Suomessa ei ole tulivuoria, aavikkosirkat eivät täällä tuhoa viljasatoa eivätkä kuivuuden aiheuttamat hiekkamyrskyt pilaa kansalaisten terveyttä. Helteet ovat maltillisia, maanjäristykset harvinaisia ja lähes huomaamattomia. Tulvistakin selviämme yleensä suhteellisen vähin vaurioin. Suomi kuuluu maailman vakaimpiin ja vauraimpiin valtioihin ja katastrofivalmiutemme on hyvä. Toisin on monilla muilla maailman alueilla.
Runsaat puoli vuotta sitten suomalaisten vakaa arki muuttui: koronaviruspandemia on näyttänyt meille konkreettisella tavalla katastrofeihin liittyvän epävarmuuden sekä traagisten inhimillisten seurausten ohella niiden valtavat yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Pandemia on myös muistuttanut meitä, kuinka tärkeää on tunnistaa, vähentää ja varautua katastrofiriskeihin.
Investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin
Kun puhutaan katastrofeista, ensimmäisenä mieleen tulevat kuvat luonnonmullistuksista ja äärimmäisistä sääilmiöistä. Yhteiskuntia uhkaavat kuitenkin myös monet muut eri kokoiset, satunnaiset tai toistuvat, äkilliset tai hitaasti kehittyvät katastrofit. Luonnonilmiöiden ohella niiden aiheuttaja voi olla ihminen – tai ne voivat liittyä teknologisiin tai biologisiin riskeihin, kuten COVID-19.
Katastrofit ovat viime vuosina lisääntyneet, mutta niiden aiheuttamien kuolemantapausten määrä on laskenut. Edelleen kuitenkin keskimäärin 24 miljoonaa ihmistä joutuu vuosittain jättämään kotinsa luonnonkatastrofien takia. Suurimpia kärsijöitä ovat naiset ja tytöt sekä haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset kuten vammaiset henkilöt.
Varautuminen moninaisiin riskeihin edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Jos tämä on Suomessakin vaikeaa, kehittyvillä mailla valmiuksia työhön on vielä vähemmän.
Varautuminen ja ennaltaehkäisy kuitenkin kannattaa: Jokainen katastrofiriskien vähentämiseen investoitu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin säästöinä katastrofien jälkeisissä kustannuksissa. Maanjäristyksen ja myrskyn kestävät rakennukset, tulvavallit, väestösuojat, kriisitilanteiden harjoittelu, tietoisuuden lisääminen – investoinnit muun muassa näihin tekevät katastrofeista toipumisesta nopeampaa ja kestävämpää.
Tästä työstä kannattaa puhua tänään 13. lokakuuta, kansainvälisenä katastrofiriskien vähentämisen päivänä.
Sääasemia, ennakkovaroitusjärjestelmiä, vesihuoltoa, koulutusta…
Suomella on paljon tieteellistä ja teknologista osaamista katastrofiriskien vähentämisessä, niihin varautumisessa ja varoitusjärjestelmien rakentamisessa. Suomi on jo vuosien ajan tukenut kehitysmaiden katastrofivalmiutta osana kehitysyhteistyötään ja humanitaarista apuaan.
Miten tätä työtä tehdään? Ulkoministeriön näkökulmasta työ on sekä poliittista vaikuttamistyötä esimerkiksi kansainvälisissä järjestöissä että rahallista tukea niin suomalaisille laitoksille ja kansalaisjärjestölle kuin YK-järjestöille, jotka tekevät konkreettista työtä kentällä.
Suomen Ilmatieteen laitos on auttanut Karibian pieniä saarivaltioita, Keski-Aasian maita sekä sääilmiöille alttiita Afrikan ja Aasian maita rakentamaan sääpalveluita ja ennakkovaroitusjärjestelmiä. Työn tavoitteena on parantaa yhteiskuntien varautumista ja sopeutumista luonnononnettomuuksiin ja ilmastonmuutokseen.
Suomen Punaisella Ristillä on puolestaan useissa Afrikan maissa ohjelmia, joilla tuetaan paikallisten yhteisöjen katastrofikestävyyttä ja –valmiutta. Tämä tapahtuu muun muassa parantamalla alueen vesihuoltoa, sanitaatiota, ruokaturvaa ja terveydenhuoltoa sekä kouluttamalla yhteisöjen jäseniä ympäristöön ja ilmastoon liittyvien riskien tunnistamisessa ja ehkäisemisessä.
YK:n jäsenvaltioilla on yhteinen tiekartta katastrofiriskien vähentämiseen
YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2015 Japanin Sendaissa ns. Sendain viitekehyksen, jonka tavoitteena on vähentää katastrofien inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia ja parantaa riskeihin varautumista vuoteen 2030 mennessä. Viitekehyksessä on seitsemän isoa tavoitetta, jotka ohjaavat jäsenmaita näiden kansallisten katastrofiriskien vähentämisessä ja kannustavat vauraita maita tukemaan kehittyviä maita esimerkiksi juuri kehitysyhteistyön keinoin.
YK-järjestö United Nations Office for Disaster Risk Reduction (UNDRR) koordinoi YK-järjestelmän toimia, jakaa tietoa, kouluttaa ja tukee maita katastrofiriskien vähentämiseen tähtäävien kansallisten strategioiden laadinnassa. Tukea kohdennetaan etenkin vähiten kehittyneille maille sekä pienille saarivaltioille, joilla on heikoin valmius ennaltaehkäistä katastrofeja ja jotka usein ovat niille kaikkein alttiimpia.
Vuonna 2019 UNDRR esimerkiksi tarjosi koulutusta yli 4 000:lle jäsenmaiden viranomaiselle ja muulle toimijalle – näistä lähes 40 prosenttia oli naisia. Yli 4 000 kaupunkia osallistui Making Cities Resilient -kampanjaan ja 237 paikallishallintoa yhteensä 36 maasta toteutti katastrofikestävyyttä koskevan itsearvioinnin.
Suomi kuuluu järjestön vahvoihin tukijoihin: rahoitamme järjestöä miljoonalla eurolla vuodessa ja viime kesään asti toimimme järjestön tukiryhmän puheenjohtajana. Tämä on antanut Suomelle mahdollisuuden edistää aktiivisesti muun muassa naisten rooliin ja vammaisten henkilöiden oikeuksiin liittyviä kysymyksiä katastrofiriskien vähentämisessä.
Tänään on hyvä hetki pysähtyä ajattelemaan, millaisia riskejä omaan elinpiiriisi kohdistuu. Liittyvätkö ne ympäristöön, ihmisiin, teknologiaan? Millainen on katastrofivalmiutesi? Mitä voisit tehdä riskien vähentämiseksi niin omassa lähiympäristössäsi kuin kauempana maailmalla?
Turvallista katastrofiriskien vähentämisen päivää!