Kehitysyhteistyö on vuosikymmenien aikana muuttunut niin kansallisesti kuin globaalisti. Elokuussa eläköitynyt Juhani Toivonen avaa kehitysyhteistyön muutosta: paikallinen omistajuus ja ilmastonmuutos ovat nousseet merkittävään rooliin.
Alun perin Toivonen tuli ulkoministeriöön töihin Kehitys-lehden toimitussihteerin sijaisuutta hoitamaan vuonna 1980. Vuosina 1981–2011 Toivonen vietti yhteensä 16 vuotta Afrikassa ulkoministeriön palveluksessa, muun muassa Sambiassa ja Mosambikissa. Vuodet 2007–2011 hän toimi suurlähettiläänä Tansaniassa, ennen kuin asettui Helsinkiin itäosastolle.
Unohtumattomia hetkiä Afrikassa
Uransa mieleen painuvimmat hetket Toivonen koki Namibiassa vuosina 1991–1995.
”Kehitysyhteistyövaroja leikattiin Suomessa silloin miltei hallitsemattomasti. Siitä huolimatta päätimme viedä läpi Engelan terveydenhuoltohankkeen Angolan rajalla suunnitelmien mukaisesti. Kohokohtia olivat Martti ja Eeva Ahtisaaren kaksi vierailua: ensin sairaalan peruskiven muuraustilaisuudessa 1992 ja sitten 1995 sairaalan vihkiäisissä. Ensimmäisen vierailun yhteydessä presidentti Nujoma nimitti Ahtisaaret Namibian kunniakansalaisiksi erään vaatimattoman terveyskeskuksen pihalla”, kertoo Toivonen.
Uralle mahtui onnistumisten lisäksi myös epäonnea.
”Sambiassa työstettiin neljä vuotta sahahanketta. Saha saatiin ihan palvelukseni lopussa toimintaan mittavien haasteiden jälkeen. Helsinkiin palauttani ensimmäinen uutinen Sambiasta oli tieto siitä, että saha on palanut maan tasalle”, Toivonen muistelee.
Ilmastonmuutos on tullut merkittäväksi osaksi kehitysyhteistyötä
Kehitysyhteistyön painotukset eivät ole muuttuneet vain Suomen hallinnossa, vaan myös globaalisti useampaankin kertaan Toivosen uran varrella.
”Keskeinen trendi on ollut vastuun ja vallan siirtyminen avun antajalta kumppanimaalle. Koulutuksen lisääntyessä on menty luonnollisesti kohti paikallisten toimijuuden korostamista. Keskeisenä tekijänä on luottamus”, sanoo Toivonen.
Kehitysyhteistyö ja ilmastonmuutoksen vastainen toiminta ovat kietoutuneet toisiinsa erottamattomasti. 80-luvulla kehitysyhteistyö ja ympäristökysymykset olivat nousussa, ja tästä on merkkinä esimerkiksi ympäristöministeriön perustaminen vuonna 1983.
”Tansaniassa kiisteltiin 80-luvulla siitä, johtuuko Kilimanjaron lumihuipun surkastuminen ilmaston lämpenemisestä vai siitä, että vuoren ympäristössä metsäpeite on vähentynyt eikä kuivemmassa ilmastossa enää sada tarpeeksi. Olen tuota huippua katsellut yli 30 vuotta ja vuori on hyvää vauhtia kadottamassa majesteettisen valkoisen huippunsa.”
Samaan aikaan Tansanian metsät katoavat nopeasti. Puuhiili on tärkein talouksien energialähde. Laittomat hakkuut pilaavat arvokkaimpia metsiä ja mikroilmasto heikkenee edelleen.
”Teimme Kehitys-lehden ympäristönumeron vuonna 1980. Sattumalta sen kannessa on satelliittikuva Kilimanjarosta ja tekstissä esitetty huoli kasvipeitteen vähenemisestä. Nyt 40 vuotta myöhemmin ongelma on koko maailman tiedossa ja ilmastomuutos voidaan ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon yhteistyökohteita suunniteltaessa. Onneksi ilmastomuutoksen merkitys on nykyään niin hyvin tajuttu, että toimenpiteistä sen haittojen estämiseksi on helppo sopia.”
Tansaniasta Tadžikistaniin
Afrikan vuosien jälkeen Toivonen työskenteli itäosastolla erityisesti Keski-Aasian kehityshankkeiden parissa.
”Neuvostoliiton jäänteenä maissa oli valmiit instituutiot. Ne kuitenkin toimivat kuin siilot, eivätkä olleet tekemisissä ympäröivän maailman kanssa. Tähän on saatu selkeää parannusta, ja esimerkiksi Kirgisia ja Tadžikistan ottavat ilmastonmuutoksen hyvin vakavasti. Vuoristokansat tietävät, että vuoristojen jäätiköt ovat kohtalonkysymyksiä heidän selviytymiselleen”, sanoo Toivonen.
Erityisenä onnistumisena urallaan Toivonen mainitsee ilmastonmuutoksen huomioimisen osana kaikkia Kirgisian ja Tadžikistanin yhteistyöhankkeita.
”Geologian tutkimuskeskuksen, ilmatieteen laitoksen ja SYKE:n paikallisten vastinpariensa kanssa toteuttama yhteistyö lisäsi merkittävästi kummankin maan valmiuksia ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten torjunnassa. Ennen kaikkea se lisäsi Kirgisian ja Tadžikistanin viranomaisten ymmärrystä keskinäisen yhteistyön tärkeydestä.”
Onnistumiseen ei vaadittu suurta rahallista panostusta. Toivosen mukaan niin savannien norsut kuin kehitysyhteistyön ns. valkoiset elefantit ovat vähentyneet selvästi. Rahankäyttö on tehostunut ja kehityssuunnitelmat ovat nykyään realistisempia verrattuna esimerkiksi 80- ja 90-lukujen kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyöhön kohdistuneet leikkaukset aiheuttavat toki myös huolta.
”Minua huolettaa se, että kehitysyhteistyö ei tarjoa enää merkittävässä määrin työpaikkoja asiasta kiinnostuneille nuorille. Olemme jostain syystä tässä paljon tanskalaisia ja ruotsalaisia yrityksiä huonommassa asemassa. Viime hallituskauden kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön kohdistuneet leikkaukset eivät ainakaan ole vahvistaneet resurssipohjaa. Kansainvälisissä järjestöissäkin on kovin rajallinen määrä suomalaisia asiantuntijoita.”
Suomalaiset pystyvät vaikuttamaan myös tulevaisuudessa
Toivosen mukaan suomalaiset helposti vähättelevät omia saavutuksiaan.
”Seurattuani läheltä kehitysyhteistyötä yli 39 vuotta voin todeta, että tekemämme kehitysyhteistyö kestää vertailun minkä tahansa maan vastaavan kanssa”, Toivonen sanoo.
”Kehitysyhteistyön kautta miljoonat ihmiset ovat saaneet paremmat mahdollisuudet tyydyttää perustarpeensa ja kymmenet tuhannet ovat löytäneet työpaikan ja toimeentulon. Ehkä tärkeintä on kuitenkin henkinen muutos: kehitysmaiden hallintoviranomaisten toiminta on muuttunut avoimemmaksi ja virkamiehet ovat siirtyneet palvelemaan kansalaisten tarpeita.”
Ennen siirtymistään itäosastolle Toivonen ajatteli saavansa ainakin Namibian asiat kuntoon. Työsarkaa jäi kuitenkin vielä tulevaisuuden tekijöille, joilta Toivonen peräänkuuluttaa ennakkoluulottomuutta ja malttia.
”Kehitys on hidas prosessi eikä sitä voi hosumalla nopeuttaa.”
Ulkoministeriön kollegat toivottavat Juhanille mukavia, ansaittuja eläkepäiviä. Itäosastolle Juhani toi mukanaan seitsemäksi vuodeksi mittavan osaamisensa, jonka pohjalta kehityshankkeet nivottiin osaksi osaston ulkopoliittista työtä.