Jotkut ovat väittäneet, ehkä osuvasti, että ympäristösopimusneuvotteluissa EU neuvottelee enemmän keskenään kuin muiden maiden kanssa.

YK:n ympäristösopimusneuvotteluissa EU puhuu yhdellä suulla. Käytännössä tämä merkitsee melkoista valmisteluruljanssia EU:n puheenjohtajamaan johdolla, jotta eri maiden kannat saadaan hitsattua yhteen.

Pitää myös olla etukäteen varautunut kokouksen asialistan taakse kätkeytyneiden yllättävienkin aiheiden esille tuloon.

YK:n Aavikoitumissopimus on erityisesti kuivuudesta kärsivien maiden sopimus. Näitä valtioita on eniten Afrikassa, joten sopimuksen vastuuministeriö Suomessa on ulkoministeriö – ei ympäristöministeriö, kuten muissa YK:n ympäristösopimuksissa. Päävastuun UM:ssä kantaa kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan yksikkö.

Isäntämaa Intia ilmoitti vasta loppukeväästä syyskuun alun olevan lopullisen ajankohdan. Tämä toi pientä vipinää Suomen toimiin heti puheenjohtajuuden alkaessa heinäkuussa.

Neuvottelukannat ja EU-puheet oli valmisteltu EU:n normaalissa menettelyssä. Korkean tason puheita vielä hiottiin niiden pitäjien, EU:n avajaispuheen esittäneen asiainhoitaja Erik af Hällströmin New Delhin suurlähetystöstä ja korkean tason osuuden puhujan, delegaation johtajan, alivaltiosihteeri Elina Kalkun saapuessa kokouspaikalle.

Neuvotteluruljanssi on kokonaisvaltaista työtä

Intia on yleisesti tunnettu siitä, että jossain vaiheessa kärsitään vatsavaivoista, mutta tämä porukka selvisi kuin ihmeen kaupalla ilman suurempia ongelmia. Tähän auttoi myös Suomen loistavat järjestelyt kokouspaikalla.

Suomen tiimi koostui UM:n virkamiehistä ja asiantuntijoista. Pidimme joka aamu aamiaispalaverin kello 7.00. Hotellin aamiaissalissa meillä oli oma pöytä, jossa kukin antoi pikaraportin edellisen päivän tapahtumista. Kaikki ilmestyivät aina paikalle, vaikka joillakin neuvottelut olivat saattaneet venyä pitkälle yli puolenyön.

Aamupalaveri tuki EU-koordinaation puheenjohtajaa Suomen Tanja Gréniä, joka halusi ensikäden tiedot suomalaisilta. Hän kuuli kello 9 alkavassa EU-koordinaatiossa kokouspaikalla saman asian kunkin asiakohdan EU-vastaavilta. Suomalaisilta hän kuitenkin sai tietää myös sellaiset asiat, joita ei EU-pöydässä välttämättä virallisesti kerrota. Oli tärkeää, että Suomen tiimillä oli korvat kaikissa tärkeissä neuvottelupaikoissa.

Puheenjohtajan valmistautuminen kannattaa

Aavikoitumissopimusneuvotteluissa maiden delegaatioiden koko oli pieni, minkä vuoksi oli hankala löytää puheenjohtajia neuvottelujen kontaktiryhmille. Kontaktiryhmässä viilataan lopulliset päätöstekstit valmiiksi sananmukaisesti viimeistä pilkkua myöten. Joskus ”pilkusta” ollaan ryhmässä monipäiväisessä neuvotteluväännössä erimielisiä vielä myöhään yöllä.

Tiede- ja teknologiakontaktiryhmän neuvottelut piti käynnistää pikimmiten, koska delegaatioiden tiedeasiantuntijoista suuri osa oli varautunut olemaan paikalla vain ensimmäisen viikon. Niin siinä sitten kävi, että Suomen isosta delegaatiosta nimitettiin minut tiede- ja teknologianeuvottelujen vetäjäksi.

Heti tiedon saatuani lähdin kiertämään vanhoja tuttuja G77-maita, kuten Ugandaa, Tansaniaa, Sambiaa, Guyanaa. Aloin selvitellä, keitä heillä on neuvottelijoina ja kävin sanomassa ystävällisesti päivää ja keskustelemassa keskeisistä neuvottelukohdista. Näin ei tarvinnut lähteä neuvottelemaan aivan ventovieraiden ihmisten kanssa.

Pienen kierroksen jälkeen löytyi Ghanan Karl Fiati, joka oli päätösten tausta-asiakirjat valmistelleen Tiede- ja teknologiakomitean puheenjohtaja. Karl oli kovin onnellinen nimityksestäni ja tuki neuvotteluissa työtäni hienosti. Kun Karl ja Ugandan Stephen nyökkäilivät neuvotteluissa, tiesin, että Afrikka-ryhmä oli ”hyväksynyt” paragrafin.

Työtä yötä myöten

Sihteeristöstä tukipylväänäni oli Barron Orr. Hänellä oli ollut kiire kerätä ja hitsata yhteen alustavat päätöstekstit neuvottelujen pohjaksi johtuen konferenssin aikaistuneesta ajankohdasta. Barron on taustaltaan professori ja entinen tiede- ja teknologiakomitean jäsen.

Hän otti tehtävänsä perin vakavasti ja jaksoi selittää istunnoissa neuvottelijoille kärsivällisesti yksityiskohdat ja sopimuskommervenkit. Saimme kuin saimmekin muutaman valvotun yön jälkeen puhtaat kuusi päätöslauselmaluonnosta ajoissa valmiiksi.

Luonnokset nuijittiin vielä samana iltana konferenssin lopullisiksi päätöksiksi. Niissä käsiteltiin muun muassa kestävää maankäyttöä, hiilen sidontaa maaperään ja kuivuuden indikaattoreita.

Kokistölkki ja pähkinät antoivat yöneuvotteluissa puhtia. Ehkäpä pähkinöiden terveellisyys kumosi juoman epäterveellisyyden.

Suomea tiede- ja teknologianeuvotteluissa edustivat UM:n metsäalan neuvonantaja Vesa Kaarakka ja professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta.

Aamuyön tunneille venyneiden neuvottelujen päätyttyä talsimme Vesan ja Markun kanssa pimeässä paikalliseen skootteritaksiin, tuk-tukiin. Skootterin takapenkille sopii hyvin kaksi ”mahagurua” ja yksi soukempi poika. Sitten lyhyille yöunille ennen Suomen aamiaiskokousta.

Lähes kolmiviikkoisen, mielestämme onnistuneen, neuvottelu-urakan ja EU-tiimin vetämisen jälkeen takapuoli oli istumisesta arka ja olo oli voipunut mutta voitokas. Turismille ei juuri jäänyt aikaa.