Kokouksissa ja kahvihetkillä vertailtiin työpisteiden lämpötiloja ja jaettiin parhaita viilentymisvinkkejä. Ilmastonmuutos tuntuu jo suomalaistenkin arjessa ja tänä kesänä siltä on ollut erityisen vaikea sulkea silmiään. Viimeisen silauksen hellepiinalle antoi hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti. Sen mukaan vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden todennäköisyys on kasvanut, ja meriä sekä mannerjäätiköitä koskevat muutokset ovat peruuttamattomia.

Nainen pumppaa käsikaivolla vettä keltaiseen isoon kanisteriin. Nuori tyttö kantaa selässää kanisteria. Yksi nainen seisoo kuvan reunassa.
Ilmastonmuutos uhkaa jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Kuva on otettu Bahir Darin lähistöllä Etiopiassa vuonna 2015. Kuva: Kirsi Pere / UM

Ilmastokriisi on saanut myös kansalaisyhteiskunnan aktivoitumaan Suomessa ja maailmalla. Fridays for Future -mielenosoitukset keräävät tuhatpäisiä nuorisjoukkoja ympäri maailmaa osoittamaan mieltään riittämättömiä ilmastotoimia kohtaan.

Helsingin kaduilla Elokapina valtasi Mannerheimintien herättäen keskustelua niin ilmastonmuutoksesta kuin mielenosoittamisen keinoista. Julkisuudessa on ehdotettu jopa mielenosoitusten rajoittamista tiukemmilla laeilla.

Ajatus kansalaisyhteiskunnan tilan rajaamisesta kuulostaa Suomen kaltaisessa vahvassa demokratiassa kuitenkin vieraalta. Globaalisti kansalaisyhteiskunnan tila on viime vuosina kaventunut, ja koronapandemia on kiihdyttänyt huolestuttavaa kehitystä entisestään.

Pandemiaa on useissa valtioissa käytetty tekosyynä vallan keskittämiselle ja perusoikeuksien suhteettomalle rajoittamiselle. Esimerkiksi sanan- ja kokoontumisvapautta on rajoitettu, ja pelkona on, että rajoituksista tulee monissa maissa uusi normaali pandemian jälkeenkin.

Suomi tukee kansalaisyhteiskuntakehitystä ympäri maailmaa

Korkeakouluharjoittelu ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikössä opetti paljon Suomen työstä kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi.

Kansalaisyhteiskuntien vahvistaminen on Suomen kehityspoliittinen tavoite sekä keino edistää Suomen muita tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista.

Kansalaisyhteiskunnan kautta saavutetaan niitä ryhmiä, joihin ilmastonmuutos eniten vaikuttaa. Vapaassa kansalaisyhteiskunnassa eri väestöryhmät pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan ilmastotoimiin sekä omaan tulevaisuuteensa ja elinympäristöönsä.

Tämän eteen Suomen tukemat kansalaisjärjestöt tekevät kehittyvissä maissa töitä. Yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa ne vahvistavat kansalaisyhteiskuntien valmiuksia vaikuttaa ja tuoda eri väestöryhmien ääntä esiin ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa.

Järjestöt puolustavat alkuperäiskansojen oikeuksia

Ilmastonmuutos on ihmisoikeuskysymys ja koettelee jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia. Muiden muassa globaalin etelän maiden tytöt ja naiset, vammaiset henkilöt, alkuperäiskansat sekä pakolaiset ovat haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt tekevät työtä näiden ryhmien kanssa edistääkseen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Järjestöt edistävät esimerkiksi alkuperäiskansojen kanssa heidän oikeuksiaan ja ympäristönsuojelua ja nostavat esiin ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia vammaisten henkilöiden elämään.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on myös turvallisuuspolitiikkaa, sillä ilmastokriisi on monen nykykonfliktin taustalla.

Ilmastonmuutos lisää eriarvoisuutta, jännitteitä ja luonnonkatastrofeja, jotka voivat etenkin hauraissa valtioissa heikentää kansalaisyhteiskunnan tilaa ja lisätä konfliktien riskiä. Ne järjestöt, joiden työssä kehitysyhteistyö, rauhantyö ja humanitaarinen apu yhdistyvät, huomioivat tämän työssään.

Suomen tukemat kansalaisjärjestöt pyrkivät muun muassa vahvistamaan konflikteille alttiiden yhteiskuntien kykyä käsitellä ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita sekä tukevat rauhanvälitystä ja vuoropuhelua.

Täysin vapaa kansalaisyhteiskunta on harvojen etuoikeus

YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030) korostuu ajatus siitä, että tavoitteet koskevat jokaista valtiota. Suomen vahvistaessa kansalaisyhteiskuntia osana kehityspolitiikkaansa on tärkeää muistaa, että haasteita löytyy myös kotimaasta.

Amnesty Internationalin Suomen osaston tuoreessa kyselyssä paljastui, että suomalaiset tuntevat heikosti mielenosoituksiin liittyvät oikeutensa. Vain 16 prosenttia vastaajista tiesi, ettei mielenosoitukseen tarvita poliisin lupaa ja jopa 67 prosenttia  vastaajista oli sitä mieltä, että poliisin tulee aina estää mielenosoituksista johtuvat häiriöt liikenteelle, tarvittaessa voimakeinoja käyttäen.

CIVICUS-järjestön kansalaisyhteiskunnan tilaa mittaavan indeksin mukaan vain 3,4 prosenttia maailman väestöstä asuu maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on täysin vapaa.

Suomessa voimme olla tyytyväisiä siihen, että kuulumme tuohon harvinaiseen joukkoon ja varmistaa, että näin on jatkossakin.

Ulkoministeriön tuella kansalaisjärjestöt myös edistävät kestävän kehityksen tietoja ja taitoja kotimaassa. Tämä liittää osaltaan Suomea yhteen muun maailman kanssa kestävän kehityksen puitteissa ja vahvistaa globaalia kumppanuutta.

Avointa ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa on tuettava, jotta turvataan kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ilmastokriisin ratkaisussa ja etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeudet. Tätä työtä tekeviä järjestöjä on kansalaisyhteiskunnan tilan kavetessa tuettava entistäkin vahvemmin.

Jos Suomen hellekesä jostain muistuttaa, niin siitä, että viimeistään nyt on aika toimia.