Ruandan ja Kongon rajalla käydään kauppaa naisten ehdoilla

Suomen kehityspolitiikalla vahvistetaan naisten ja tyttöjen asemaa sekä parannetaan heidän taloudellista toimeentuloaan. Kehitysmaat kaipaavat kipeästi työpaikkoja ja kauppaa. Suomen tukema Trade Mark East Africa –ohjelma on tehnyt tätä kaikkea, ja vähän enemmänkin. Yksi sen tukemista toimista on naisten rajakaupan edistäminen, johon pääsin tutustumaan Ruandassa Gisenyin ja Kongon Goman välisellä rajalla.

”Rajan läpi kulkee päivittäin 40 000 – 45 000 ihmistä. Heistä suurin osa on naisia, jotka tekevät kauppaa Kivun ja Goman välillä”, kertoili Tunga Calem, Ruandan Gisenyin rajavartiolaitoksen johtaja. Nuoresta iästään huolimatta Calemilla on valvottavanaan koko Afrikan kiireisin sisäraja Ruandan ja Itä-Kongon välillä, Kivu-järven rannalla. Tilanteen tekee kummalliseksi vielä se, että maiden välillä ei ole juuri minkäänlaista kauppasopimusta.

Periaatteessa maat kuuluvat Itä- ja Etelä-Afrikan tulliunioniin COMESAan, mutta sopimusta ei ole ikinä toimeenpantu maiden välillä. Ruandalaisia tilanteesta ei voi oikein syyttää. TMEA:n avulla ja Ruandan hallituksen sekä Itä-Afrikan yhteisön, EAC:n, valtuuttamina Ruandan rajavartiosto ja tulli, sekä veroviranomaiset ovat kehittäneet Ruandan puolelle erittäin joutuisan ja teknologisesti edistyneen rajavalvontaoperaation.

Ruandalaisnaiset tuovat kauppatavaransa läpi rajan. Käytössä on sormenjälki- ja henkilökorttitunnistuslaitteet. Kuva: Matti Tervo.
Ruandalaisnaiset tuovat kauppatavaransa läpi rajan. Käytössä on sormenjälki- ja henkilökorttitunnistuslaitteet. Kuva: Matti Tervo.

Laina, pankkitili ja virallinen yritys

”Naisten suurimpia haasteita rajakaupassa on rahoituksen saanti. Niinpä päätimme antaa kauppiaille 100 dollarin lainan, jos he avaavat pankkitilin ja virallistavat yrityksensä jollakin aikavälillä” totesi ADEPE-kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja Grégoire Rucamumihigo. ADEPE on eräs TMEA:n kumppaneista, jotka toteuttavat TMEA-ohjelman kanssa naisten rajakaupankäynnin vahvistamista.

Yhteistyö ADEPEn kanssa on vasta aloitettu, mutta tällä hetkellä ohjelmassa on jo mukana 270 naisyrittäjää. Noin 90 prosenttia näistä on nykyään virallisia yrittäjiä Ruandan kirjoissa ja kansissa. Rajakaupankäynnin vahvistamisessa tulokset ovat olleet erinomaisia etenkin Ruandassa. Ohjelman kautta on kyetty tukemaan yhteensä 355 naisen ja 58 miehen kaupankäyntiä. He ovat perustaneet yhdeksän osuuskuntaa, joiden kuukausittaisen kaupan arvo on noin 10 500 dollaria. Voittoa kauppiaat ovat parhaimmillaan tehneet lähes 450 dollaria kuukaudessa.

Tavaraa kulkee molempiin suuntiin, mutta suurin osa kauppaa tekevistä naisista kulkee Kongon Gomaan Ruandan Gisenyistä. Kongosta Ruandaan kulkee ihmisiä hieman verkkaisemmin. Ihmisille, jotka asuvat 15 kilometrin säteellä rajasta Ruandan puolella, on annettu mahdollisuus hakea henkilökorttia. Tämä tapahtuu saapumalla raja-asemalle, ja sen saa saman tien mukaansa. Kongolaiset käyttävät tunnistautumiseen äänestyskorttiaan.

Ruandalaisnaisia- ja kauppiaita sekä työmiehiä palaamassa Ruandaan Kongon puolelta tavaroiden mentyä kaupaksi. Kuva: Matti Tervo.
Ruandalaisnaisia- ja kauppiaita sekä työmiehiä palaamassa Ruandaan Kongon puolelta tavaroiden mentyä kaupaksi. Kuva: Matti Tervo.

Päivämatkaksi raskain kantamuksin saattaa hyvin kertyä 14-20 kilometriä apostolin kyydillä. Osalla kauppiaista on kolmipyörä, johon saa lastattua paremmin tavaraa. Vammaisia kauppiaitakin on paljon, ja heitä autetaan työntämällä kuormia ylös vaikeissa mäissä ja mutkissa heidän itsensä ohjaillessa kolmipyöräänsä.

Miksi kauppiaat ovat lähes yksinomaan naisia, on tietenkin luonnollinen kysymys, mikä kaikille tulee ensimmäisenä mieleen, kun rajan kuhinan näkee. ”Miehet tykkäävät olla kotona ja ajatella suuria linjoja”, vastaa RRA:n virkamies Gerald Mahoro kysymykseen hieman pilkettä silmäkulmassaan. Rajalla näkee kuitenkin useita haalareihin sonnustautuneita työmiehiä ja rakennusmiehiä, jotka osallistuvat rajakaupankäyntiin ja rajan yli työskentelyyn, kukin omalla tavallaan. Suuri enemmistö on kuitenkin naisia.

Maailman jyrkin valtioiden välinen raja

Missään muualla maailmalla tuskin näkee kahden maan eroa niin selvästi, kuin Ruandan ja Kongon rajalla. Ruandan puolella on siistiä, lähes moitteetonta. Ihmiset kulkevat hyvissä jonoissa sormenjälki- ja henkilökorttitunnistuslaitteille, banaaneja, heinäsirkkoja ja sianruhoja kantaen.

Ruokaa menee miljoonakaupunki Gomaan tasaisessa virrassa. Kongon puolella tie on päällystämätön, rajavalvontatoimistoa ei ole, rajavartijoilla ei ole tunnistettavia virkapukuja – koko raja on kaoottinen. Usein käy niin, että rajavartijat pakottavat kauppiaan lahjomaan tiensä maahan. Jos mukana on isompi rahatukku, sitä isommaksi lahjus käy. On mahdotonta sanoa, kuka rajavartijoista on legitiimi, kun selkeät uniformut puuttuvat.

Kun katsoo haasteita, joita rajakaupankäynti näissä paikoissa asettaa, on selvää, että TMEA-ohjelman on laajennettava toimintaansa myös pahamaineisen Kongon demokraattisen tasavallan puolelle. Suomikin suunnittelee rahoittavansa jatkossa keskitetyllä yleisrahoituksella TMEA-ohjelmaa, kuten se teki ohjelman ensimmäisellä kaudella vuosina 2010-2016.

Raja Ruandasta päin nähtynä. Kuva: Matti Tervo.
Raja Ruandasta päin nähtynä. Kuva: Matti Tervo.