Taide- ja kulttuuritarjonta ei Maputossa ehkä ole samanlainen runsaudensarvi kuten Helsingissä, mutta jotain uutta ja yllättävää tulee aina vastaan, kun viikonloppuisin kiertelee kaupunkia. Viikonloppuna suunnistin Kulungwana-taidegallerian näyttelyyn, joka kertoo pääkaupungin graffiti-taiteesta.

Taidegalleria lienee liian mahtipontinen sana Maputon päärautatieaseman entiseen odotustilaan remontoidusta huoneesta, mutta yli satavuotinen asemarakennus vanhoine asemalaitureineen luo upean miljöön niin musiikille, tanssille kuin kuvataiteille.

Pienimuotoinen näyttely koostui Shot B:n töistä, joissa heijastuu Maputon katujen nykypäivä. Piirrosten ja kuvien tunnelma on kaukana Mosambikin 1970- ja 80-luvujen vallankumoustaiteesta, joka kertoo maan itsenäisyystaistelujen sankareista ja voitokkaasta kansasta rakentamassa itsenäistä valtiota. Itsenäisyyden alkuvuosien suuret, pitkiä muurirakennelmia peittävät maalaukset hallitsevat toki edelleen monia Maputon paraatipaikkoja Sankareiden aukiolta rantabulevardeille, mutta uudet ajat ovat tuoneet mukanaan myös uusia näkökulmia.

Shot B kuvaa Maputon arkea ja ihmisiä, jotka elättävät itsensä ja perheensä mitä moninaisimmissa epävirallisen sektorin töissä: kadunvarsille pystytettyjä pikkukorjaamoita, katukaupustelijoita, autonpesijöitä. Kuvista ei välity aiempien vuosikymmenten uhmakkuus, mutta ne kertovat paljon Maputon katujen dynamiikasta, kauneudesta ja kurjuudestakin. Ehkä vielä tulee aika, jolloin osa Shot B:n kuvistakin valloittaa suuria seinäpintoja pikkuruisen gallerian sijaan.

Kunnianosoitus ensimmäiselle presidentille

Kulungwana-gallerian seinältä bongasin ilmoituksen erään toisen näyttelyn avajaisista ja niin jatkoin matkaa rautatieasemalta kaupungin toiselle laidalle, galleriaan nimeltä 1834. Perille päästyäni hämmästelin hieman kadunpätkän tiesulkuja ja poliisipartioita, mutta kukaan ei estänyt minua astumasta sisään pikku-galleriaan. Vasta sisällä huomasin, että kyseessä oli usean taitelijan yhteisnäyttely kunnianosoituksena Mosambikin ensimmäiselle presidentille, Samora Machel’ille. Syy tiukkoihin turvatoimiinkin selvisi: näyttelyn avajaisiin osallistui myös presidentin leski, Graça Machel.

Mama Graça, kuten mosambikilaiset häntä lämpimästi kutsuvat, on valovoimainen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolestapuhuja. Hän on myös suuri Suomen ystävä ja osallistui mm presidentti Ahtisaaren 80-vuotisjuhliin Helsingissä vuosi sitten.

Ihastelimme yhdessä näytteillä olevia teoksia, kunnes näyttely-yleisö kohahti ja sisään astui Eneas Comiche, valtaapitävän Frelimo-puolueen pääehdokas Maputon alueella ensi viikolla pidettävissä kunnallisvaaleissa. Hän on Frelimon veteraaneja ja toiminut mm. Maputon kaupunginjohtajana aiemminkin.

TV-kamerat kävivät Mama Graça ja Comichen asettuessa yhteiskuvaan Samora Machel’in silmien alla. Tässä vaiheessa siirryin nopeasti takavasemmalle, sillä kunnallisvaalikampanjan käydessä kuumimmillaan en todellakaan halunnut päätyä yhteiskuvaan Frelimon ehdokkaan kanssa.

Kunnallisvaalikampanja tuli toki vastaan kaikkialla Maputon kaduilla ja rannoilla. Frelimon julisteet koristavat rakennustyömaan aitaa Suomen edustustoa vastapäätä, samoin pääkatujen mainostauluja ja lyhtypylväitä.

Keskustorin ympäristössä pääoppositiopuolue Renamo kilpailee tilasta Frelimon kanssa. Maputon rantahiekassa jalkapalloilijoiden keskellä lippujaan heiluttelee myös MDM, Mosambikin kolmanneksi suurin puolue. Vain jalkapalloilijat näyttivät pelaavan ilman puoluetunnuksia, vaikka vaalihuuma tuskin jättää pelaajiakaan kylmäksi.