Korkea energiankulutus voi tehdä meistä jopa onnettomampia. Tarvitsemme ajattelumallin muutosta, niin Suomessa kuin Afrikassakin. Sitä kutsutaan energiatransitioksi.

Maailman onnellisimpana kansana juuri suomalaisilla on hyvä käsitys siitä, millaista elämä on ilman moderneja energiapalveluja. Ei ruutuaikaa, soittolistoja, valaistusta tai keittiölaitteita. Iltaisin valoa ainoastaan kynttilöillä, makkaraa nuotiolla ja liikkuminen jalkapatikalla. Korvissa soi ruislinnun laulu, tähkäpäitä valaisee vain täysikuu.

Monet suomalaiset altistuvat urbaanin toimistotyön vastapainoksi mielellään sähköttömään askeesiin kesämökeillään, mutta vain viikonlopun ajaksi. Maailmassa kuitenkin elää miljardi ihmistä sähköverkkojen ulkopuolella, ja heille nykyaikaisten energiaratkaisujen puute on todellinen haaste.

Miten hoidetaan sairaita, opiskellaan tai työskennellään, jos puolet vuorokaudesta ollaan säkkipimeässä? Onko illalla turvallista liikkua ulkosalla? Miten valmistetaan ruokaa tai käsitellään likainen kaivovesi juomakelpoiseksi?

Miten ravinto ja lääkkeet säilyvät ilman jääkaappia? Mistä saadaan toimeentulo ilman kommunikointi- tai kuljetusyhteyksiä?

Vapaapainia Guyanan sademetsissä

YK:n kestävän kehityksen tavoite SDG7 edistää modernien energiapalvelujen saatavuutta, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkutta. Alan kehitys onkin ollut huimaa: varsinkin talokohtaiset aurinkosähköjärjestelmät ovat osoittautuneet erinomaisen kustannustehokkaaksi ratkaisuksi mahdollistamaan sähkövalaistus ja mobiililaitteiden lataaminen sähköverkon ulkopuolella.

Massatuotannon myötä laitteiden hinnat ovat romahtaneet, ja teollisen mittaluokan aurinko- ja tuulisähkö on jo halvempaa kuin fossiilisiin polttoaineisiin perustuva perinteinen sähköntuotanto.

Sähkön saapuminen syrjäseutujen pikkukyliin ei kuitenkaan ole automaattinen tie hyvinvointiin.

Ensimmäinen kokemukseni sähköistetystä kylästä Guyanan sademetsissä oli pettymys: päivällä kyläläiset olivat kokoontuneet television ääreen katsomaan amerikkalaista vapaapainia, illalla saatiin kylmää olutta juotavaksi ja kaiuttimet huudattivat rämisevää musiikkia.

Pahimmillaan sähkö voi jopa lisätä eriarvoisuutta ja naisten taakkaa, kun työpäivä pitenee yömyöhään. Energiapalvelut onkin huolellisesti suunniteltava osaksi terveydenhuoltoa, elinkeinoja ja koulutusta.

Kohtuus on avain hyvinvointiin

Suomessa energiapulasta ei voi puhua. Kulutuksemme on jo maailmanlaajuisesti hyvin korkeaa, mutta teollisuus on alati vaatimassa lisää halpaa sähköä turvaamaan suomalaisten elintaso. Energiaintensiivisen paperi- ja terästeollisuuden lisäksi valtavan energiankulutuksemme syyksi ilmoitetaan kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet.

Perimmäinen syy voi kuitenkin olla mukavuudenhalu. Kylmyyttä vastaan voidaan suojautua hyvällä eristyksellä, mutta energiankulutus pysyy korkeana kun elämme väljästi ja vaadimme talvella neljä astetta korkeampia sisälämpötiloja kuin esimerkiksi skotit.

Liikennettä ylläpidetään kuljettamalla pyykkejä Tallinnaan pestäväksi, kaloja Aasiaan perattavaksi, tai oluttölkkejä suomalaispanimoista Itämeren risteilylaivoihin myytäväksi verovapaasti takaisin suomalaiskuluttajille.

Kaupunkilaiset autoilevat viikonlopuksi mökille maaseudun rauhaan ja tulevat samalla aiheuttaneeksi sitä liikennemelua, jota itse lähtevät pakoon. Neljännes Suomen sähköstä kuluu paperitehtaissa, erityisesti aikakauslehtipaperin valmistuksessa. Suurin osa tästä tuotannosta käytetään mainoksiin, joilla luodaan tarpeetonta kysyntää merkkivaatteille, meikeille, kaupunkimaastureille ja muille turhakkeille.

Korkeasta energiankulutuksesta voikin tulla itseään voimistava kierre, joka ei lisää hyvinvointia vaan saattaa jopa tehdä meistä onnettomampia. Tarvitaan ajatusmallin muutos, jota myös energiatransitioksi kutsutaan.

Kuten ruoassa ja lääkkeissä, myös energian kulutuksessa kohtuus on avain hyvinvointiin. Tämä koskee ennen kaikkea vauraimpia maita, mutta enenevässä määrin myös globaalia etelää. Vaikka Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa moderneille energiapalveluille on vielä voimakas tarve, tulisi jo nyt pyrkiä varmistamaan että energian, ja sitä kautta myös luonnonvarojen kulutus pysyy kestävällä tasolla.