Mitä hyötyä meille on siitä, että tiedämme, kuinka monta naista ja tyttöä kehitysmaissa käytti seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja Suomen kehitysyhteistyön ansioista? Entä siitä, montako miljoonaa ihmistä pääsi tuellamme turvallisen ja kestävän vesihuollon piiriin? Mitä vaikutusta sillä on toimintaamme – tai niiden ihmisten elämään, joiden toivoa parempaan huomiseen pyrimme vahvistamaan?
Raportoimmeko tuloksista sen takia, että voimme osoittaa edistystä tapahtuneen? Että on saatu paljon aikaiseksi ja käytetty varoja tarkoituksenmukaisesti. Siksikin. Olemme tilivelvollisia niille, jotka ovat luottavat meihin ja kykyymme edistää kestävää kehitystä. Ja niille, jotka sitä ehkä epäilevät. On tärkeää käydä avointa keskusta julkisin varoin rahoitetusta kehitysyhteistyöstä faktapohjalta – niin sen aikaansaannoksista kuin myös haasteista.
Emme ole tilivelvollisia vain rahoittajillemme. Vähintäänkin yhtä tärkeää on, että pystymme käymään vuoropuhelua niiden kanssa, joiden elämää ja mahdollisuuksia pyrimme parantamaan. Ilman uskottavaa tulostietoa dialogimme kehitysmaiden viranomaisten, poliitikkojen, journalistien, kansalaisaktivistien ja yrittäjien kanssa on huteralla pohjalla.
Tarvitaan analysoitua tulostietoa, jotta voimme sopia, miten jatkaa tästä eteenpäin: alkuperin sovitulla polulla – vai siitä poiketen? Hankkeiden ja ohjelmien ohjausryhmien päätöksenteko perustuu tulosraportointiin, yhteisesti sovittujen tavoitteiden ja indikaattoreiden (mittareiden) pohjalta.
Määräajoin pysähdymme ja pohdimme yhdessä, ovatko alkuperäiset oletukset ja riskiarviot realistisia vai onko tilanne ja toimintaympäristö muuttunut merkittävästi? Onko onnistuttu – ja jos ei, mitä voimme epäonnistumisista oppia ja miten toimeenpanoa mukauttaa?
Yhdenmukaistaminen tärkeää suuren kuvan hahmottamiseksi
Agenda 2030 – YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma – tarjoaa meille yhteiset kestävän kehityksen raamit ja aiempaa paremmat mahdollisuudet yhdenmukaistaa tavoitteita ja mittareita – ja tulosraportointiamme. Me kaikki – erilaiset kehitystoimijat ja monenlaiset maat – opettelemme yhdessä kestävän kehityksen mittareiden käyttöä ja vahvistamaan niiden edellyttämää tiedonkeruuta.
Tulostietoa ei pyritä yhdenmukaistamaan vain siksi, että se tekee elämästämme helpompaa. Emme edelleenkään yritä väkisin puristaa yhteen muottiin tuloksia, jotka eivät siihen mahdu. Mutta tulostiedon yhdenmukaistaminen tekee suurempien kokonaisuuksien hahmottamisen ja ohjaamisen helpommaksi. Miten muuten voimme arvioida, olemmeko onnistuneet kehityspoliittisen tavoitteiden toimeenpanossa ja kestävän kehityksen edistämisessä?
Oman haasteensa tulostiedon tuottamiseen ja analysointiin tuo se, että tukemme kohdistuu yhä enenevässä määrin maihin, jotka ovat konfliktien tai luonnonmullistusten haurastuttamia. Jos kehitys ei seuraa lineaarista mallia muuallakaan, hauraissa olosuhteissa kehityksen suuntaa on erityisen vaikea ennustaa. Se voi muuttua äkistikin. Kehitystuloksetkaan harvemmin noudattavat oppikirjojen malliesimerkkejä.
Toiminta hauraissa olosuhteissa edellyttää erityistä valppautta ja kykyä mukauttaa lähestymistapaa tarpeen vaatiessa. Näissä toimintaympäristöissä jo se, että saadaan negatiivinen kierre katkaistua, on positiivinen tulos itsessään. Kehityspolitiikan tulokset kietoutuvat osaksi laajempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista agendaa – ja siten osaksi kokonaisvaltaisempaa poliittista päätöksentekoa.
Tulostieto on yhtä lailla tärkeää meille itsellemme – kehitysyhteistyön ammattilaisille. Teemme tätä työtä monenlaisissa maissa ja olosuhteissa, monissa organisaatioissa, monien kumppaneiden ja toimijoiden kanssa. Vaikka katsoisimmekin maailmaa eri perspektiiveistä, meille yhteisenä suunnannäyttäjänä ovat ne painopisteet ja tavoitteet, jotka Suomen kehityspolitiikkaan on kirjattu, Agenda 2030:een perustuen.
Se, että pystymme rakentamaan yksittäisten hankkeiden ja kumppanuuksien tuloksista loogisen kokonaisuuden, antaa meille mahdollisuuden arvioida, miten hyvin etenemme kohti laajempia, ylemmän tason tavoitteita. Se antaa mahdollisuuden keskustella, millaisia muutoksia tarvitaan, jotta tavoiteltuihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin päästään.
Yhdessä voimme arvioida, onko 1,5 miljoonan naisen ja tytön pääseminen ehkäisyn piiriin, ja 2,5 miljoonan ihmisen pääsy kestävän vesihuollon piiriin riittävän hyvä tulos. Ja mitä siitä voimme oppia ja millaisia tavoitteita asettaa tuleville vuosille.